HMS Hunter (H35)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta H-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Hunter.
HMS Hunter
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter & Wigham Richardson Ltd, Wallsend-on-Tyne
Kölinlasku 26. maaliskuuta 1935
Laskettu vesille 25. helmikuuta 1936
Palveluskäyttöön 20. syyskuuta 1936
Palveluskäytöstä upotettu 10. huhtikuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (kuiva)
1 980 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 145
Aseistus 4 × 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XII tykkiä CP Mk XVIII asennuksena
2 × 0,5" Vickers Mk I nelipiippuista konekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
45 syvyyspommia

HMS Hunter (viirinumero H35) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 13. joulukuuta 1934 Swan Hunter and Wigham Richardsonilta Newcastlesta osana vuoden 1934 laivasto-ohjelmaa. Aluksen köli laskettiin 27. maaliskuuta 1935 ja se laskettiin vesille 25. helmikuuta 1936. Alus valmistui 30. syyskuuta, jolloin sen valmistuskustannukset olivat 253167 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa]

HMS Hunter liitettiin palvelukseen otettaessa H-luokan aluksista muodostettuun Välimeren laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen[2]. Alus vaurioitui pahoin osuttuaan miinaan Espanjan etelärannikolla maan sisällissodan aikana. Aluksen korjaaminen kesti puolitoista vuotta, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa. Alus oli huollettavana telakalla Devonportissa, josta se palasi palvelukseen 27. elokuuta 1939.[1]

HMS Hunter siirtyi syyskuun alussa Freetowniin, jonne laivue oli määrätty saattueiden suojaksi[2]. Alus siirtyi 23. lokakuuta Länsi-Intiaan Bermudalle, jonne se saapui 4. marraskuuta itäisen Atlantin saattueiden suojaksi. Se oli 4. joulukuuta Halifaxissa Kanadassa, josta se saattoi yhdessä HMS Herewardin kanssa taistelulaiva HMS Valiantin Bermudalle koulutukseen.[1]

HMS Hunter aloitti 23. tammikuuta 1940 matkan Bermudalta Halifaxiin suojaten yhdessä risteilijä HMS Enterprisen ja HMS Herewardin kanssa HMS Valiantia. Osasto saapui 30. tammikuuta määränpäähänsä, josta ne aloittivat 2. helmikuuta matkansa Plymouthiin. Alus siirrettiin 8. helmikuuta Falmouthissa telakalle huoltoon.[1]

HMS Hunter palasi 9. maaliskuuta palvelukseen, jolloin se määrättiin liittymään laivueeseensa Scapa Flowssa. Alus suojasi 17. maaliskuuta HMS Warspitea Greenockista Scapa Flowhun, jossa se liittyi laivueeseensa aloittaen laivaston suojaustehtävät. Se määrättiin 31. maaliskuuta suojaamaan miinoitusosasto WV:tä operaatio Wilfredissä.[1]

HMS Hunter, HMS Hardy, HMS Hotspur ja HMS Havock lähtivät 6. huhtikuuta Sullom Voesta tankkauksen jälkeen suojaamaan HMS Eskiä, HMS Impulsivea, HMS Icarusta ja HMS Ivanhoeta miinanlaskussa Vestfjordiin Norjaan. Suojaus erkani seuraavana päivänä miinanlaskijoista. Alus liittyi 8. huhtikuuta taisteluristeilijä HMS Renownin suojaukseen Narvikin edustalla.[1]

HMS Hunter osallistui 10. huhtikuuta Narvikin ensimmäiseen taisteluun Saksan laivaston hävittäjiä vastaan Ofotfjordissa. Alukseen osui useita kranaatteja, jotka tuhosivat aluksen ohjauksen sekä sytyttivät tulipalon. Se törmäsi HMS Hotspuriin, minkä jälkeen siihen osui uudelleen. Alus ajettiin rantaan uppoamisen estämiseksi. Aluksen miehistöstä sai surmansa 107 taistelussa ja viisi kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin. Miehistöstä 46 joutui sotavangeiksi, jotka vapautettiin 13. huhtikuuta. Miehet palasivat myöhemmin Ruotsin kautta kotimaahan.[1]

Koordinaatit: 68°20′N, 17°06′E

Lähteet[muokkaa]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. a b c d e f g Naval-history.net - HMS Hunter
  2. a b Whitley, M. J. s. 110