Gerrymanderointi

Toimintaperiaate.

Gerrymanderointi (engl. gerrymandering) tarkoittaa vallassa olevan puolueen toimesta toimeenpantua vaalipiirijaon uudellenmuokkausta oman kannatuksen varmistamiseksi. Termillä tarkoitetaan myös vaalipiirin rajojen määrittelemistä poliittisesti tarkoituksenmukaisella eli voitokkaalla tavalla oman kannatuksen maksimoimiseksi. Gerrymanderoinnilla voidaan tarkoittaa myös epärehellistä temppua.

Yleensä menettelyn logiikkana on rajata vaalipiirit siten, että suosittavan puolueen äänestäjiksi oletettuja väestöryhmiä kasataan riittävä määrä samaan vaalipiirin toisistaan etäällä olevilta alueilta ja kilpailevien puolueiden potentiaaliset kannattajat hajotetaan usean vaalipiirin alueelle siten, että he eivät missään ole enemmistönä.^lähde?

Käsitteen synty

Vuoden 1812 pilapiirros, josta termi on lähtöisin.

Käsite syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1811, kun Massachusettsin osavaltion kuvernööri Elbridge Gerry allekirjoitti lain demokraattien kannatuksen lisäämiseksi. Lailla luodun uuden vaalipiirin sanottiin muistuttaneen kartalla salamanteria (engl. salamander), mikä provosoi bostonilaisen sanomalehden toimittajan kutsumaan sitä nimellä gerrymander.

Kritiikki

Tietokoneohjelmalla suunniteltu kalifornialainen edustajainhuoneen vaalipiiri vuodelta 2004. Piirijaon oli tarkoitus varmistaa paikallisen demokraattiedustaja Grace Flores Napolitanon läpimeno.

Illinois’n kongressivaalien neljäs vaalipiiri. Alue on luotu siten että asukkaista 74,5 % on latinalaisamerikkalaisia. Vaalipiiri on yhtenäinen ja osia yhdistää ohut kaista Interstate 294:n varrella

Vaalipiirisuunnittelua pidetään kyseenalaisena, varsinkin jos se johtaa maantieteellisesti tai demografisesti epäluonnollisten vaalipiirien ja äänestysalueiden luomiseen.

Onnistunut vaalipiirisuunnittelu todennäköisesti johtaa kansalaisten äänestysinnon alenemiseen, sillä se vähentää todennäköisyyttä, että oppositioasemassa olevat ryhmät menestyisivät vaaleissa.

Yhteys eri vaalitapoihin

Gerrymanderointia esiintyy todennäköisimmin enemmistövaalitapaa käyttävissä maissa, joissa vaalipiirien rajoja on säännöllisesti korjailtava, jotta niiden asukasluku pysyisi samana – varsinkin, jos vallassa oleva puolue pääsee suvereenisti päättämään muutoksista. Joissain enemmistövaalitapaa käyttävissä maissa on vaalipiirisuunnittelun estämiseksi annettu vaalipiirien rajoista päättäminen puolueista riippumattomille organisaatioille.

Suhteellista vaalitapaa käyttävissä maissa ilmiö on melko tuntematon, sillä varsinkin suuremmissa usean edustajan vaalipiireissä sillä saavutettava hyöty olisi vähäinen.

Suomessa vaalipiirien rajat ovat kiinteät ja perustuvat maakuntajakoon, joten poliitikoilla ei ole säännöllistä mahdollisuutta vaalipiirisuunnitteluun. Eräitä piirteitä kuitenkin ilmenee ylisuuren Uudenmaan vaalipiirin pilkkomisesta ajoittain käydyssä keskustelussa.^{kenen mukaan?}