Baha’ullah

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baha’ullah kuvattuna vuonna 1868.

Baha’ullah (myös kirjoitusmuodossa Bahá'u'lláh, pers. ‏میرزا حسینعلی‎, arab. بهاءالله,Mirza Husain Ali Nuri; 12. marraskuuta 1817, Teheran, Persia29. toukokuuta 1892, Akko, Palestiina) oli bahai-uskonnon perustaja ja johtohenkilö. Hän oli pitkäaikainen baabilaisen uskonnollisen liikkeen seuraaja, kunnes sen johtohenkilö Bab teloitettiin vuonna 1850. Testamentin seurauksena Baha’ullahin veli nimitettiin liikkeen johtoon ja koko liike painui vuosiksi maan alle. Vankilavuosinaan Baha’ullah koki uskonnollinen näyn vuonna 1852, jonka mukaan hän oli ”se, jonka Jumala oli tuova esille”. Vuonna 1863 vankilasta vapautunut ja Bagdadiin karkoitettu Baha’ullah ilmoitti olevansa uuden ilmoituksen tuoja Ridvanin puutarhassa. Baabilaisten pääosa päätti seurata Baha’ullahia.[1]

Baha’ullah vietti lyhyitä aikoja maanpakolaisuudessa Istanbulissa ja Adrianopoliissa, päätyen lopulta loppuelämäkseen Akkoniin Palestiinaan. Siellä hän kirjoitti valtaosan kirjoistaan, joista Kaikkein pyhin kirja (Kitab-i-Aqdas), oli uraauurtava teos bahaille. Käytännössä Baha’ullah perusti oppinsa baabilaisuuteen, mutta lisäsi uusina oppina jumalan, uskontojen ja ihmiskunnan ykseyden. Samaten tulivat opit maailmanrauhasta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta, oppimisoikeudesta ja tieteiden arvostamisesta. Baha’ullahin aikana uskonto vahvistui ja levisi ympäri Lähi-itää. Myöhemmin bahait näkivät Baha’ullahin viimeisenä profeettana ketjusta, joka ulottuu aina Abrahamista, Krishnasta, Buddhasta, Jeesuksesta, Muhammadista ja Babista saakka.[1]

Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baha’ullahin isä Mirza Buzurg oli korkea-arvoinen virkamies.

Mirza Husain Ali Nuri, myöhemmältä nimeltään Baha’ullah, syntyi persialaiseen aatelissukuun vuonna 1817. Hänen isänsä oli korkea virkamies, visiiri, Qajarin kuninkaan Faith Ali Shahin aikana.[2] Yläluokkaisuutensa mukaisesti Baha’ullah sai tiettyihin aineisiin rajoittuvan kotiopetuksen. Hän opiskeli ratsastusta, miekkailua, runoutta ja kalligrafiaa, mutta ei uskontoa erityisemmin.[3][4]

Baabilaisuuden johtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittyminen ja vangitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1844 Baha’ullah liittyi 27-vuotiaana uskolliseen liikkeeseen, baabilaisuuteen. Bab oli tuolloin astunut liikkeen johtoon vain kolme kuukautta aikaisemmin. Miehet eivät koskaan tavanneet vaan pysyivät yhteydessä kirjeenvaihdon perusteella. Babin kuoltua baabilaisuus painui maan alle. Liikkeen johtajaksi nousi maltillinen Baha’ullahin nuorempi velipuoli Subh-i azal, jonka johdolla baabilaisuus etääntyi aiemmasta radikaalisuudestaan.[2] Ensimmäiset kaksi vuotta Baha’ullah pysyi taka-alalla.[4]

Vuonna 1852 šaahi Nasiraddania vastaan tehtiin murhayritys. Tapahtuman johdosta koko baabilaisuus joutui vainon alle. Baha’ullahilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, mutta hän ilmoittautui viranomaisille välttääkseen epäluuloja. Hän joutui saman tien neljäksi kuukaudeksi vankilaan. Oikeudenkäynnissä Baha’ullah tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, mutta hänen korkea-arvoiset suojelijansa onnistuivat muuttamaan tuomion maastakarkotukseksi.[4]

Karkotus Bagdadiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baha’ullahin karkotukset ensin Bagdadiin, sieltä Istanbuliin, myöhemmin Edirneen ja lopulta Akkoon.

Huhtikuussa 1853 Baha’ullah karkotetiin yhdessä veljensä kanssa Osmanien valtakuntaan kuuluvaan Bagdadiin. Tältä ajalta ajoittuivat veljesten väliset riidat. Vuonna 1854 Baha’ullah vetäytyi yksin Kurdistaniin, missä hän viipyi seuraavat kaksi vuotta. Erakkovuosinaan Baha’ullah tutustui islamin mystiseen suuntaukseen suufilaisuuteen ja tuolta ajalta ovat peräisin hänen suufilaisvaikutteiset esoteeriset kirjoitukset. Samaan aikaan baabilaisen liikkeen Subh-i azalin syrjäänvetäytyvä johtamistapa herätti kasvavaa arvostelua. Käytännössä Baha’ullahista tuli heti Bagdadiin paluun jälkeen baabilaisten johtaja, koska Subh-i azal pysyi pitkälti piilossa. Vuoteen 1866 mennessä Baha’ullah oli saanut liikkeen enemmistön taakseen.[4] Tällöin syrjäytetyn veljen Subh-i azalin pieni kannattajakunta muodosti oman uskonnollisen liikkeensä, azalit.[2]

Bagdadissa toimiessaan organisoi hajanaiseen liikkeen ja aloitti aktiivisen lähetystyön. Hän oli kirjallisesti tuottelias ja nosti baabilaisuuden uudelle tasolle. Hän kirjoitti runsaasti runoelmia, mutta myös selkeitä ja tavalliselle lukijalle avautuvia proosateoksia. Hänen tärkein teoksensa oli vuonna 1862 kirjoitettu Varmuuden kirja (Kitab al-Iqan), joka käsitteli opillisia ja historiallisia kysymyksiä baabilaisuuden näkökulmalta. Baha’ullahin johtama baabilaisuus kasvoi nopeasti vuoden 1860 jälkeen. Persian vallanpitäjät huolestuivat tilanteesta ja painostivat Osmanien valtakuntaa siirtämään liikkeen kannattajat kauemmaksi. Baha’ullahin kannattajat siirrettiin ensin Istanbuliin elokuussa 1863 ja tämän jälkeen Edirneen saman vuoden joulukuussa.[5]

Uuden uskonnon perustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mirza Husain Ali Nuri (Baha’ullah) noin vuodelta 1863. Passivalokuva.

Baha’ullahin julistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeistään vuonna 1866 Baha’ullah ilmoitti julkisesti, että hän oli Babin mainitsema "Se, jonka Jumala tuo esiin". Tosin hänen väitetään esittäneen asian lähipiirilleen jo vuonna 1863, saatuaan ilmestyksen Bagdadin Ridvanin puutarhassa.[5] Baha’ullahin ilmoituksen jälkeen liike hajosi kolmeen osaan: enemmistön Baha’ullahin kannattajiin, vähemmistön Subh-i azalin kannattajiin (azalit) sekä neutraaleihin (bayanit). Viimeksi mainittu hajosi pian. Bahait ja azalit joutuivat pysymään viranomaisten vuoksi Edirnessä vuoteen 1868 asti. Tällöin valtaosa bahaista siirrettiin Akkoon, kun vastaavasti azalit siirrettiin Kyprokselle.[6]

Akkonin vankeus ja kotiaresti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akkonissa Baha’ullah joutui aluksi suhteellisen tiukkaan vankeuteen vuosina 1868–1870. Tämän jälkeen hänet siirrettiin kotiarestiin, mistä hän saattoi johtaa liikettä. Osmanit antoivat toiminnan jatkua, koska sen katsottiin heikentävän perivihollisen Persian sisäistä yhtenäisyyttä. Baha’ullahin eläessä bahai tekivät pyhiinvaelluksia hänen luokseen. Kotiarestin pitkittyessä Baha’ullah vetäytyi syrjään käytännön johtamisesta ja antoi tilaa pojalleen Abbas Efendille eli Abdulbaha’lle.[6] Elämänsä loppuaikana Baha’ullah kirjoitti teoksen Kitab-i ahd, jossa hän testamenttasi liikkeensä Abdulbaha’lle, jonka jälkeen seuraajaksi oli määrä tulla tämän vanhempi veli Mirza Muhammad Ali. Baha’ullah kuoli Akkossa vuonna 1892.[7]

Kirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahá’u’lláhin kirjoitusten tyyli ja aiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahá’u’lláh ilmaisee muistiossa Súriy-i-Haykal (Surih of the Temple), että Jumalan säkeet on ilmaistu yhdeksällä eri tyylillä tai jaettavissa yhdeksään eri aihepiiriin. Hänen kirjoituksensa, vaikka ne ovat hyvin moni merkityksellisiä ja monikerroksisia, on ilmaistu tavalla, mikä ei välttämättä edellytä oppineisuutta vaan ennemminkin vilpittömyyttä ja ennakkoluulottomuutta.

Bahái-oppinut Jináb-i-Fádil-i-Mázindarani eritteli aiheet seuraavasti:

  1. Mystiset kirjoitukset
  2. Muistiot, joissa on nöyryyden ja rukoilun sävy
  3. Muistiot joiden laeilla ja säädöksillä on auktoriteettinen sävy
  4. Kirjoitukset, missä käsitellään aiempien uskontojen tulkintoja, uskomuksia ja dogmeja
  5. Kirjoitukset, missä aiemmat lait ja säädökset on kumottu ja korvattu alkaneeseen aikakauteen sopivilla laeilla ja säädöksillä.
  6. Muistiot, jotka koskevat hallintoa ja uutta maailmanjärjestystä ja muistiot, jotka on osoitettu kuninkaille.
  7. Muistiot, joiden aiheena on oppineisuus ja tieto, jumalallinen filosofia, luomakunnan salaisuudet, lääketiede yms.
  8. Muistiot, joissa kehotetaan hankkimaan koulutusta, hyvä luonne ja jumalallisia ominaisuuksia.
  9. Muistiot, joissa käsitellään sosiaalisia opetuksia[8]

Bahá’u’lláh tuo kirjoituksissaan myös esille, että hänen tekstejään voidaan ymmärtää vain niiden omien termien, periaatteiden ja tekstintulkinnan valossa eikä kenenkään pitäisi olettaa, että Kitab-i-Aqdas’in lait voitaisiin ymmärtää tavalla, millä lait on traditionaalisesti ymmärretty.[9]

Kurdistanissa olon aikana ilmaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahá'u'lláh kirjoitti teoksensa useimmiten vastauksina hänelle esitettyihin kysymyksiin tai vasteena tapahtumiin. Sulamaniyyihin jumaluusoppineiden pyynnöstä ja heidän läsnä olleessaan Báhá’u’lláh saneli runon Qasidiy-i-Varqáiyyih (Poem of the Dove). Runossa käydään mystistä vuoropuhelua Bahá’u’lláhin, Jumalan ilmaisijan, jonka kohtalona ovat kärsimykset ja raskaat kahleet vihollistensa vangitsemana ja Pyhän Hengen välillä, jota symbolisessa muodossa personoi ”Maid of Heaven”, jonka ominaisuuksia ja kirkkautta Báhá’u’lláh ylistää.[10]

Bagdadissa olon aikana ilmaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahá’u’lláh ilmaisi mystisimmät teoksistaan Bagdadissa olonsa aikana.

  • Seitsemän Laaksoa[11] syntyi Shaykh Muhyí'd-Dín’in, Khaniqaynin kaupungin tuomarin, pyynnöstä.
  • Neljä Laaksoa ilmaistiin vastineeksi Shaykh Abdu'r-Rahmán’in sufilaisuuteen kuuluvan Qadiriyyih-lahkon johtajan kysymykseen.[8]
  • Kätketyt Sanat[12] syntyi hänen kulkiessaan Tigris-joen rannoilla. Se on moraaliaforismien muotoon kirjoitettu kirjanen.[13]
  • Kitab-i-Íqán, (Varmuuden kirja)[14] on bahá’i-uskon leviämisen perusteos. Bahá'u'lláh ilmaisi sen Bábin enon Hájí Mírzá Siyyid Muhammadin tekemiin kysymyksiin. Kitab-i-Íqánin keskeisin asia on uskonnon progressiivinen ilmaiseminen, mikä on bahá’i-metafysiikan ja teologian perusta, mutta se tarjoaa myös uuden lähestymistavan erilaisiin epistemologian ja etiikan kysymyksiin.[9]

Konstantinopolin aikana ilmaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lawh-i-Howdaj (Tablet of the Howdah) syntyi Bahá’u’lláhin kirjurin Mirzá Áqá Jánin pyynnöstä. Siinä Bahá’u’lláh varoittaa seuraajiaan tulevista koettelemuksista juuri saavuttuaan Mustan Meren rannoille.
  • Merimatkalla kohti Konstantinopolia hän ilmasi mystisellä kielellä teoksen, Holy Mariner, jossa hän varoitti uskon sisällä syntyvistä valtataisteluista, joiden kautta totuus voidaan erottaa valheesta.
  • Lawh-i-Náqús (Tablet of the Bell) syntyi ÁqáMuhammad-´’Alíy-i-Tambákú-Furúsh-i-Isfahánin pyynnöstä: muistio puhuttelee kristinuskon seuraajia.
  • Muistiossa Mathnaví Bahá’u’lláh kuvaa jumalallisten ominaisuuksien heijastumista ihmisessä. Teoksen mukaan ihminen ei voisi koskaan saavuttaa jaloutta ja oikeudenmukaisuutta ilman Jumalan ilmaisijoita.

Adrianopolissa ilmaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bahá’u’lláhin Julistus maailman kuninkaille ja johtajille
  • Vuodenvaihteessa 1867-1868 Bahá’u’lláh kirjoitti teoksen Kitab-i-Badi (The Wondrous New Book), joka on käsitettävissä hänen uskonsa pääapologiaksi. Kirja syntyi vastineeksi Mirzá-Mihdiy-i-Giláni’n herjauskirjeeseen, jonka taustavoimana uskotaan olleen Mírzá Yahyán tukijan ja yllyttäjän Siyyid Muhammed-i-Isfahánin. Kirja on esitys Bahá’u’lláh’in vaatimuksesta olla Bábin lupaama, “Hän, jonka Jumala ilmaisee”. Se on myös tyhjentävä lausunto ”Kaikkein Suurimmasta Erosta” Bahá’u’lláhin ja Mírzá Yahyán välillä[9]

Akkon aikana ilmaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitab-i-Aqdas (Kaikkein Pyhin Kirja) syntyi vuoden 1873 aikana. Sitä sanotaan bahá’i-uskon Äitikirjaksi ja se syntyi vastineena monien Bahá’u’lláhin seuraajien pyyntöihin. Adib Taherzadeh on esitellessään Kitab-i-Aqdasia otsikoinut esittelynsä seuraavasti.

  • Jumalan Laki
  • Uusi Maailmanjärjestys
  • Jumalallinen kasvatus
  • Palvelu ja jokapäiväinen elämä
  • Bahá’u’lláhin Liitto[15]

Bahá’u’lláh: Älkää luulko, että Me olemme ilmoittanut teille pelkän lakikokoelman. Ei, vaan Me olemme mahdin ja voiman sormin murtanut valioviinin sinetin.

  • Huomattavimmat muistiot, jotka on ilmaistu Kitab-i-'Aqdasin jälkeen, on koottu kirjaksi Tablets of Bahá’u’lláh. Se sisältää mm. muistion Kitáb-i-’Ahd (Book of the Covenant), Bahá’u’lláhin Tahto ja Testamentti.,[16] jossa hän jätti kirjoitustensa ainoan arvovaltaan perustuvan tulkintaoikeuden ’Abdu’l-Bahalle.
  • Muistioissa Bishárát (Glad-Tidings), Tárázat (Ornaments) ja Tajallíyát (Effulgences)[17] tulee esille erilaisia pääperiaatteita ja tavoitteita; …jotta ihmiset pääsisivät perille tarkoituksesta miksi heidät on kutsuttu olemassaoloon.
  • Viimeisin Bahá’u’lláhin suurimmista töistä on Epistle to the Son of the Wolf.[18] Siinä Bahá’lláh luo kuin silmäyksen menneisiin tapahtumiin, mutta tuo myös esille uusia asioita.

Bahá’u’lláh: Kuinka usein ovatkaan asiat olleet yksinkertaisia ja helppoja toteuttaa ja silti useimmat ihmiset ovat olleet välinpitämättömiä ja askarrelleet sen parissa, mikä tuhlaa heidän aikaansa.[19]

Baha’ullahin kuvasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baha’ullahin passi.

Islaminuskon tapaan myös bahai-usko on ikonoklastinen. Artikkelissa käytetty kuva on toinen Bahá'u'lláhista Edirnessä otetuista kuvista. Bahá'it pitävät Bahá'u'lláhin kuvan esillepanoa loukkaavana. He muun muassa haluavat vältää kuvainpalvontaa ja uskonnon identifioimista kuvaan. Molemmat kuvat ovat kuitenkin esillä Bahá'í-maailmankeskuksessa Haifassa.

Baha’ullahin suomennettuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Dictionary of Beliefs and Religions 1992, s. 56
  2. a b c Hämeen-Anttila 1999, s. 188
  3. Bahá'u'lláh Religions: Bahá'í. BBC. Viitattu 5.8.2010. (englanniksi)
  4. a b c d Hämeen-Anttila 1999, s. 189
  5. a b Hämeen-Anttila 1999, s. 190
  6. a b Hämeen-Anttila 1999, s. 191
  7. Hämeen-Anttila 1999, s. 192
  8. a b The Revelation of Bahá’u’lláh, vol.1, luku 3
  9. a b c Luku 7
  10. Luku VII
  11. http://reference.bahai.org/en/t/b/SVFV/
  12. http://reference.bahai.org/en/t/b/HW/
  13. Bahá’u’lláh: ”Kätketyt Sanat”, Oy Länsi-savo, 1972
  14. http://reference.bahai.org/en/t/b/KI/ki-1.html
  15. The Revelation of Bahá’u’lláh, luvut 13-17
  16. http://reference.bahai.org/en/t/b/TB/tb-16.html
  17. http://reference.bahai.org/en/t/b/TB/
  18. http://reference.bahai.org/en/t/b/ESW/
  19. ”Epistle to the Son of Wolf”

Lähteet (tarkistamatta, vanhentuneet, ei-neutraalit)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taherzadeh, Adib: The Revelation of Bahá’u’lláh, vol. 1. George Ronald, Publisher, 1974. ISBN 0-85398-057-8.

Taherzadeh, Adib: The Revelation of Bahá’u’lláh, vol. 2. George Ronald, Publisher, 1977. ISBN 0-85398-071-3.

Taherzadeh, Adib: The Revelation of Bahá’u’lláh, vol. 3. George Ronald, Publisher, 1983. ISBN 0-85398-144-2.

Effendi, Shoghi,: Poimintoja Bahá’u’lláhin Kirjoituksista. Painotalo Gillot Oy, 1987. ISBN 951-95551-5-3.

William S. Hatcher & J. Douglas Martin:: The Bahá’i Faith: The Emerging Global Religion. Harper & Row, Publishers, San Francisco, 1989. ISBN 0-06-063793-5.

Taherzadeh, Adib: The Child of the Covenant. George Ronald, Publisher, 2000. ISBN 0-85398-439-5.

Effendi, Shoghi: God Passes By. Bahá’i Publishing Trust, 1944. ISBN 0-87743-020-9.

Bahá’u’lláh: The Kitáb-i-Iqán The Book of Certitude. Bahá’i Publishing Trust, 1931. ISBN 0-87743-305-4.

Bahá’u’lláh: Epistle to the Son of Wolf. Bahá’i Publishing Trust, Wilmette, IL, 1941. ISBN 0-87743-182-5.

Saiedi, Nader: Logos and Civilization, Spirit History and Order in the Writings of Bahá’u’lláh. University Press of Maryland, 1955. ISBN 1-883053-63-3.

Nabíl-í-A’zam: The Dawn-Breakers: Nabíl’s Narrative. Bahá’i Publishing Trust, Wilmette, 1970. ISBN 0-900125-22-5.

Bahá’u’lláh: Bahá’u’lláhin Julistus: mailman kuninkaille ja johtajille. Painotalo Gillot Oy, 1980. ISBN 951-95551-1-0.

Bahá’u’lláh: Kätketyt Sanat. Oy Länsi-Savo, 1972.

Smith, Peter: A Short History of the Bahái Faith. Oneworld Publications, 1966. ISBN 1-85168-070-5.

Bahá’u’lláh: The Summons of the Lord of the Hosts. Bahá’i World Centre, Haifa, 2002. ISBN 0-85398-976-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baha’ullah.