Ero sivun ”Gabriel von Bonsdorff (jääkäri)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
== Suomen sisällissota == |
== Suomen sisällissota == |
||
{{Pääartikkeli|[[Suomen sisällissota]]}} |
|||
Von Bonsdorff saapui Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana [[Vaasa]]an [[majuri]]ksi ylennettynä helmikuun lopulla 1918 osallistuakseen [[Svinhufvudin I hallitus|hallituksen]] alaisten [[Suomen puolustusvoimat|Suomen tasavallan joukkojen]] ([[valkoiset]]) taisteluihin [[Suomen sisällissota|sisällissodassa]]. Hänet määrättiin ensin komentajaksi [[4. jääkäripataljoona]]an ja sitten maaliskuussa [[2. jääkärirykmentti]]in, jossa ominaisuudessa oli [[Tampereen taistelu]]ssa sekä [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin taistelu]]ssa eversti Ausfeldin ryhmän vasemmassa siivessä, mihin kuuluivat 6. ja 13. jääkäripataljoona sekä osia 15. jääkäripataljoonasta. Joukot etenivät [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] vallaten [[Kuokkala]]n ja jatkoivat edelleen [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjä]]n rajalle saakka.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/> |
Von Bonsdorff saapui Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana [[Vaasa]]an [[majuri]]ksi ylennettynä helmikuun lopulla 1918 osallistuakseen [[Svinhufvudin I hallitus|hallituksen]] alaisten [[Suomen puolustusvoimat|Suomen tasavallan joukkojen]] ([[valkoiset]]) taisteluihin [[Suomen sisällissota|sisällissodassa]]. Hänet määrättiin ensin komentajaksi [[4. jääkäripataljoona]]an ja sitten maaliskuussa [[2. jääkärirykmentti]]in, jossa ominaisuudessa oli [[Tampereen taistelu]]ssa sekä [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin taistelu]]ssa eversti Ausfeldin ryhmän vasemmassa siivessä, mihin kuuluivat 6. ja 13. jääkäripataljoona sekä osia 15. jääkäripataljoonasta. Joukot etenivät [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] vallaten [[Kuokkala]]n ja jatkoivat edelleen [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjä]]n rajalle saakka.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/> |
||
== Sisällissodan jälkeen == |
== Sisällissodan jälkeen == |
||
Versio 29. heinäkuuta 2016 kello 20.06
Gabriel von Bonsdorff (16. tammikuuta 1893 Helsinki – 12. elokuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen jääkärieversti, metsänhoitaja, vapaaherra ja von Bonsdorff aatelisuvun vapaaherrallisen haaran päämies.[1] Hänen vanhempansa olivat professori, lääkintäkenraalimajuri ja vapaaherra Hjalmar Gabriel von Bonsdorff ja Julia Maria Sofia Hirn. Hänet vihittiin avioliittoon Marianne Ida Augusta Wärnhjelmin kanssa 1928.[2][3]
Opiskelut
Von Bonsdorff kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1912 ja liittyi Nylands Nationiin. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopistossa filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudellisella osastolla 1913–1914 ja 1923–1925. Metsänhoitajan tutkinnon hän suoritti 1925.[2][3]
Jääkärikausi
Von Bonsdorff liittyi ensimmäisten joukossa jääkäriliikkeeseen, jolle Saksa antoi sotilaskoulutusta "partiolaiskurssilla" Lockstedtin leirin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa helmikuussa 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin syksyllä von Bonsdorff sijoitettiin Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa Saksan armeijassa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeijaa vastaan itärintamalla Saksan miehittämällä alueella Misajoella ja Lielupejoella.[2][3]
Suomen sisällissota
- Pääartikkeli: Suomen sisällissota
Von Bonsdorff saapui Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana Vaasaan majuriksi ylennettynä helmikuun lopulla 1918 osallistuakseen hallituksen alaisten Suomen tasavallan joukkojen (valkoiset) taisteluihin sisällissodassa. Hänet määrättiin ensin komentajaksi 4. jääkäripataljoonaan ja sitten maaliskuussa 2. jääkärirykmenttiin, jossa ominaisuudessa oli Tampereen taistelussa sekä Viipurin taistelussa eversti Ausfeldin ryhmän vasemmassa siivessä, mihin kuuluivat 6. ja 13. jääkäripataljoona sekä osia 15. jääkäripataljoonasta. Joukot etenivät Karjalankannaksella vallaten Kuokkalan ja jatkoivat edelleen Venäjän rajalle saakka.[2][3]
Sisällissodan jälkeen
Sisällissodan jälkeen Von Bonsdorff toimi edelleen 2. jääkärirykmentin komentajana, mutta syksyllä 1918 hänet komennettiin komentajaksi Sortavalan rajavartioryhmään. Keski-Suomen rykmentin komentajaksi hänet nimitettiin 1919. Von Bonsdorff erosi armeijan palveluksesta 1922 ja siirtyi Kymin-yhtiön palvelukseen ollen samalla Kymintehtaan suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuoteen 1923. Yksityismetsänhoitajana hän toimi Turun seudulla 1925–1931 ja Suojärvellä Aunuksen Puuliikkeen metsänhoitajana 1932–1934. Lauttakaluston toimitusjohtajana von Bonsdorff oli 1934–1939. Salmin uittoyhdistyksen apulaisuittopäällikkönä hän toimi 1934–1937.[2][3]
Toinen maailmansota
Talvisotaan von Bonsdorff osallistui Sortavalan suojeluskunnan piiripäällikkönä ja rauhan tultua 3. raja-alakomitean puheenjohtajana. Jatkosodan alkaessa hän oli Vaasan sotilasläänin komentajana, josta hänet komennettiin päämajan linnoitusosaston metsätoimiston päälliköksi 1941. Laatokan Karjalan uittopäällikkönä von Bonsdorff toimi 1942–1944.[3]
Maailmansodan jälkeen
Von Bonsdorff siirtyi uittopäälliköksi Savon uittoyhdistykseen, josta tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle 1959. Hänet on haudattu sukuhautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhaan osaan.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.