Ester Toivonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ester Toivonen (7. elokuuta 1914 Hamina29. joulukuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen kauneuskuningatar ja elokuvanäyttelijä. Hän oli Suomen ensimmäinen ulkomailla menestynyt missi. 1930-luvulla hän teki keskeisiä rooleja komediaelokuvissa, kuten Syntipukin ensimmäisessä filmatisoinnissa. Seuraavalla vuosikymmenellä hänen roolityönsä kutistuivat sivuosiksi epookkidraamojen salonkikaunottarina. Toivonen ei mieltänyt itseään näyttelijäksi; kriitikot pitivät hänen komediallisia roolisuorituksiaan usein korkeintaan keskinkertaisina. Epookkielokuvien pukuloistossa hänen sen sijaan katsottiin olevan omimmassa elementissään.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ester Toivonen oli latoja Armas Toivosen ja Lempi Helteen esikoinen. Hänen biologinen isänsä oli Venäjän armeijan soitto-oppilas Adolf Haman. Kyseinen mies oli Puolassa syntynyt saksalainen. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä venäläissotilaat siirrettiin pois Haminasta, eikä Adolfista sen koommin kuultu. Helle avioitui Armas Toivosen kanssa Esterin syntymän jälkeen. Perheeseen syntyi Esterin lisäksi kahdeksan lasta. Lempi Helteen sisar, Iida Mikkelsson-Hämäläinen puolestaan oli kirjailija Helvi Hämäläisen äiti. Vuonna 1934 Helvi Hämäläinen kirjoitti salanimellä Annikki Heinä serkustaan kirjan Miss Eurooppa - Totta ja kuvitelmaa.[1] 1930-luvun suomalaiset ylistivät Ester Toivosta ajan hengen mukaisesti "suomalaisen rodun pelastajaksi" (tuolloin pidettiin tärkeänä osoittaa, että suomalaiset eivät ole mongoleja).[2]

Miss Eurooppa 1934[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivonen muutti kuusitoistavuotiaana Helsinkiin, missä hän sai toimistotyötä Hankkijalta. Munkkiniemen Golf-kasinon omistaja kannusti Toivosta osallistumaan Miss Suomi -kilpailuun vuonna 1933. Kauneuskilpailuehdotukseen alkuun vastahakoisesti suhtautunut Toivonen tuli, näki ja voitti. Hän ei pitänyt seuranneesta julkisuudesta ja palasi joksikin aikaa Haminaan. Halu nähdä Eurooppaa oli Toivosen keskeinen motiivi osallistumiselle vuoden 1934 Miss Eurooppa -kilpailuun: hän sai matkustaa Ranskaan ja Englantiin. Loppukilpailu järjestettiin Hastingsissä Englannin kaakkoisrannikolla. Toivonen vei voiton ja isot elokuvayhtiöt kiinnostuivat hänestä; tuore kauneuskuningatar kuitenkin torjui filmituottajien kosiskelut.[3]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijän ammatti ei kuulunut Toivosen lapsuudenhaaveisiin ja teini-iässä hän suorastaan karttoi esiintymistilanteita. Elokuvateollisuuteen hänet johdatti Suomi-Filmin Erkki Karu. Toivosen valkokangasdebyytti oli sivuosa Karun elokuvassa Meidän poikamme ilmassa - me maassa, joka sai ensi-iltansa joulukuussa 1934. Ensimmäisen merkittävän roolinsa Toivonen sai komediaelokuvasta Syntipukki 1935. Hän näytteli tavaratalon myyjätärtä Irja Saloa. Kriitikot suhtautuivat myönteisesti hänen roolisuoritukseensa. Vuonna 1936 Toivosella oli naispääosa elokuvissa Onnenpotku ja Kaikenlaisia vieraita. Molemmat suoritukset arvioitiin kehnonlaisiksi.[4] Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan Asessorin naishuolet, jossa Toivonen näytteli naispääosan. Kriitikot arvioivat hänen suorituksensa heikohkoksi, mutta eivät unohtaneet mainita hänen kauneuttaan.[5]

Seurasi kolme elokuvaa, joissa Toivosella oli sivuosa: Kuin uni ja varjo, Tulitikkuja lainaamassa ja Nummisuutarit. Arvostelijat pitivät hänen onnistumistaan niissä melko hyvänä. Elokuvassa Halveksittu (1939) Toivonen näytteli jälleen naispääosan; kriitikot olivat penseitä suorituksen taiteellisen tason suhteen. Elokuva poikkesi aikansa linjasta, sillä siinä Suomea ei esitetty sinivalkeana lintukotona vaan luokkaristiriitojen ja sosiaalisen eriarvoisuuden leimaamana yhteiskuntana. Halveksitun jälkeen Toivonen näytteli naissivuosia. Maalaisdraamassa Suotorpan tyttö (1940) hän työskenteli Tauno Palon ja Regina Linnanheimon kanssa. Hänen Hildurin roolinsa sai myönteisen vastaanoton.[6]

Epookkidraama Kaivopuiston kaunis Regina keväällä 1941 oli pieni taiteellinen voitto Toivoselle. Sivuosa ruhtinatar Popoffina oli kuin valettu hänen näyttelijänlaadulleen. Hän sai loistaa aristokraattisessa osassaan ja kriitikot olivat myytyjä. Toisessa sota-ajan todellisuuspakoisessa epookkidraamassa, Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943), Toivosen rooli oli merkittävämpi. Hän näytteli kreivitär Armborgia ja sai jälleen suitsutusta aikalaiskriitikoilta.[7]

Ester Toivosen valkokangasura päättyi elokuvaan Valkoiset ruusut, joka sai ensi-iltansa syyskuussa 1943. Elokuvan miespääosassa on Tauno Palon näyttelemä kirjailija, jonka lukuisista rakastajattarista yksi on Toivosen näyttelemä Irma. Toivonen ei pitänyt itseään näyttelijänä, eikä surrut elokuvauransa loppumista. Hänelle jäi kuitenkin lämmin muisto valkokangasvuosistaan.[8]

Elokuvauransa jälkeen Toivonen otti aktiivisesti osaa yhdistystoimintaan ja matkusteli paljon. Suosikkikohteina hänellä olivat niin sanotut Raamatun-maat.[9]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ester Toivonen tutustui jo ennen Miss Eurooppa -kilpailua viipurilaiseen upseerikokelaaseen Eero Sireliukseen, joka sittemmin muutti nimensä Siiralaksi. Toivonen ja metsänhoitaja Siirala avioituivat kymmenen vuoden seurustelun jälkeen vuonna 1943.[10] He muuttivat Helsingin Kruununhaan Pohjoisrantaan syksyllä 1944. Perheeseen syntyi kaksi lasta: Seppo keväällä 1944 ja kuopus Satu kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1965 Toivonen julkaisi muistelmansa Rikas on elämä.[11]

Ester Toivonen kuoli keuhkosyöpään 65-vuotiaana joulukuussa 1979. Hänet on haudattu Maunulan uurnalehtoon (kortteli 35, rivi 4, hauta 8).[12]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toivonen-Siirala, Ester: Rikas on elämä (WSOY 1966), omaelämäkerta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla, Sisko Rytkönen ja Kustannus Oy Majakka, 2008, ISBN 9789519260884

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.somero.fi/palvelut/kirjastojakulttuuri/kirjasto/kokoelmat/somerokokoelma/helvihamalainen/
  2. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Ritva+Haavikko+%E2%80%93+Helvi+H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4inen+Ketunkivell%C3%A4+Helvi+H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4isen+el%C3%A4m%C3%A4+1907%E2%80%931954/1135227999544
  3. Ihanat naiset kankaalla, sivut 45–49
  4. Ihanat naiset kankaalla, sivut 50–55
  5. Ihanat naiset kankaalla, sivu 56
  6. Ihanat naiset kankaalla, sivut 58–60
  7. Ihanat naiset kankaalla, sivut 63 ja 64
  8. Ihanat naiset kankaalla, sivut 65 ja 66
  9. Ihanat naiset kankaalla, sivu 66
  10. http://www.estertoivonen.suntuubi.com/?cat=1
  11. http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelit/15_2.html
  12. HelsinkiVantaan srk.hautapaikkarekisteri

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]