Aragorn

Aragorn on kuvitteellinen hahmo, joka esiintyy J.R.R. Tolkienin fantasiaromaanissa Taru sormusten herrasta. Hän on yksi kirjan päähenkilöistä.

Elämäkerta

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Menneisyys

Aragorn syntyi 1. maaliskuuta 2931 Kolmatta Aikaa. Hänen vanhempansa olivat Dúnedainin päällikkö Arathorn II ja Gilraen. Hänet nimettiin esi-isänsä, Aragorn I:n mukaan, joka oli dunedainin viides johtaja. Hänen koko nimensä oli Aragorn II Arathornin poika. Aragorn oli Isildurin 39. perillinen ja täten Gondorin valtaistuimen perijä ja kuningas. Hän oli suoraa númenorilaista sukua ja siksi hyvin pitkäikäinen; Sormuksen sodan aikoihin hän oli 89-vuotias ja näytti yhä nuorelta.

Örkit tappoivat Arathornin vuonna 2933 Aragornin ollessa vain kaksivuotias. Gilraen vei Aragornin Sauronin palvelijoilta suojaan Rivendelliin. Elrond Puolhaltia otti Aragornin ottolapsekseen ja antoi hänelle nimen Estel, joka merkitsee haltiakielellä "toivoa". Elrond ei kertonut Aragornille hänen oikeaa nimeään ja henkilöllisyyttään. 2951 Elrond paljasti kaksikymmentä vuotta vanhalle Aragornille totuuden ja antoi hänelle Isildurin huoneen perintökalleudet: Barahirin sormuksen ja Narsilin kappaleet.

Seuraavana päivänä Aragorn kohtasi Rivendellissä haltianeidon, jonka kauneus mykisti Aragornin. Aluksi hän luuli naista itse haltianeito Lúthieniksi, joka oli ollut kaikista elävistä olennoista kaunein ja luopunut kuolemattomuudestaan rakkaudesta kuolevaiseen ihmismieheen Bereniin. Neito oli Elrondin tytär Arwen, joka oli palannut isoäitinsä Galadrielin luota Lothlórienista. Elrond ei kuitenkaan hyväksynyt Aragornin ja Arwenin rakkaussuhdetta.

Aragorn lähti Rivendellistä ja vaelsi ympäri Keski-Maata. 2956 hän tapasi velho Gandalf Harmaan ja he ystävystyivät. Aragorn palveli Rohanin kuningasta Thengeliä ja Gondorin Hallitsevaa Käskynhaltijaa Ecthelion II:sta salanimellä Thorongil, "Tähden kotka". Ecthelionin palveluksessa hän hyökkäsi Umbariin ja tuhosi Merirosvojen laivaston. Hän surmasi Merirosvojen päällikön ja palasi Gondorin sotilaiden kanssa Pelargiriin. Hän ei kuitenkaan halunnut Gondorin pääkaupunkiin Minas Tirithiin, vaan lähetti Ecthelionille jäähyväiskirjeen ja katosi. Gondorin ihmiset pitivät tätä suurena harmina ja murehtivat suuresti "Thorongilin" katoamista.

2980 Aragorn ja Arwen kihlasivat toisensa Cerin Amrothin kukkulalla Lothlórienissa. Elrond kuitenkin sanoi, että Aragorn saisi mennä Arwenin kanssa naimisiin vasta sitten, kun hänestä olisi tullut Gondorin ja Arnorin kuningas. 3006 Aragorn vieraili viimeisen kerran äitinsä Gilraenin luona. Gilraen kuoli seuraavana keväänä 3007.

Gandalf pyysi Aragornia etsimään ja kaappaamaan Klonkkuna tunnetun otuksen. Aragorn metsästi Klonkkua yhdeksän vuotta, kunnes sai sen kiinni Kalmansoiden lähistöllä. Hän vei Klonkun Synkmetsään haltiakuningas Thranduilin vangiksi, mutta Klonkku pakeni Sauronin järjestämän hyökäyksen yhdeydessä 3018.

Tarussa sormusten herrasta

3018 Gandalf kertoi hobitti Frodo Reppulin lähtevän Konnusta Valtasormuksen kanssa. Aragorn uskoi Gandalfin suojelevan Frodoa, mutta kun haltia Gildor kertoi Gandalfin kadonneen ja Nazgûlit etsivät Sormusta, Aragorn meni Briin kylään. Hän tapasi Frodon ja hänen ystävänsä ja auttoi heidät pakoon Sormusaaveilta.

Aragorn johdatti hobitit Viimapäälle, jossa sijaitsivat Amon Sûlin vahtitornin rauniot. Hän ja hobitit yöpyivät siellä, mutta Nazgûlit hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Hän onnistui ajamaan ne pakosalle, mutta Sormusaaveiden johtaja, Angmarin Noitakuningas, ehti iskeä Frodoa tappavalla Morgul-tikarilla.

Aragorn ei kyennyt parantamaan Frodon haavaa, joten hänet piti viedä haltioiden hoitoon Rivendelliin. Haltia Glorfindel vei haavoittuneen Frodon sinne. Rivendellissä Aragorn tapasi jälleen Arwenin.

Elrond piti Neuvonpidon, jonka päätteeksi muodostettiin Sormuksen Saattue. Aragorn liittyi Saattueeseen. Haltiasepät uudelleentakoivat Narsilin Andúriliksi ja Saattue lähti matkaan.

Kun Gandalf putosi kuiluun balrogin kanssa Morian kääpiökaivoksissa, Aragornista tuli Saattueen johtaja. Saattue hajosi Parth Galenin lähistöllä. Boromir sai surmansa ja suoritettuaan hänelle hautajaiset Aragorn lähti Merrin ja Pippinin kaapanneiden örkkien perään haltia Legolaksen ja kääpiö Gimlin kanssa.

Kolmikko jahtasi örkkejä lepäämättä ja pysähtymättä neljä päivää, kunnes he saapuivat Rohaniin. He tapasivat Éomerin, Länsimannun kolmannen marsalkan. Èomer kertoi surmanneensa miestensä kanssa örkit, joiden Aragorn, Legolas ja Gimli olettivat kaapanneet hobitit.

Èomer antoi heille ratsuiksi hevoset Hasufelin ja Arodin. He ratsastivat Fangornin metsän laidalle, jossa oli rohirrimin surmaamien örkkien poltetut ruumiit. Aragorn kuitenkin huomasi merkkejä, että Merri ja Pippin voisivat olla elossa. He kohtasivat metsässä vanhan miehen, joka osoittautui Gandalfiksi, joka oli surmannut balrogin ja palannut Gandalf Valkoisena.

Aragorn, Legolas, Gimli ja Gandalf ratsastivat Edorasiin, Rohanin pääkaupunkiin. Siellä Gandalf paransi Rohanin kuninkaan Théodenin. Théoden johdatti sotilaansa Helmin Syvänteessä sijaitsevaan Ämyrilinnaan. Sauronin kanssa liittoutunut velho Saruman lähetti Helmin Syvänteeseen 10 000 uruk-haita, puoliörkkiä ja mustainmaalaista. Aragorn ja Èomer taistelivat rinnakkain. Lopulta Gandalf ja Erkenbrand saapuivat ja ajoivat örkit huornien metsään, missä huornit tappoivat ne.

Helmin Syvänteen voiton jälkeen Aragorn, Legolas, Gimli, Gandalf, Théoden ja Eómer ratsastivat Rautapihaan, jonka entit olivat hävittäneet. Merri ja Pippin toivottivat heidät tervetulleiksi. Gandalf neuvotteli Sarumanin kanssa ja erotti hänet velhojen veljeskunnasta. Pippin löysi Gríman pudottaman palantírin ja myöhemmin käytti sitä. Gandalf vei Pippinin Minas Tirithiin.

Kun Gandalf oli lähtenyt Pippinin kanssa, Aragorn lähti Dunhargiin, jonne Rohan kokosi joukkojaan. Gondorin Hallitseva Käskynhaltija Denethor II oli sytyttänyt kokot ja Rohan oli lähdössä Gondorin apuun. Aragorn lähti Pohjoisen Samoojien ja Elrondin poikien kanssa Kuolleiden Kulkuteille kutsuakseen Dunhargin Vainajat. Nämä olivat vuoristolaisia, jotka olivat lupautuneet taistelemaan Isildurin puolesta. He olivat kuitenkin pettäneet valansa ja Isildurin kirouksen takia heidän haamunsa kummittelivat Kuolleiden Kulkuteillä, kunnes heidän valansa olisi täytetty.

Erechin Kivellä Aragorn kutsui Vainajat taistelemaan hänen puolesta. Kuolleiden Kuningas päätti kunnioittaa valaa ja Aragorn kaappasi Vainajien avulla Merirosvojen laivaston Pelargirissä. Kun Merirosvot oli lyöty ja Pelargir vapautettu, hän päästi Vainajat ja haamuarmeija katosi. Aragorn keräsi miehiä Lamedonista ja purjehti kaapatuilla laivoilla Harlondin satamaan, missä hän toi lisävahvistuksia gondorilaisten ja rohirrimin avuksi Pelennorin kentän taisteluun ja taistelu voitettiin.

Pelennorin Kentän Taistelun jälkeen Aragorn meni Minas Tirithiin, muttei halunnut vielä kuninkaaksi. Hän meni Parannuksen Tarhaan ja paransi Faramirin, Denethorin nuoremman pojan, ja Éowynin, Théodenin sisarentyttären.

Aragorn lähti 7000 miehen kokoisen armeijan kanssa Mordorin Mustalle Portille. Tarkoituksena oli kääntää Sauronin Silmän katse pois Frodosta ja Sormuksesta ja kääntää sen huomio kohti Aragornia ja hänen armeijaansa, jotta Frodo saisi aikaa tuhota Sormus. Lännen Armeija marssi Mustalle Portille, missä Sauron lähetti palvelijansa, Sauronin Suuna tunnetun mustan númenorilaisen neuvottelemaan Lännen Päälliköiden kanssa. Gandalf ei hyväksynyt Sauronin Suun esittämiä vaatimuksia ja Morannonin Taistelu alkoi.

Taistelun lopuksi Sormus tuhoutui ja Sauron lyötiin. Lännen Armeija palasi voitokkaana takaisin Minas Tirithiin ja Aragorn kohtasi Faramirin. Faramir tunnusti Aragornin Gondorin kuninkaaksi ja toi hänelle Gondorin kuninkaalle kuuluvan kruunun. Aragorn kruunattiin Gondorin ja Arnorin Yhdistyneen Valtakunnan kuninkaaksi ja hän sai nimen kuningas Elessar.

Aragorn meni naimisiin Arwenin kanssa. Hänen valtakaudellaan Gondor kukoisti. Hän nimitti Faramirin Gondorin käskynhaltijaksi. Hän myös jälleenrakensi Arnorin valtakunnan ja antoi Konnun hobiteille. Kuningas Elessar toi valtakaudellaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaikkialle Keski-Maata ja häntä verrattiin suurimpiin númenorilaisiin ruhtinaisiin ja haltiakuninkaisiin.

Aragorn kuoli 1. maaliskuuta 120 Neljättä Aikaa 210-vuotiaana. Hänen pojastaan Eldarionista tuli Gondorin ja Arnorin kuningas.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuvatulkinnat

Ralph Bakshin vuoden Taru sormusten herrasta -piirroselokuvassa Aragornin ääninäyttelijänä toimi John Hurt. Jules Bassin ja Arthur Rankinin tekemässä Kuninkaan paluu -piirretyssä Aragornin ääninäyttelijänä oli Theodore Bikel.

Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa Aragornia näytteli tanskalais-yhdysvaltalainen Viggo Mortensen. Alun perin rooliin valittiin Stuart Townsend, mutta näyttelijä vaihdettiin kuvausten jo alettua hänen ja ohjaajan välillä ilmenneiden taiteellisten erimielisyyksien vuoksi. Mortensen kutsuttiin paikalle hyvin lyhyellä varoitusajalla.

Jacksonin elokuvissa korostetaan Aragornin epäilyksiä ja häntä odottavaa ratkaisevaa valintaa: ryhtyä Gondorin kuninkaaksi vai pysyä samoojana. Kirjassa hänellä ei ole tämän valinnan suhteen epäilyksiä. Elokuvissa Aragorn saa uudelleen taotun miekkansa Andúrilin vasta Kuninkaan paluussa Elrondin tuomana Dunhargiin, vaikka kirjassa hän saa sen jo Rivendellistä lähdettäessä.