Ero sivun ”Jääkarhu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 213.255.165.220 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Nitraus tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
→‎Uhat: Tökerö kannanotto pois
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 62: Rivi 62:
Vuonna 1973 [[Kanada]], [[Yhdysvallat]], [[Tanska]], [[Norja]] ja silloinen [[Neuvostoliitto]] allekirjoittivat sopimuksen jääkarhun pyyntirajoituksista ja elinympäristön suojelusta. Elinympäristön saastuminen saattaa haitata jääkarhujen lisääntymistä<ref name="IUCN" /> ja aiheuttaa jääkarhuissa epämuodostumia.<ref name="HS" />
Vuonna 1973 [[Kanada]], [[Yhdysvallat]], [[Tanska]], [[Norja]] ja silloinen [[Neuvostoliitto]] allekirjoittivat sopimuksen jääkarhun pyyntirajoituksista ja elinympäristön suojelusta. Elinympäristön saastuminen saattaa haitata jääkarhujen lisääntymistä<ref name="IUCN" /> ja aiheuttaa jääkarhuissa epämuodostumia.<ref name="HS" />


Jääkarhujen kohtalo on ollut laajasti esillä ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessä, jolloin lajin kohtalosta on esitetty alarmistisia puheenvuoroja.
Jääkarhujen kohtalo on ollut laajasti esillä ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessä, jolloin lajin kohtalosta on esitetty puheenvuoroja.
[[Ilmaston lämpeneminen|Ilmastonmuutoksesta]] johtuvasta arktisen [[merijää]]n sulamisesta on ennustettu ongelmia jääkarhuille, jotka saalistavat riistansa jäällä. Riittävä kylmyys on edellytys myös niiden lisääntymiselle, sillä jääkarhuemo synnyttää poikasensa talvella lumeen kaivamaansa luolaan<ref name="Nuorteva1989"/>.
[[Ilmaston lämpeneminen|Ilmastonmuutoksesta]] johtuvasta arktisen [[merijää]]n sulamisesta on ennustettu ongelmia jääkarhuille, jotka saalistavat riistansa jäällä. Riittävä kylmyys on edellytys myös niiden lisääntymiselle, sillä jääkarhuemo synnyttää poikasensa talvella lumeen kaivamaansa luolaan<ref name="Nuorteva1989"/>.


Versio 21. marraskuuta 2020 kello 18.34

Jääkarhu
Jääkarhu tutkii usein ympäristöään erinomaisen hajuaistinsa avulla nostamalla päätään.
Jääkarhu tutkii usein ympäristöään erinomaisen hajuaistinsa avulla nostamalla päätään.
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Karhut Ursidae
Suku: Karhut Ursus
Laji: maritimus
Kaksiosainen nimi

Ursus maritimus
Phipps, 1774

Synonyymit
  • Thalarctos maritimus (Phipps, 1774)[1]
Jääkarhun levinneisyys
Jääkarhun levinneisyys
Alalajeja
Katso myös

  Jääkarhu Wikispeciesissä
  Jääkarhu Commonsissa

Jääkarhu (Ursus maritimus) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisella alueella tavattava karhulaji. Se on kodiakinkarhun ohella suurin karhu ja suurin maalla elävä lihansyöjä.

Alkuperä

Jääkarhu polveutuu ruskeakarhusta. Geenitutkimuksissa jääkarhun syntymisestä on annettu erilaisia ajoituksia. Vuonna 2010 julkaistun mitokondrio-DNA:sta tehdyn tutkimuksen mukaan jääkarhu erosi ruskeakarhusta noin 150 000 vuotta sitten ja sopeutui nopeasti elämään arktisella merijäällä.[2] Vuonna 2012 Science-lehdessä julkaistun nDNA-tutkimuksen mukaan ero tapahtui 600 000 vuotta sitten. Samana vuonna Proceedings of the National Academy of Sciences -julkaisussa julkaistun tutkimuksen mukaan ero tapahtui 4–5 miljoonaa vuotta sitten, mutta senkin jälkeen lajien välillä tapahtui risteytymistä.[3] Vanhin tunnettu jääkarhufossiili on 110 000–130 000 vuotta vanha leukaluu.[4]

Levinneisyys

Jääkarhuja elää Venäjän pohjoisosissa, läntisessä ja pohjoisessa Alaskassa, Kanadan arktisilla alueilla, Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Pohjois-Siperiassa.[1] Vuonna 2017 jääkarhuja oli yhteensä arviolta 22 000–31 000 yksilöä, joista Kanadassa 60–80 prosenttia. Populaatioita on 19, joista yksi pienenee, kaksi kasvaa, seitsemän on vakaita ja yhdeksästä ei ole riittävästi tietoja.[5]

Viime jääkaudella ja sen jälkeisinä kylminä aikoina jääkarhun levinneisyys oli nykyistä laajempi. Esihistoriallisten jääkarhujen jäänteitä on löydetty esimerkiksi Ruotsista ja Tanskasta.[6] Lajin arvellaan eläneen tuolloin myös Suomessa, vaikkakaan asiasta ei ole varmoja todisteita.[6]

Alaskan ABC-saarilla elää jääkarhujen ja ruskeakarhujen risteymäpopulaatio. Se syntyi, kun urospuoliset ruskeakarhut uivat saarille mantereelta ja parittelivat naaraspuolisten jääkarhujen kanssa.[3]

Ruumiinrakenne

Ruumiinrakenteeltaan jääkarhu on muita karhuja pidempi ja hoikempi vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Jääkarhut ovat pituudeltaan runsaasta kahdesta metristä jopa 2,8 metriin,[6] ja niiden säkä yltää 120 senttimetristä 150 senttimetrin korkeuteen. Häntä on noin 18 senttimetrin pituinen.[6] Naaraat painavat 175–300 kilogrammaa[6] ja urokset 350–700 kilogrammaa, vaikkakin suurimmat yksilöt voivat painaa jopa yli 800 kilogrammaa[7][8]. Jääkarhun nahka on musta, karvat ovat kirkkaita (eli niissä ei ole lainkaan pigmenttiä), vaikka näyttävätkin valkoisen eri sävyiltä. Karvat ovat putkilomaisia ja ne heijastavat ja imevät auringonvaloa taittaen sen valkoisen väriseksi. Silmät, kirsu ja kynnet ovat tummat. Jääkarhun etuvarpaiden välissä on räpylämäiset poimut ja pitoa jäällä parantavia ihonystyröitä polkuanturoissa.[9]

Luonnossa jääkarhut elävät noin 30 vuotta, vankeudessa pidempäänkin. Vanhin oli Detroitin eläintarhan Doris (1948–1991), joka saavutti 43 vuoden ja kahdeksan kuukauden iän.[10]

Ravinto

Jääkarhu syömässä saalistaan.

Jääkarhu käyttää ravinnokseen pääasiassa hylkeitä. Niiden puuttuessa se syö myös muita eläimiä.[6] Joskus harvoin jääkarhu saalistaa myös sitä jopa puolta painavampia mursuja, mieluiten nuoria tai haavoittuneita, ja nuoria maitovalaita näiden hengitysaukoilta. Useimmat arktisen alueen maaeläimet juoksevat jääkarhua kovempaa ja merieläimet ovat sitä ketterämpiä vedessä. Jään ja veden rajapinta onkin jääkarhun ominta saalistusmaastoa. Jäällä se lähestyy saalistaan hiipimällä ja hyökkää päästyään noin 10 metrin etäisyydelle. Jääkarhu vaanii usein hylkeiden jäässä olevien hengitysreikien kohdalla. Se voi olla käytännöllisesti katsoen liikkumatta useita tunteja. Kun hylje nousee hengittämään, puree karhu sitä päähän tai yläruumiiseen ja kiskoo sen jäälle.

Keväisin erityisesti naarasjääkarhut etsivät hylkeiden poikaspesiä lumesta. Jos karhu kuulee hylkeen tai kuutin olevan pesässä, se nousee äänettömästi takajaloilleen ja koettaa murskata pesän paksun lumisen katon. Aina tämä ei onnistu kerralla, ja saalis voi päästä pakenemaan.[11] Joskus jääkarhu ja naali saalistavat yhdessä. Kun naali havaitsee paremmalla hajuaistillaan hylkeenpesän, se kiinnittää jääkarhun huomion löytöönsä. Jääkarhu jättää pesään kaivauduttuaan yleensä osan saalistaan syömättä ja näin myös napakettu saa ravintoa. Täysikasvuisilla jääkarhuilla on tapana usein syödä ainoastaan energiapitoinen rasva, kasvavat tarvitsevat myös lihan sisältämän proteiinin.

Uhat

Ilmaston lämpeneminen on vakava uhka jääkarhulle.

Jääkarhu on uhanalaisuusluokituksessa arvioitu vaarantuneeksi.[1] IUCN lisäsi jääkarhun vuonna 2007 uuteen uhanalaisten lajien luetteloon.[12]

Vuonna 1973 Kanada, Yhdysvallat, Tanska, Norja ja silloinen Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen jääkarhun pyyntirajoituksista ja elinympäristön suojelusta. Elinympäristön saastuminen saattaa haitata jääkarhujen lisääntymistä[1] ja aiheuttaa jääkarhuissa epämuodostumia.[13]

Jääkarhujen kohtalo on ollut laajasti esillä ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessä, jolloin lajin kohtalosta on esitetty puheenvuoroja. Ilmastonmuutoksesta johtuvasta arktisen merijään sulamisesta on ennustettu ongelmia jääkarhuille, jotka saalistavat riistansa jäällä. Riittävä kylmyys on edellytys myös niiden lisääntymiselle, sillä jääkarhuemo synnyttää poikasensa talvella lumeen kaivamaansa luolaan[6].

Vuonna 2005 tutkijat havaitsivat hukkuneiden jääkarhujen määrän lisääntyneen. Vaikka jääkarhut ovat hyviä uimareita, ovat etäisyydet ahtojäälauttojen välillä joskus liian suuria lauttojen sulaessa napa-alueiden ilmaston lämmetessä. Vuonna 2006 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteli jääkarhun lajeihin, joita uhkaa sukupuutto, perusteina ennusteet joiden mukaan jääkarhujen määrä vähenee 50–100 vuodessa 50–100 prosenttia.[14] Vuonna 2005 Maailman Luonnonsäätiö WWF:n varoitti että jääkarhut voivat kuolla sukupuuttoon 20 vuodessa.[15] Toisissa arvioissa, esim. Arktiselle neuvostolle 2004 esitetyssä arvioissa jääkarhun on sanottu kuolevan sukupuuttoon sadassa vuodessa.[16] Vuoden 2006 tutkimuksen mukaan jääkarhujen vaikeutunut ruoansaanti on johtanut kannibalismitapauksiin jääkarhujen keskuudessa.[17]

Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n vuonna 2015 julkaiseman ennusteen mukaan jääkarhujen määrä uhkaa vähentyä yli 30 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Vähenemisen tärkeimpiä syitä ovat ilmaston lämpeneminen ja öljynetsintä arktisella alueella. Toisaalta suojelun parantuminen on kasvattanut joitakin jääkarhupopulaatioita.[18]

Uhka-arvioihin on suhtauduttu myös skeptisesti, ja joidenkin arvioiden mukaan jääkarhujen määrä on moninkertaistunut viime vuosikymmeninä. 1970-luvulla, jolloin lajin suojelu aloitettiin, jääkarhuja arvioitiin olevan 5 000 yksilöä, mutta vuonna 2017 jääkarhujen määräksi on arvioitu yli 25 000 yksilöä. Vanhat arviot tosin perustuvat epävarmoihin metsästäjien ja tutkimusmatkailijoiden kertomuksiin.[19]

Jääkarhu ja ihminen

Jääkarhunaaras Ranuan eläinpuistossa.

Uskomuksia

Eskimot kunnioittivat suuresti Nanukia, jääkarhua. Sitä pidettiin älykkäänä, vahvana ja lähes ihmismäisenä. Tarussa kerrotaan kummallisista pystyssä kävelevistä ja puhuvista, igluissa asuvista jääkarhuihmisistä.

Jääkarhu symboliikassa

Jääkarhusta on tullut 2000-luvulla eräs tunnetuimmista ilmastonmuutoksen symboleista.[13] Myös Kanadan luoteisterritoriot käyttää sitä symbolinaan. Jääkarhu oli yksi vuoden 2014 talviolympialaisten kolmesta maskotista.

Jääkarhun ja ihmisen kohtaaminen

Biologi James Wilderin mukaan vuosien 1870–2014 välillä jääkarhujen on tilastoitu tappaneen koko arktisella alueella yhteensä 20 ihmistä kaikkiaan 73 hyökkäyksessä.[20] Kanadan Nunavutin territorion hallinnon vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan alueen kasvanut jääkarhukanta oli alkanut muodostaa aiempaa suuremman vaaran paikallisille inuittiyhteisöille.[21]

On väitetty, että jääkarhu on suurista petoeläinlajeista ainoa, joka ei luontaisesti pelkää ihmistä.[22]

Eläintarhat

Jääkarhuja on useissa maailman eläintarhoissa. Korkeasaaren eläintarhassa on ollut ainakin 1890-luvulta 1980-luvun alkuun asti jääkarhuja, mutta nykyään Suomessa voi nähdä eläviä jääkarhuja vain Ranuan eläinpuistossa.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Wiig, Ø., Amstrup, S., Atwood, T., Laidre, K., Lunn, N., Obbard, M., Regehr, E. & Thiemann, G.: Ursus maritimus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Polar Bears Evolved Just 150,000 Years Ago LiveScience. 1.3.2010. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b DNA study clarifies how polar bears and brown bears are related Science Daily. 14.3.2013. Viitattu 10.12.2017.
  4. ↑ Ancient polar-bear fossil yields genome Nature News. 1.3.2010. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Polar bear status, distribution & population WWF. Viitattu 10.12.2017.
  6. ↑ a b c d e f g Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 98–99. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
  7. ↑ Polar bear Toronto Zoo. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Russia’s Arctic: Polar bears BBC News. 26.8.2013. BBC. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  9. ↑ Polar Bears – Physical Characteristics SeaWorld. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Debby, A Short History The Zoo Society’s Weblog: Blogging About the Assiniboine Park Zoo. 27.11.2008. The Zoological Society of Manitoba. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  11. ↑ Polar Bears – Dieting & Eating Habits SeaWorld. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Mitä missä milloin junior 2007, s. 47. Otava, 2006. ISBN 951-1-20459-9
  13. ↑ a b Mannila, Johanna: Jääkarhusta tulossa ilmastonmuutoksen symboli Helsingin Sanomat. 3.6.2006. Viitattu 18.3.2017.
  14. ↑ More species slide to extinction BBC News. 1.5.2006. BBC. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  15. ↑ Ilmaston lämpeneminen uhkaa hävittää jääkarhut 31.1.2005. HS.fi.
  16. ↑ Jääkarhu kuolee sukupuuttoon 5.11.2004. MTV3.
  17. ↑ Amstrup, Steven et al.: Recent observations of intraspecific predation and cannibalism among polar bears in the southern Beaufort Sea Polar Biology. Lokakuu 2006. Springer. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
  18. ↑ Päivi Kerola: Jääkarhujen määrä voi vähentyä nopeasti kolmanneksella – jäinen elinpiiri kutistuu Yle uutiset. 19.11.2015. Viitattu 10.12.2017.
  19. ↑ Kaaro, Jani: Onko jääkarhuja enemmän kuin koskaan? Seura.fi.
  20. ↑ Yereth Rosen: Sea ice has been keeping polar bears and humans apart — until now Anchorage Daily News. 14.6.2016. Viitattu 3.8.2019.
  21. ↑ Leyland Cecco: Polar bear numbers in Canadian Arctic pose threat to Inuit, controversial report says The Guardian. 13.11.2018. Viitattu 3.8.2019.
  22. ↑ Karhulajit Karhuseura.net. Viitattu 27.5.2017.

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jääkarhu&oldid=19352049”