Faruq

Faruq
Egyptin ja Sudanin kuningas
28. huhtikuuta 1936 – 26. heinäkuuta 1952
Edeltäjä	Fuad I
Seuraaja	Fuad II
Tiedot
Syntynyt	11. helmikuuta 1920 Kairo, Egypti
Kuollut	18. maaliskuuta 1965 (45 vuotta) Rooma, Italia
Uskonto	sunni-islam
Puoliso	Farida (1938–1948) Narriman Sadek (1951–1954)

Faruq (myös: kuningas Faruk, Faruk I, Farouk, Arabiaksi: فاروق الأول Fārūq al-Awwal) (11. helmikuuta 1920 – 18. maaliskuuta 1965) oli Egyptin ja Sudanin kuningas ja Nubian, Darfurin ja Kordofanin suuriruhtinas. Hän seurasi kuninkaana isäänsä Fu’adia 1936. Hänen sisarensa Fauziyya oli lyhyen aikaa Iranin kuningatar.

Faruq sai koulutuksensa Royal Military Academyssa Englannissa Woolwichissa. Noustessaan valtaistuimelle 16-vuotias kuningas piti julkisen radiopuheen kansalle. Egyptin kuningas puhutteli silloin suoraan puhutellut kansaa. Faruqin isä Fu’ad ei puhunut arabiaa vaan käytti hovissa osmania, joka on nykyturkin murre.

Faruq avioitui pian valtaannousunsa jälkeen lapsuudenystävänsä Faridan kanssa, ja heille syntyi kolme tytärtä, Farial (1938–2009), Fawzia (1940–2005) ja Fadia (1943–2002). Faruq erosi Faridasta 1948, ja avioitui 1951 ja Narriman Sadekin kanssa. He saivat pojan Fuad II:n (s. 1952). Toista avioliittoa kesti kolmisen vuotta.

Nuori kuningas nautti kuninkaallisesta elämäntyylistä. Hän matkusti usein Eurooppaan ostosmatkoille. Noustessaan valtaan hän erotti pääministeri Mustafa al-Nahhas paššan, jonka hän kuitenkin joutui brittihallituksen painostuksesta ottamaan takaisin. Hän ei muodostanut suhdetta heräävään Wafd-puolueen johtamaan nationalistiseen liikkeeseen. Myöhemmin Egyptin brittimiehityksen jatkuessa hän osoitti poliittista kyvyttömyyttä Israelin suhteen.

Toisen maailmansodan aikana kuninkaan elämäntyyli herätti kansassa tyytymättömyyttä. Hän piti valot palatsissa silloinkin, kun muu kaupunki oli pommitusten vuoksi pimennetty. Faruqin italialaisia palvelijoita ei vangittu sodan aikana. Vanhempana kuningas alkoi näpistellä esineitä valtiovierailuillaan. Hän vei Iranin šaahin seremoniallisen miekan ja Winston Churchillin taskukellon.

Myös tavallinen kansa joutui kleptomaanisen kuninkaan uhriksi. Hän sai lempinimen "Kairon varas". Kuninkaan yksityiselämään kuuluivat yökerhot ja filmitähdet. Erityisesti kaksi kuuluisaa lehtimiestä, kaksosveljekset Ali ja Mustafa Amin, ryhtyivät suoranaiseen sotaan lehdessään Akhbar-el-Jom paitsi heikkoa kuningasta myös korruption mädättämää Wafd-puoluetta vastaan.

Vuosina 1950 ja 1951 Egypti vaati brittejä vetäytymään Sudanista. Egypti sanoi irti liittosopimuksen lokakuussa 1951, ja Faruq julistettiin Egyptin ja Sudanin kuninkaaksi. Korruptiosyytökset ja häviö vuoden 1948 Israelin sodassa johtivat 23. heinäkuuta 1952 sotilasvallankaappaukseen, jossa Muhammad Nagib ja Gamal Abdel Nasser pakottivat Faruqin luopumaan kruunusta ja maanpakoon Italiaan ja Monacoon, jossa entinen kuningas vietti loppuelämänsä. Heti kruunusta luopumisen jälkeen poikavauva Fu’ad II julistettiin kuninkaaksi, mutta monarkia oli väistämättä ohi. Vuonna 1953 maa muuttui virallisesti tasavallaksi.

Maanpaossa Faruq eli ylellisesti. Hänen elämäntyyliinsä kuuluivat kasinot, yökerhot, naiset ja ylensyönti. Hän painoi parhaimillaan (tai pahimmillaan) 136 kiloa. Faruq kuoli 45-vuotiaana Ile de France nimisessä ravintolassa Roomassa, kun hän tukevan illallisen jälkeen kaatui pöydässä. Faruq halusi että hänet haudattaisiin Al Rifa'i moskeijaan Kairoon mutta presidentti Nasser ei suostunut tähän joten hautaus piti tehdä Italiassa mutta Saudi-Arabian kuningas Faisal I antoi luvan että Faruqin saisi haudattata maahan jonka jälkeen Nasser taipui ehdolla että entinen kuningas haudaisiin Al Rifai'nin moskeijan sijasta Ibrahim paššan hautausmaalle.