Yhdysvaltain kongressi

Yhdysvaltain kongressi United States Congress
Tyyppi
Tyyppi	kaksikamarinen
Johto
Edustajainhuoneen puhemies	Mike Johnson (R)
Edustajainhuoneen enemmistöjohtaja	Steve Scalise (R)
Senaatin enemmistöjohtaja	Chuck Schumer (D)
Kokoonpano
Edustajia	535 435 edustajainhuoneen jäsentä 100 senaattoria
Edustajainhuoneen puolueet	Enemmistö (217)      Republikaanit (217) Vähemmistö (212)      Demokraatit (212)
Senaatin puolueet	Enemmistö (51)      Demokraatit (48)      Sitoutumattomat (3) Vähemmistö (49)      Republikaanit (49)
Vaalit
Viimeisimmät vaalit	8. marraskuuta 2022
Seuraavat vaalit	5. marraskuuta 2024
Kokouspaikka
Yhdysvaltain kongressitalo Washington (DC) Yhdysvallat

Yhdysvaltain kongressi (engl. United States Congress) on Yhdysvaltain lainsäädäntöelin. Se muodostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneessa on kaikkiaan 435 äänivaltaista edustajaa ja senaatissa 100 senaattoria. Edustajainhuoneeseen valitaan joka toinen vuosi edustajat jokaisesta osavaltiosta. Edustajien lukumäärä on suhteutettu osavaltion asukaslukuun, kuitenkin siten, että jokaiselle osavaltiolle on taattu vähintään yksi edustajanpaikka. Senaattiin jokaisesta osavaltiosta pääsee kaksi edustajaa kuusivuotiskaudelle riippumatta osavaltion väkiluvusta. Sekä senaatin että edustajainhuoneen edustajat valitaan osavaltioissa suoralla kansanvaalilla. Kongressi kokoontuu kongressitalossa Washingtonissa.

Yhdysvaltain perustuslain mukaan liittovaltion kaikki lainsäädännöllinen valta on kongressilla. Perustuslaki määrittelee kongressille kuuluvan vallan; kaikki muu valta kuuluu osavaltioille ja kansalle. Kongressi voi säädellä muun muassa osavaltioiden välistä kaupankäyntiä, kansainvälistä kauppaa ja liittovaltion tuomioistuinten kokoonpanoja. Se voi myös säätää veroista, ylläpitää asevoimia ja julistaa sodan.

Edustajainhuone ja senaatti ovat yhdenvertaisia kamareita. Niitä sanotaan joskus ala- ja ylähuoneeksi, mutta nämä nimitykset ovat tässä mielessä epätarkkoja. Kahden vuoden välein valittava edustajainhuone on tarkoitettu antamaan kuva kansalaisten senhetkisistä mielipiteistä, kun taas hitaammin muuttuva senaatti on tarkoitettu pohdiskelevammaksi kamariksi. Joissakin suhteissa kamareiden oikeudet poikkeavat toisistaan. Senaatti vahvistaa tietyt presidentin tekemät nimitykset korkea-arvoisiin virkoihin ja liittovaltion oikeusistuimiin. Se myös vahvistaa kansainväliset sopimukset. Edustajainhuoneella on esitysoikeus kaikkien niiden lakien osalta joilla pyritään hankkimaan rahaa tai saattamaan alulle virkasyyteprosessi.

Lakiehdotus on hyväksyttävä kongressin molemmissa kamareissa täsmälleen samanlaisena, jotta se voidaan lähettää presidentille allekirjoitusta tai vetoa varten. Kongressin kamarien välillä käydäänkin usein neuvottelu kompromissin aikaansaamiseksi toisistaan eroavien lakiehdotusten välillä (conference committee).

Termillä kongressi voidaan tarkoittaa paitsi elintä sinänsä, myös valtiopäivien kulloistakin koostumusta. Vuoden 2019 alussa aloitti 116. kongressi. Yhdysvaltain perustuslaki kieltää kongressin jäseniä pitämästä julkista liittovaltion virkaa. Tästä syystä, toisin kuin monissa muissa demokratioissa, Yhdysvalloissa hallituksen jäsenet eivät ole kongressin jäseniä.

Senaatti

Pääartikkeli: Yhdysvaltain senaatti

Senaattiin kuuluvien senaattorien määrä riippuu aina suoraan osavaltioiden lukumäärästä. Perustuslain mukaan jokaiselle osavaltiolle kuuluu kaksi senaattoria, osavaltion koosta ja väkimäärästä riippumatta; koska nykyisellään Yhdysvaltoihin kuuluu 50 osavaltiota, senaattoreita on siten tasan sata. Senaattorin toimikausi on kuusi vuotta. Paikat on jaettu siten, että yksi kolmasosa paikoista vaihtuu kahden vuoden välein. Senaattorit valitaan enemmistövaalilla siten, että kustakin osavaltiosta valitaan kerrallaan yksi senaattori. Vaalien kierron mukaan seuraava senaattori samasta osavaltiosta valitaan joko kahden tai neljän vuoden kuluttua. Jokaisen senaattorin virkakausi on kuitenkin kuusi vuotta. Osavaltio muodostaa yhtenäisen vaalipiirin.

Senaatin toimintatavat

Vaikka muodollisesti senaatti päättääkin asioista yksinkertaisten enemmistöjen turvin, käytännössä jo 40 prosentin vähemmistöllä on mahdollista estää itselleen epämieluisten lakiesitysten läpimeno. Koska senaattoreiden puheoikeus on periaatteessa rajoittamaton, ja vaaditaan vähintään 60 senaattorin äänet keskustelun katkaisemiseksi, viivytyspuheet voivat pakottaa enemmistökannan kompromissiin tai jopa luopumaan toivomastaan laista, jotta normaalia työskentelyä voitaisiin jatkaa.

Edustajainhuone

Pääartikkeli: Yhdysvaltain edustajainhuone

Yhdysvaltain edustajainhuone koostuu 435 edustajasta (representative). Vaikka englannin sanat congressman (kirj. ’kongressimies’) ja congresswoman (kirj. ’kongressinainen’) tarkoittavat varsinaisesti kongressin jäsentä – eli kongressin kumman tahansa kamarin jäsentä, – niitä käytetään usein synonyymisesti sanan representative kanssa. Sitä että kaikki kongressin jäsenet, edustajat ja senaattorit, istuvat samassa edustajainhuoneen salissa (esimerkiksi merkittävien valtiovieraiden kunniaksi tai kuunnellakseen maan presidentin vuosittaista puhetta kansakunnan tilasta) kutsutaankin kongressin yhteisistunnoksi (joint session).

Edustajainhuoneen kokoonpano

Tietokoneohjelmalla suunniteltu kalifornialainen edustajainhuoneen vaalipiiri vuodelta 2004. Piirijaon oli tarkoitus varmistaa paikallisen demokraattiedustaja Grace Flores Napolitanon läpimeno.

Maan perustuslain mukaan edustajat valitaan kahden vuoden toimikaudeksi. Edustajainhuoneen paikat jaetaan osavaltioiden kesken väkiluvun mukaisessa suhteessa kuitenkin niin, että kullakin osavaltiolla on vähintään yksi edustaja. Edustajainhuoneen paikkajaosta vuonna 1929 annetussa laissa (Reapportionment Act) edustajainhuoneen kokonaispaikkamääräksi säädetään 435 ja laissa kongressille annetaan oikeus päättää määrän muuttamisesta. Vaalipiirien yhdenmukaisuudesta vuonna 1967 annetussa laissa (Uniform Congressional District Act) säädetään, että kustakin vaalipiiristä valitaan yksi edustaja. Muutoin osavaltioilla on paljon päätösvaltaa vaalien järjestämisessä.

Kaikissa osavaltioissa paitsi Louisianassa ja Mainessa käytetään pluraliteettijärjestelmää, jossa vaalipiiristä valitaan edustajaksi eniten ääniä saanut ehdokas. Louisianassa ja Mainessa edustajat valitaan seuraavasti:

• Louisianassa on käytössä kaksivaiheinen kierrosvaalitapa, jossa valintaan edellytetään yli puolet annetuista äänistä. Ellei kukaan saa ensimmäisellä kierroksella äänten enemmistöä, järjestetään toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen välillä.
• Mainessa edustajat valitaan siirtoäänivaalitavalla järjestettävässä enemmistövaalissa, jossa äänestäjä asettaa ehdokkaat vaalilippuun paremmuusjärjestykseen. Jos kukaan ei saa enemmistöä ykköspaikoista, vähiten ykköspaikan ääniä saanut karsitaan ensimmäisessä laskennassa. Seuraavassa laskennassa lasketaan kakkospaikan äänet, ja jos kukaan ei saa niistäkään enemmistöä, vähiten kakkospaikan ääniä saanut karsitaan ja niin edelleen. Kussakin laskennassa karsitaan yksi ehdokas niin kauan, kunnes jollakulla ehdokkaista on laskennan päätteeksi enemmistö äänistä.

Osavaltiot saavat myös määrittää vaalipiirien rajat lain sallimissa rajoissa. Lain mukaan vaalipiirien tulee esimerkiksi olla väestöltään likimain yhtä suuria. Osavaltioiden suuri harkintavalta vaalipiirijaossa on johtanut joissain osavaltioissa tarkoitushakuisesti uudelleenpiirrettyihin vaalipiireihin. Kummankin puolueen edustajat ovat usein pyrkineet vaalipiirien uudelleenmäärittelyllä takaamaan omien edustajiensa mahdollisimman hyvän menestyksen. Tämä toimenpide, josta käytetään nimitystä gerrymandering, voidaan suorittaa esimerkiksi tarkoitukseen erikseen suunnitelluilla matemaattisilla tietokoneohjelmistoilla, ja se saattaa johtaa hyvin omalaatuisen muotoisiin vaalipiireihin.

Osavaltioiden edustajien lisäksi edustajainhuoneessa on kuusi äänivaltaa vailla olevaa jäsentä, jotka edustavat niitä Yhdysvaltain alueita, jotka eivät ole osavaltioita. Sellaisia ovat District of Columbia sekä Puerto Ricon, Yhdysvaltain Neitsytsaarten, Guamin, Pohjois-Mariaanien ja Amerikan Samoan territorioita. Näistä edustajista käytetään nimitystä delegate, lukuun ottamatta Puerto Ricon edustajaa, jonka nimikkeenä on resident commissioner. Ennen kuin Filippiinit vuonna 1946 itsenäistyi, myös sieltä valittiin edustajainhuoneeseen resident commissioner.

Edustajainhuoneen edustajilla on suuri mahdollisuus säilyttää asemansa niin kauan kuin he haluavat, elleivät he jättäydy vapaaehtoisesti sivuun tai eläkkeelle. Keskimäärin edustajista valitaan uudelleen kaudelle yli 90 % ja esimerkiksi vuonna 1998 98 % edustajainhuoneen jäsenistä valittiin uudelleen.

Voimasuhteet

Paikkajakauma lähihistoriassa. R = republikaanit, D = demokraatit, I = sitoutumattomat. Paikkajakauma on muuttunut istuntokausien aikana useaan otteeseen esimerkiksi edustajien sairastumisen tai kuoleman ja täytevaalien takia.

• 2011–2013
  • Senaatti: R 47, D 51, I 2 (sitoutumattomat äänestänevät demokraattien mukana)
  • Edustajainhuone: R 242, D 192
• 2014–2015
  • Senaatti: R 45, D 53, I 2
  • Edustajainhuone: R 234, D 201
• 2016–2017
  • Senaatti: R 54, D 44, I 2
  • Edustajainhuone: R 247, D 188
• 2017–2019
  • Senaatti: R 51, D 47, I 2

Kongressitalo

Kongressitalon kupoli

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kongressitalo

Capitol on saanut nimensä Rooman hallintokeskuksesta Capitoliumista (engl. Capitol), joka sijaitsi samannimisellä kukkulalla (engl. Capitol Hill). Myös itse rakennuksen tyylisuunta heijastaa antiikin Kreikan ja Rooman tyyliä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvaltain kongressi Wikimedia Commonsissa

• U.S. House of Representatives
• U.S. Senate
• Congressional Glossary (Arkistoitu – Internet Archive)
• How Laws Are Made