Virkasyyte (Yhdysvallat)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Piirros presidentti Andrew Johnsonin virkasyytteen käsittelystä senaatissa vuonna 1868.
Ensimmäinen presidentti Richard Nixonia vastaan käytävä virkasyyte edustajainhuoneen kuulemisprosessissa 9. toukokuuta 1974.
Senaatti käsittelee Bill Clintonin virkasyytettä korkeimman oikeuden puheenjohtajan William Rehnquistin johdolla.
Edustajainhuone käsittelee Donald Trumpin virkasyytettä korkeimman oikeuden puheenjohtajan John Robertsin johdolla.

Virkasyyte (engl. impeachment) on menettely, jonka avulla Yhdysvaltain presidentti tai muu korkea virkamies voidaan panna viralta.[1] Yhdysvaltain perustuslain mukaan virkasyytteeseen voi joutua maanpetoksesta, lahjonnasta tai muista väärinkäytöksistä ja rikkomuksista.[2] Nämä muotoilut ovat melko tulkinnanvaraisia, joten virkasyytteeseen voi joutua rikoksen lisäksi poliittisista väärinkäytöksistä.[2]

Liittovaltion tasolla virkasyytteeseen henkilön asettaa edustajainhuone, ja siitä äänestää senaatti. Menettelyä on käytetty enimmäkseen poistamaan liittovaltion tuomareita virasta väärinkäytösten jälkeen. Myös muutama presidentti ja yksi korkeimman oikeuden tuomari on ollut virkasyytteessä, eikä niistä yksikään johtanut viraltapanoon.[3] Alempien tuomioistuinten kohdalla virkasyytteeseen on joutunut yli kymmenen tuomaria, joista lähes kaikki ovat olleet liittovaltion alimman oikeusasteen eli piirioikeuden (district court) tuomareita.[4]

Virkasyytteitä asetetaan myös osavaltiotasolla, jolloin syyte käsitellään osavaltion lainsäädäntöelimessä. Virkasyytteeseen joutui esimerkiksi Illinois’n kuvernööri Rod Blagojevich, joka oli yrittänyt kaupitella Barack Obamalta vapautunutta senaattorin paikkaa.[5]

Virkasyytemenettely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkasyytteen käynnistämistä voi ehdottaa yksittäinenkin edustajainhuoneen jäsen, mutta sen käynnistämiseen vaaditaan edustajainhuoneen yksinkertainen enemmistö.[1] Virkasyyteoikeudenkäynti ja henkilön kuuleminen käydään senaatissa, jossa käsittelyä johtaa korkeimman oikeuden puheenjohtaja silloin, kun syytteessä on presidentti.[1][3] Virkasyyteäänestyksessä syytetyn viraltapanoon vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö senaatissa.[1] Jos virkasyyteäänestyksessä saavutetaan vaadittu määräenemmistö, syytetty pannaan automaattisesti viralta.[2] Muussa tapauksessa syytteet raukeavat ja syytetty voi jatkaa tehtävissään.[1] Virkasyytemenettelyssä langetetusta tuomiosta ei voi valittaa, eikä presidentti voi armahtaa tuomittua.[1][3] Virkasyytteen lisäksi henkilö voi joutua oikeuteen myös tavallisessa tuomioistuimessa.[3]

Virkasyytteeseen joutuneet presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrew Johnsonia vastaan nostettiin virkasyyte vuonna 1868. Sen taustalla oli muun muassa yritys erottaa sotaministeri Edwin Stanton sääntöjen vastaisesti.[2] Johnsonin erottaminen jäi virkasyyteäänestyksessä vain yhden äänen päähän.[1]

Bill Clintonia vastaan nostettiin virkasyyte 1998 väärästä valasta ja oikeuden vastustamista hänen valehdeltuaan seksisuhteestaan Valkoisen talon harjoittelijaan Monica Lewinskyyn.[2] Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikun mukaan Clintonin tekoja pidettiin melko mitättömänä syynä virkasyytteen käynnistämiseen ja hänen erottamistaan pidettiin alkujaankin epätodennäköisenä.[1] Saikun mukaan Clintonin virkasyytemenettely koettiin tarkoitukselliseksi nöyryyttämiseksi, joka ei vähentänyt hänen suosiotaan.[1] Senaatissa oli tuolloin 45 demokraatti- ja 55 republikaaniedustajaa. Kaikki demokraatit äänestivät molemmissa tapauksissa syyttömyyden puolesta, ja myös republikaaneista syyttömyyden puolesta äänesti väärän valan kohdalla kymmenen ja oikeuden vastustamisen kohdalla viisi edustajaa. Näin Clinton vapautettiin molemmista syytteistä äänin 55—45 ja 50—50. Syytteen läpimenemiseen olisi vaadittu 67 edustajaa eli esimerkiksi kaikki republikaanit sekä 12 demokraattia.[6]

Myös Richard Nixonia vastaan oltiin aloittamassa virkasyytemenettely, mutta hän erosi ennen virkasyytteen nostamista.[2] Yhdysvaltain 45. presidentti Donald Trump joutui virkasyytteeseen ensimmäisen kerran oikeudenkäytön estämisen takia hänen erotettuaan FBI:n johtajan James Comeyn, joka johti tutkintaa Trumpin Venäjä-yhteyksistä.[7] Virkasyytteen nostamista ei kuitenkaan pidetty ensi alkuun todennäköisenä, sillä republikaaneilla oli enemmistö edustajainhuoneessa.[1] Syyskuussa 2019 Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi ilmoitti, että Trumpia vastaan aloitetaan virkasyytetutkinta. Trumpin epäillään painostaneen Ukrainan presidenttiä asiassa, joka liittyy Yhdysvaltain demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi pyrkineeseen Joe Bideniin.[8]


Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Trumpin toinen virkasyyte ja ensimmäisen lopputulos puuttuu

Korkeimman oikeuden tuomarin virkasyyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samuel Chase on ainoa korkeimman oikeuden tuomari, joka on joutunut virkasyytteeseen.[9] Sen käsittelyä senaatissa johti Yhdysvaltain varapresidentti Aaron Burr.[10] Enimmäkseen poliittisista syistä vuonna 1805 nostettu syyte ei mennyt läpi senaatissa, ja Chase jatkoi korkeimman oikeuden tuomarina kuolemaansa asti vuonna 1811.[9]

Liittovaltion tasolla tehdyt virkasyytteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkasyyteen päivämäärä Syytetty Syyte Lopputulos
maalis–kesäkuu 1860 James Buchanan Korruptio Covode-komitea perustettiin 5. maaliskuuta 1860, ja se toimitti loppuraporttinsa 16. kesäkuuta 1860. Komitea totesi, että Buchanan ei ollut tehnyt mitään syytteeseenpanon perustelemiseksi, mutta että hänen hallintonsa oli korruptoitunein hallinto Yhdysvaltojen perustuslain hyväksymisen jälkeen 1789.

[11]

24. helmikuuta, 1868 Andrew Johnson Toimikautta koskevan lain rikkominen. Korkein oikeus totesi myöhemmin kiistattomasti, että (siihen mennessä kumottu) toimikautta koskeva laki oli ollut perustuslain vastainenl. Vapautettiin 26. toukokuuta 1868 äänin 35–19.[12]
1973–1974 Richard Nixon Oikeuden estäminen, vallan väärinkäyttö, Kongressin halveksunta Edustajainhuoneen oikeusvaliokuntaa alkoi tutkia ja lähettää haastekutsuja (30. lokakuuta 1973); Edustajainhuoneen komitean tutkinnasta tehty raportti (1. helmikuuta 1974); v päätöslauselmassa 93-803 sallittiin oikeuslaitoksen komitean tutkinta (6. helmikuuta 1974); Edustajainhuoneen oikeusvaliokunta äänesti kolmesta artikkelista syytteeseenpanon Edustajainhuoneelle (27. – 30.7.1974); menettely päättyi presidentti Nixonin eroamalla (8. elokuuta 1974)[13][12]
19. joulukuuta 1998 Bill Clinton Väärä vala ja oikeuden estäminen Vapautettiin 12. helmikuuta 1999: äänin 45–55 väärennöksistä ja 50–50 oikeuden estämisestä [14][12]
18. joulukuuta 2019 Donald Trump Vallan väärinkäyttö ja Kongressin lainkäytön estäminen Vapautettiin 5. helmikuuta 2020: äänin 48–52 vallan väärinkäytöstä ja äänin 47–53 Kongressin estämisestä[12]
13. tammikuuta 2021 Donald Trump Kapinaan kiihottaminen[15] Vapautettiin 13. helmikuuta 2021 äänin 57–43 (57 tuomion puolesta, ei riittänyt määräenemmistöön).[16]

Muut virkasyytteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkasyyteen päivämäärä Syytetty Asema Syyte Lopputulos Viite
7. heinäkuuta 1797
William Blount Senaattori (Tennessee) Salaliitto Senaatti kieltäytyi hyväksymästä edustajainhuoneen päätöstä nostaa virkasyyte senaattoria vastaan. Erotettiin senaatista [17][18]
2. maaliskuuta 1803 Tuomari (New Hampshiren piiri) Humalatila ja laittomat tuomiot Erotettiin 12. maaliskuuta 1804 [18][19]
12. maaliskuuta 1804
Samuel Chase Tuomari (Yhdysvaltain korkein oikeus) Poliittinen puolueellisuus ja mielivaltaiset tuomiot Vapautettiin 1. maaliskuuta 1805 [20][17][19]
24. huhtikuuta 1830
James H. Peck Tuomari (Missourin piiri) Vallan väärinkäyttö Vapautettiin 31. tammikuuta 1831 [17][19] [21][18][19]
6. toukokuuta 1862
West Hughes Humphreys Tuomari (Tennesseen itäiset, keski- ja länsi piirit) Tuki konfederaatiolle Erotettiin 26. kesäkuuta 1862 [18][17][19][18][19]
28. helmikuuta 1873
Mark W. Delahay Tuomari (Kansasin piiri) Humalatila Erosi 12.joulukuuta 1873 [19][22]

[19][22]

2. maaliskuuta 1876
William W. Belknap Sotaministeri korruptio Vapautettu eroamisensa jälkeen 1. elokuuta 1876 [17][18]
13. joulukuuta 1904 Tuomari (Floridan pohjoinen piiri) Vallan väärinkäyttö Vapautettiin 27. helmikuuta 1905 [17][19][23][18][19]
11. heinäkuuta 1912
Robert Wodrow Archbald Tuomari (Yhdysvaltojen markkinaoikeus)

Tuomari (kolmannen piirin valitustuomioistuin)

Laittomien palkkioiden hyväksyminen asianosaisilta ja asianajajilta Erotettiin 13. tammikuuta 1913 [18][17][19][18][19]
1. huhtikuuta 1926
George W. English Tuomari (Illinoisin itäinen piiri) Vallan väärinkäyttö Erosi 4. marraskuuta 1926. Kanteet hylättiin 13. joulukuuta 1926 [18][19][18][17][17][18][19]
24. helmikuuta 1933 Tuomari (Kalifornian pohjoinen piiri) Korruptio Vapautettiin on 24. toukokuuta 1933 [17][19][18][19]
2. maaliskuuta 1936 Tuomari (Floridan eteläinen piiri) Korruptio, veropetos, lain harjoittaminen tuomarin virka-aikana Erotettiin 17.huhtikuuta 1936 [17][19][18][19]
22. heinäkuuta 1986
Harry E. Claiborne Tuomari (Nevadan piiri) Verojen kierto Erotettiin 9. lokakuuta 1986 [17][19][18][19]
3. elokuuta 1988
Alcee Hastings Tuomari (Floridan eteläinen piiri) Lahjuksten hyväksyminen ja väärä vala tutkimuksen yhteydessä Erotettiin 20. lokakuuta 1989 [17][19][18][19]
10. toukokuuta 1989
Walter Nixon Päätuomari (Mississippin eteläinen piiri) Väärä vala Erotettiin 3. marraskuuta 1989 [17][19][18][19]
19. kesäkuuta 2009
Samuel B. Kent Tuomari (Texasin eteläinen piiri) Seksuaalinen hyväksikäyttö ja oikeudenkäynnin estäminen tutkimuksen aikana Erosi 30. kesäkuuta 2009. Kanteet hylättiin 22. heinäkuuta 2009 [19][24][17][19][25][19][26]
11. maaliskuuta 2010
Thomas Porteous Tuomari (Louisianan itäinen piiri) Väärien taloudellisten tietojen antaminen Erotettiin 8. joulukuuta 2010 [17][19][27][19][28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hall, Kermit L. & Ely, Jr., James W. & Grossman, Joel B.: The Oxford Companion to the Supreme Court of the United States. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780195176612.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Kippo, Johanna: Yhdysvalloissa kongressi voi erottaa presidentin – Näin Trumpin mahdollinen virkasyyte etenisi Yle Uutiset. 22.5.2017. Viitattu 8.6.2017.
  2. ↑ a b c d e f Hannula, Tommi: Ennustukset Trumpin virkasyytteestä kiihtyvät – poliittisessa menettelyssä ovat avainasemassa kansan ja puolueen luottamus presidenttiin Helsingin Sanomat. 15.2.2017. Viitattu 8.6.2017.
  3. ↑ a b c d Hall, s. 488.
  4. ↑ Impeachment of federal judges Ballotpedia. Viitattu 14.10.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Obaman senaattorin paikkaa kaupitellut virkasyytteeseen Yle Uutiset. 9.1.2009. Viitattu 14.10.2017.
  6. ↑ Mitchell, Alison: The president's acquittal: The overview; Clinton acquitted decisively: no majority for either case The New York Times. 13.2.1999. Viitattu 14.10.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Paula Tapiola: Historiallinen oikeudenkäynti alkaa tänään – Neljä asiaa, jotka on hyvä tietää Trumpin virkasyytteiden käsittelystä YLE. 21.1.2020. Viitattu 30.1.2020.
  8. ↑ USA:n edus­ta­jain­huone aloittaa virka­ri­kos­syy­te­tut­kinnan Trumpista – tuskin johtaa viraltapanoon Suomenmaa. 25.9.2019. Viitattu 25.9.2019.
  9. ↑ a b Hall, s. 160—161.
  10. ↑ U.S. Senate: Aaron Burr, 3rd Vice President (1801-1805) United States Senate. Viitattu 27.9.2017.
  11. ↑ What Democrats Can Learn From the Forgotten Impeachment of James Buchanan Politico. Viitattu 14.11.2020.
  12. ↑ a b c d Impeachment (Impeachment) The Senate's Impeachment Role. United States Senate. Viitattu 13.11.2020.
  13. ↑ H.Res.803 - Resolution providing appropriate power to the Committee on the Judiciary to conduct an investigation of whether sufficient grounds exist to impeach Richard M. Nixon, President of the United States. Resolution. U.S. Congress. Viitattu 13.11.2020.
  14. ↑ H. Rept. 105-830 - IMPEACHMENT OF WILLIAM JEFFERSON CLINTON, PRESIDENT OF THE UNITED STATES Committee Report. U.S. Congress. Viitattu 13.11.2020.
  15. ↑ Teemu Juhola: Trump sai toisen virkarikossyytteensä kautensa loppumetreillä – Lue, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä syytteestä voi seurata Yle 14.1.2021. Viitattu 16.1.2021.
  16. ↑ Virkasyytteestä jälleen vapautettu Trump vihjaili poliittisen uransa jatkosta ja kutsui oikeusprosessia "USA:n historian suurimmaksi noitavainoksi" Yle 14.2.2021. Viitattu 4.6.2021.
  17. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Chapter 4: Complete List of Senate Impeachment Trials United States Senate. Viitattu 30.9.2018.
  18. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Impeachment Proceedings Congressional Directory. United States Government Publishing Office. Viitattu 30.9.2018.
  19. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Impeachments of Federal Judges Federal Judicial Center. Viitattu 30.9.2018.
  20. ↑ 1801: Senate Tries Supreme Court Justic United States Senate. Viitattu 30.9.2018.
  21. ↑ PBS NewsHour (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ a b Delahay, Mark W.: Judges of the United States Courts Federal Judicial Center. Viitattu 30.9.2018.
  23. ↑ Hinds' Precedents, Volume 3 – Chapter 78 – The Impeachment and Trial of Charles Swayne United States Government Publishing Office. Viitattu 30.9.2018.
  24. ↑ Gamboa, Suzanne: White House accepts convicted judge's resignation Theeagle. Arkistoitu 16.6.2012. Viitattu 30.9.2018.
  25. ↑ Congress ends jailed judge's impeachment Seattle Times. Arkistoitu 22.6.2011. Viitattu 30.9.2018.
  26. ↑ U.S. House impeaches Kent Houston Chronicle. Arkistoitu 27.12.2009. Viitattu 30.9.2018.
  27. ↑ Alpert, Bruce ja Jonathan Tilove: Senate votes to remove Judge Thomas Porteous from office New Orleans Times-Picayune. Viitattu 30.9.2018.
  28. ↑ Alpert, Bruce: Judge Thomas Porteous impeached by U.S. House of Representatives New Orleans Times-Picayune. Viitattu 30.9.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Virkasyyte_(Yhdysvallat)&oldid=21273100”