Ero sivun ”Puolan–Neuvosto-Venäjän sota” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laajennusta
(Laajennusta ja viitteitä)
(Laajennusta)
| muut_taistelut =
}}
[[File:Rzeczpospolita 1938PBW_March_1919.svg|thumb|330px|Rajat sodan syttyessä. [[Galitsia]]n alue kaakossa on oma [[Länsi-Ukrainan kansantasavalta]]. Suurin osa [[Liettua]]n alueesta ja itäiset alueet olivat bolševikien hallussa helmikuussa 1919.]]
'''Puolan–Neuvosto-Venäjän sota''' (helmikuu [[1919]] − maaliskuu [[1921]]) oli aseellinen konflikti yhtäältä [[Neuvosto-Venäjä]]n ja [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Neuvosto-Ukrainan]] ja toisaalta [[Puola]]n ja [[Ukrainan kansantasavalta|Ukrainan kansantasavallan]] välillä. Sodan syyt olivat ekspansionismissa. Kysymys siitä, missä vasta itsenäistyneen Puolan itärajan tulisi kulkea, herätti paljon kiistoja. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] ulkoasiansihteeri George N. Curzon ehdotti jo vuonna 1918 suunnilleen nykyistä rajalinjaa, [[Curzonin linja]]a. Puola kuitenkin halusi vallata takaisin alueet, jotka se oli menettänyt [[Puolan jaot|Puolan jaoissa]] [[1700-luku|1700-luvulla]], kun taas Neuvosto-Venäjä pyrki valtaamaan takaisin [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkimainingeissa menettämät alueet.<ref>{{kirjaviite|Tekijä=Erik Goldstein|Nimeke=The First World War peace settlements, 1919-1925, Part 644|Vuosi=2002|Sivu=30|Julkaisija=Pearson Education|Tunniste=ISBN 0582311454}} </ref>
 
Vielä alkuvuodesta 1919 neuvostovallan merkittävin uhka oli kenraali [[Anton Denikin]]. Denikin oli kuitenkin venäläinen [[nationalismi|nationalisti]] ja piti Itä-[[Galitsia]]a osana Venäjän valtiota.<ref name="gale1"/> [[Anton Denikin]]in luovuttua [[Etelä-Venäjän armeija]]n johdosta, hänen seuraajakseen tuli [[Pjotr Wrangel]] samankaltaisella ohjelmalla.<ref>{{kirjaviite|Tekijä=P.N. Wrangel|Nimeke=Kenraali Wrangelin muistelmat|Vuosi=1989 (alkup. 1928)|Sivu=30|Julkaisija=Karisto|Tunniste=ISBN 9512326396}} </ref>
 
Puolan johtaja [[Józef Piłsudski]] ei suostunut liittoutumaan länsivaltojen kanssa näiden [[Ulkovaltojen interventio Venäjän sisällissodassa|tehtyä interventionsa Venäjällä]]. Britit ja [[ranska]]laiset osallistuivat taisteluihin kaukana [[Galitsia]]n itäpuolella [[Ukraina]]ssa, [[Georgia]]ssa ja [[Azerbaidžan]]issa, jolloin puolalaisten sitoutuminen poliittisin päämäärin [[entente]]en liittolaisina olisi voinut rajoittaa puolalaisten omia vapaita käsiä [[Galitsia]]n suhteen. Yleinen periaate [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaisen hallituksen]] korvanneella [[Venäjän valkoinen armeija|Venäjän valkoisilla armeijoilla]] oli se, että keisarikunta pidetään yhtenäisenä. Monarkistiset kenraalit saattoivat kannattaa keisarin palauttamista, kun taas valkoista armeijaa kannattaneilla oikeistolaisilla liberaaleilla oli ajatuksena se, että sisällissodan ja [[entente]]n sekä muiden maiden, muun muassa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] ja [[Japani]]n [[ulkovaltojen interventio Venäjän sisällissodassa|intervention]] päätyttyä Venäjän valtiorakenne ratkaistaisiin perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa. [[Neuvosto-Venäjä]] sen sijaan edellisen viivyttelyn vastustamiseksi myönsi [[bolševikit|bolševikkienbolševikien]] kansallisuuspolitiikan mukaisesti itsenäisyyksiä reunavaltioille, mutta huolehti myös siitä, että porvarillisille ja sosialidemokraattisille itsenäisille valtiolle oli olemassa Neuvosto-Venäjälle ystävällismielinen samaa valtioaluetta tarkoittava neuvostohallitus, joka voisi vallankumouksen tultua tapahtuneeksi liittyä vapaaehtoisesti jälleen Venäjään, [[Neuvosto-Venäjä]]än.
 
== Sota ==
{{Pääartikkeli|[[Puolan–Liettuan sota]]}}
 
[[File:PBW June 1920.png|thumb|left|250px|Puolan valta laajimillaan kesäkuun alussa 1920 - mm. [[Kiova]] oli puolalaisten hallussa.]]
Latvialaisten joukkojen kanssa puolalaiset valtasivat tammikuussa 1920 [[Daugavpils]]in, tammikuussa 1920 ja sejoka palautettiin Latvialle. [[Ukrainan kansantasavalta|Ukrainan kansallisen tasavallan]] [[Symon Petljura]] liittoutui Puolan kanssa huhtikuussa 1920, ja yhdessä liittolaiset valtasivat [[Kiova]]n 7. toukokuuta 1920, mutta joutuivat pian peräytymään Tuhatševskin ja Budjonnyin ylivoimaisten joukkojen edessä. Puna-armeijan vastahyökkäys käynnistyi toukokuun puolivälissä 1920. Tällöin puna-armeija oli selvittänyt tilanteen edukseen Venäjän sisällissodan muilla rintamilla. Kiev siirtyi puna-armeijan valtaan 13. kesäkuuta 1920 ja Vilna 14. heinäkuuta 1920. Neuvosto-Venäjä perusti valtaamassaan [[Białystok]]in kaupungissa [[Väliaikainen Puolan vallankumouskomitea|Väliaikaisen Puolan vallankumouskomitean]] puheenjohtajanaan [[Julian Marchlewski]] luodakseen kommunistisen hallinnon puna-armeijan valtaamille puolalaisalueilla. Kommunistinen puolalaishallinto ei kuitenkaan saanut laajaa Puolan kansan tukea, ja sen kausi päättyikin 22. elokuuta 1920.<ref name="gale1"/>
 
Heinäkuussa Iso-Britannia ehdotti aselepoa ja Puolan itärajan [[Curzonin linja]]a, joka olisi jättänyt Ukrainan ja Valko-Venäjän bolševikeille. Ehdot eivät miellyttäneet Puolaa. Puna-armeijan hyökkäys, erityisesti Budjonnyin ratsuväki, aiheutti puolalaisten joukkojen keskuudessa paniikkia. Tässä tilanteessa puolalaiset pyysivät Iso-Britannialta ja Ranskalta sotilaallista tukea. Ranskasta puolalaiset saivat rahaa ja aseita. Lisäksi ranskalainen kenraali [[Maxime Weygand]] tuli neuvonantajaksi. Muitakin ranskalaisupseereja tuli puolalaisten avuksi. Heidän joukossaan oli tuleva ranskalaiskenraali [[Charles de Gaulle]]. Puolalaiset saivat rivinsä järjestykseen, vaikka joutuivatkin perääntymään. Puna-armeija teki edetessään virheen jakaessaan joukkonsa kahteen pääsuuntaan eli kenraali Tuhatševskin edetessä joukkoineen kohti Varsovaa ja kenraali Budjonnyin etelämpää kohti [[Lviv|Lwówia]]. Tässä ahdistavassa tilanteessa puolalaiset muodostivat kansallisen kokoomushallituksen pääministerinä galitsialainen talonpoikaisjohtaja [[Wincenty Witos]].<ref name="Salis112">Salis 1966: 112.</ref>
 
Puna-armeija saartoi elokuussa Varsovan. Puolaisten joukkojen komentaja kenraali Piłsudski oli laatinut suunnitelman tilanteen pelastamiseksi. Varsovan puolustuslinja jätettäisiin heikon kenraali [[Józef Halle]]n johtaman joukon haltuun, kun taas rintaman eteläosan puolalaiset tekisivät hyökkäyksen kohti pohjoista ja venäläisten selustaa. Puolustuksen heikentäminen hyökkäystä varten merkitsisi Varsovan menetystä suunnitelman epäonnistuessa, mutta Piłsudski piti kaupungin menetystä muutenkin väistämättömänä, ellei venäläisistä saavutettaisi voittoa.<ref name="thw100" />
[[File:PBW August 1920.png|thumb|left|250px|Tilanne Puolassa elokuun alussa ennen Varsovan taisteluita elokuussa 1920.]]
 
Puolalaiset saivat tietää puna-armeijan joukkojen hajanaisuudesta kapteeni [[Jan Kowalewski]]n murrettua puna-armeijan salakoodit, jolloin puolalaiset saattoivat kuunnella puna-armeijan radioliikennettä.<ref>{{Verkkoviite |Osoite = https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/0161-110491892872 |Nimeke = POLISH CODEBREAKING DURING THE RUSSO-POLISH WAR OF 1919–1920 |Ajankohta = 4.6.2010 |Julkaisija = tandfonline.com |Viitattu = 9.12.2018 |Kieli={{en}}}}</ref> Puolalaisten 5. armeija puolustautui kuitenkin kiivaasti venäläisiä vastaan [[Wkra]]joen varrella kenraali [[Władysław Sikorski]]n johdolla, mikä edesauttoi sittempää Piłsudskin hyökkäystä venäläisiä vastaan. Taistelujen aikana Sikorskin ratsujoukkojen onnistui vallata puna-armeijan 4. armeijan komentopaikka, josta vankien lisäksi puolalaiset saivat haltuunsa radiolaitteet ja tärkeitä dokumentteja. Näistä tiedoista oli puolalaisille Varsovan torjuntataistelussa.<ref name="thw100">{{Kirjaviite | Tekijä = Richard Overy | Nimeke = History of war in a hundred battles | Vuosi = 2014 | Luku = | Sivu = 75-79 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Oxford University Press | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-0-19-939071-7 | Isbn = | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
==Lopputulos==
[[File:Pilsudski and Rydz-Smigly.jpg|thumb|right|250px|puolan armeijan johtajat [[Józef Piłsudski]] ja [[Edward Rydz-Śmigły]] kanssa sodan aikana.]]
Sodan lopputuloksesta ei olla yksimielisiä. Sekä puolalaiset että venäläiset väittävät voittaneensa sodan. Puolalaisten mielestä sota oli vastasaavutetun itsenäisyyden onnistunut puolustaminen, venäläisten mielestä taas [[ulkovaltojen interventio Venäjän sisällissodassa|ulkomaisen intervention]] onnistunut torjuminen. Voitokas taistelu puna-armeijaa vastaan kohotti Puolan Euroopassa nauttimaa arvonantoa.<ref name="Salis114">Salis 1966: 114.</ref>
 
 
Sotatoimet päättyivät aselepoon lokakuussa 1920, ja muodollisesti rauha solmittiin maaliskuussa 1921 [[Riian rauha]]ssa. Nykyisten [[Valko-Venäjä]]n ja [[Ukraina]]n länsiosat joutuivat tällöin Puolalle. Bolševikeille jääneelle puolelle perustettiin [[Puolalaisten autonominen piirikunta|autonomisia piirikuntia]] puolalaisille. Sota vaikutti myös Neuvosto-Venäjän ja Liettuan suhteisiin, kun ne tunnustivat toisensa Moskovan rauhassa 12. heinäkuuta 1920 ja sopivat rajansa. Elokuussa 1920 puolalaiset hyökkäsivät Liettuaan ja miehittivät [[Puolan–Liettuan sota|Puolan-Liettuan sodassa]] [[Vilna]]n alueen, jonka perääntyvät venäläiset olivat luovuttaneet Liettualle. Vilnassa muodostettiin puolalaisten hallussa ollut Keski-Liettuan komitea (Komisja Rządząca Litwy Środkowej), joka järjesti kansanäänestyksen ja äänesti helmikuussa 1922 liittymisestä Puolaan. Toisaalta puolalaiset eivät onnistuneet luomaan Piłsudskin haaveilemaa niin sanottua [[Międzymorze]]n liittovaltiota eli puolalais-ukrainalais-liettualaista liitttokuntaa.<ref name="Salis114" />
 
Suomalaisten kannalta Puolan voitto elokuussa 1920 Varsovan edustalla mahdollisti edulliset asemat Neuvosto-Venäjän kanssa käydyissä [[Tarton rauha]]nneuvotteluissa. Rauhanneuvottelut päättyivät allekirjoitukseen lokakuussa 1920.<ref name="niinisto2001">Jussi Niinistö; ''Oliko Tarton rauha "liian hyvä" vai "häpeärauha"''? Kanava, n:o 3, 2001, s. 191–195.</ref>
 
<gallery>
Kuva:PBW_March_1919.png|tilanne vuoden 1919 maaliskuussa
Kuva:PBW_June_1920.png|tilanne vuoden 1920 kesäkuussa
Kuva:PBW_August_1920.png|tilanne vuoden 1920 elokuussa
Kuva:Polish-soviet war 1920 Polish defences near Milosna, August.jpg|Puolalainen puolustuslinja Milosnan lähellä elokuussa 1920
Kuva:Polish-soviet propaganda poster 1920.jpg|Sodan neuvostoliittolainen propagandajuliste
13 550

muokkausta

Navigointivalikko