Ero sivun ”Mäntykasvit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{Taksonomia/kasvit
{{Taksonomia/kasvit
| nimi = Mäntykasvit
| nimi = Mäntykasvit
| kuva = Pinus_sylvestris_Beskid_Żywiecki.JPG
| kuva = Kosodrzewina (Sosna górska) Pinus mugo mugo.jpg
| kuvateksti = [[Mänty]] ''Pinus sylvestris''
| leveys = 250
| kuvateksti = [[Vuorimänty]] ''Pinus mugo'' subsp. ''mugo''
| domeeni = [[Aitotumaiset]] ''Eucarya''
| domeeni = [[Aitotumaiset]] ''Eucarya''
| kunta = [[Kasvit]] ''Plantae''
| kunta = [[Kasvit]] ''Plantae''
Rivi 12: Rivi 11:
| lahko = ''[[Mäntymäiset|Pinales]]''
| lahko = ''[[Mäntymäiset|Pinales]]''
| heimo = '''Mäntykasvit''' ''Pinaceae''
| heimo = '''Mäntykasvit''' ''Pinaceae''
| heimo_auktori = [[Carl Sprengel|Sprengel]] ex [[Friedrich Karl Ludwig Rudolphi|F. Rudolphi]] 1830<ref name=far10>
| heimo_auktori = [[John Lindley|Lindley]]<ref>[http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=18030 ITIS] (taksonomian lähde)</ref>
{{Kirjaviite
| Tekijä = Farjon, Aljos
| Nimeke = A Handbook of the World's Conifers
| Vuosi = 2010
| Sivu = 49–50
| Julkaisupaikka = Leiden
| Julkaisija = Brill
| Tunniste = ISBN 9789004177185
| Kieli = {{en}}
}}</ref><ref name=gd>
{{Verkkoviite
| Osoite = http://www.conifers.org/pi/Pinaceae.php
| Nimeke = Pinaceae
| Tekijä = Earle, Cristopher J.
| Julkaisu = The Gymnosperm Database
| Ajankohta = 23.11.2012
| Viitattu = 15.9.2015
| Kieli = {{en}}
}}</ref>
| wikispecies = Pinaceae
| wikispecies = Pinaceae
| commonscat = Pinaceae
| commonscat = Pinaceae
}}
}}
'''Mäntykasvit''' (''Pinaceae'') on [[havupuut|havupuihin]] kuuluva heimo, jossa on 220–250 lajia 11 suvussa. Suurin osa lajeista kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Mäntykasvit ovat [[puu|puita]] tai suuria [[pensas|pensaita]], korkeudeltaan 2–100 metriä. [[Lehtikuuset|Lehtikuusia]] lukuun ottamatta ne ovat [[ainavihanta|ainavihantia]].<ref name="VF">{{Verkkoviite | Osoite = http://linnaeus.nrm.se/flora/barr/pina/welcome.html | Nimeke = Den virtuella Floran | Tekijä = Anderberg, A & A-L | Ajankohta = 2004-2009 | Julkaisupaikka = Tukholma | Julkaisija = Naturhistoriska riksmuseet| Viitattu = 7.7.2009 | Kieli ={{sv}} }}</ref>
'''Mäntykasvit''' (''Pinaceae'') on [[havupuut|havupuihin]] kuuluva kasviheimo. Siihen kuuluu yli 230 [[laji]]a, jotka jaetaan 11 sukuun. Mäntykasveja esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla laajalti arktisilta alueilta tropiikkiin. Ne ovat yleensä [[puu|puita]], mutta jotkin lajit ovat [[pensas|pensasmaisia]]. Useimmat mäntykasvit ovat [[ainavihanta|ainavihantia]], mutta jotkin ovat [[kesävihanta|kesävihantia]] ja pudottavat lehtensä talveksi. Mäntykasvit on taloudellisesti hyvin tärkeä kasviheimo, joka tuottaa suuren osan maailman [[metsäteollisuus|metsäteollisuuden]] raaka-aineista.<ref name=far10/><ref name=gd/><ref name=vn>{{Kirjaviite
| Tekijä = Räty, Ella
| Nimeke = Viljelykasvien nimistö
| Vuosi = 2012
| Julkaisupaikka = Helsinki
| Julkaisija = Puutarhaliitto
| Tunniste = ISBN 978-951-8942-92-7
}}</ref><ref name=finto>{{Verkkoviite
| osoite = http://finto.fi/kassu/fi/page/k26547
| nimeke = Pinaceae
| tekijä = Junikka, Leo; Kurtto, Arto
| julkaisu = Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet
| julkaisija = Kansalliskirjasto
| viitattu = 15.9.2015}}</ref>


== Luokittelu ==
==Kuvaus==
Mäntykasvit ovat monivuotisia [[puuaines|puuvartisia kasveja]]. Ne ovat enimmäkseen puita, mutta jotkin lajit voivat olla pensaita. Heimoon kuuluu monia hyvin suurikokoisia puita. Suurimpia ovat noin satametrisiksi kasvavat [[douglaskuusi]] (''Pseudotsuga menziesii'') ja [[sitkankuusi]] (''Picea sitchensis'').<ref name=gd/> Mäntykasveilla on usein vahva [[apikaalidominanssi]], joten puun latva- eli johtoverso kasvaa muita versoja voimakkaammin, mistä aiheutuu puiden [[latvus|latvuksen]] tyypillinen kartiomainen muoto. Monet mäntykasvit palauttavat apikaalidominanssin latvan katkettuakin kehittämällä uuden johtoverson.<ref name=far10/> Pääversot haarautuvat säteittäin symmetrisesti. Sivuversot ovat useimmilla mäntykasveilla pitkiä ja pääversojen kaltaisia, mutta [[Lehtikuuset|lehtikuusilla]] (''Larix''), [[Kultalehtikuusi|kultalehtikuusilla ]] (''Pseudolarix'') ja [[Setrit|setreillä]] (''Cedrus'') lyhyitä lyhytversoja ja [[Männyt|männyillä]] (''Pinus'') hyvin lyhyitä kääpiöversoja, joissa kasvaa yleensä vain kahdesta viiteen neulasta.<ref name=far10/><ref name=gd/>
Mäntykasvit jaetaan neljään [[alaheimo (biologia)|alaheimoon]] ja yhteentoista [[suku (biologia)|sukuun]]:<ref name="Gymnosperm">[http://www.conifers.org/pi/index.htm The Gymnosperm Database: ''Pinaceae''] Viitattu 29.12.2010 </ref>


[[Juuri]]sto koostuu tavallisesti sekä suurista puuvartisista juurista että niiden kärjessä kasvavista ohuista [[sienijuuri]]sta. Mäntykasvien sienijuuret ovat tyypiltään pintasienijuuria eli ektomykorritsaa, jossa [[Symbioosi|symbioottisen]] sienen [[Sienirihma|rihmasto]] kasvaa kasvin [[solu]]jen välissä, mutta ei läpäise [[Soluseinä|soluseiniä]].<ref name=far10/><ref name=gd/>
* '''''Pinoideae'''''<ref name="Gymnosperm" />

** ''[[Männyt|Pinus]]'' – männyt
[[Lehti_(kasvitiede)|Lehdet]] ovat yksinkertaisia ja muodoltaan tasasoukkia tai neulasmaisia. Niitä kutsutaan tavallisesti [[neulanen|neulasiksi]]. Neulasessa on yksi tai kaksi [[johtojänne]]ttä ja yksi tai useampi [[pihkatiehyt]]. Neulaset ovat useimmiten asettuneet versoihin kierteisesti, mutta joillakin lajeilla kääntyneet tyvestä siten että ne asettuvat verson ympärille kampamaisesti kahteen riviin. [[Sirkkalehti]]ä on yleensä kahdesta viiteentoista, joskus yli 20. Suurin osa mäntykasveista on ainavihantia, ja tavallisesti yksittäinen lehti pysyy puussa useita vuosia. Lehtikuuset ja kultalehtikuuset ovat kuitenkin kesävihantia ja pudottavat lehtensä vuosittain.<ref name=far10/><ref name=gd/>
* '''''Piceoideae'''''<ref name="Gymnosperm" />

** ''[[Kuuset|Picea]]'' – kuuset
Mäntykasvit ovat [[yksikotinen|yksikotisia]], joten samalla yksilöllä on sekä hede- että emilehtiä. Emilehtien eli käpysuomujen ja peitinsuomujen muodostamia emikukintoja kutsutaan [[käpy|kävyiksi]]. Kävyt kasvavat yksittäin tai ryppäissä, tavallisesti lateraalisesti versojen sivussa, mutta joillakin [[kuuset|kuusilla]] (''Picea'') ja [[hemlokit|hemlokeilla]] (''Tsuga'') versojen kärjissä. Kävyt kypsyvät yleensä yhdessä vuodessa, mutta männyillä kahdessa tai kolmessa. Joillakin mänty- ja kuusilajeilla kävyt ovat [[serotiinisuus|serotiinisia]], joten niiden [[käpysuomu]]t pysyvät kävyn kypsymisen jälkeenkin kiinni kunnes metsäpalon aiheuttama kuumuus kuivattaa kävyt. Käpysuomut ovat yleensä litteitä ja asettuneet kierteisesti. Hedelehdistä eli sporofylleistä muodostuvat hedekävyt eli hedekukinnot kasvavat lehtihangoissa. Ne kehittyvät ja varisevat yhden kasvukauden aikana. [[Siemen]]iä kehittyy kaksi jokaista käpysuomua kohden. Siemenet ovat [[lenninsiipi|siivellisiä]], mutta joillakin mäntylajeilla lenninsiipi on hyvin lyhyt tai surkastunut.<ref name=far10/><ref name=gd/>
* '''''Laricoideae'''''<ref name="Gymnosperm" />

** ''[[Cathaya argyrophylla|Cathaya]]''
<gallery>
** ''[[Lehtikuuset|Larix]]'' – lehtikuuset
File:Pinus_taeda,_b,_naaldbundels.jpg|Kääpiöversoja, joissa on kussakin kolmen neulasen kimppu. [[Loblollymänty]] (''Pinus taeda'').
** ''[[Douglaskuuset|Pseudotsuga]]'' – douglaskuuset
File:Picea omorika needles-buds adaxial abaxial.jpg|Versoja, joissa neulaset kasvavat kierteisesti yksittäin. [[Serbiankuusi]] (''Picea omorika'').
* '''''Abietoideae'''''<ref name="Gymnosperm" />
File:Cones of pinus laricio.jpg|Käpyjä, joiden käpysuomut ovat auenneet. [[Mänty]] (''Pinus sylvestris'').
** ''[[Pihdat|Abies]]'' – pihdat eli jalokuuset
File:Abies cone & bits.jpg|Käpyjä, joiden käpysuomut karisevat kypsyttyään. [[Kuninkaanpihta]] (''Abies boris-regisii'').
** ''[[Setrit|Cedrus]]'' – setrit
</gallery>

==Levinneisyys==
Mäntykasveja esiintyy laajalti [[pohjoinen pallonpuolisko|pohjoisen pallonpuoliskon]] [[Kylmä vyöhyke|kylmillä]], [[Lauhkea vyöhyke|lauhkeilla]], [[Subtrooppinen vyöhyke|subtrooppisilla]] ja [[Trooppinen vyöhyke|trooppisilla alueilla]]. Yksi laji, [[indonesianmänty]] (''Pinus merkusii'') esiintyy luonnonvaraisena myös [[päiväntasaaja]]n eteläpuolella [[eteläinen pallonpuolisko|eteläisellä pallonpuoliskolla]] [[Sumatra]]n saarella. [[Männyt]], [[kuuset]], [[pihdat]] ja [[lehtikuuset]] ovat suuressa osaa [[Pohjois-Amerikka]]a ja pohjoista [[Euraasia]]a metsien hallitsevia puita ja muodostavat [[Boreaalinen vyöhyke|pohjoisen havumetsävyöhykkeen]].<ref name=gd/>

Ihmisen vaikutuksen myötä joitakin heimon lajeja, kuten [[montereynmänty]]ä (''Pinus radiata'') kasvaa nykyään laajalti myös eteläisellä pallonpuoliskolla metsäteollisuuden tarpeisiin istutetuissa metsissä [[Saharan eteläpuolinen Afrikka|Saharan eteläpuolisessa Afrikassa]], [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikassa]], [[Australia]]ssa ja [[Uusi-Seelanti|Uudessa-Seelannissa]].<ref name=gd/>

==Ekologia==
[[File:Larix_potaninii_forest_Huluhai.jpg|thumb|[[Kiinanlehtikuusi|Kiinanlehtikuusen]] (''Larix potaninii'') muodostamaa metsää [[Sichuan]]issa.]]
Mäntykasvit ovat sopeutuneet monenlaisiin [[elinympäristö]]ihin. Monet heimon lajit, erityisesti monet kuuset, männyt ja lehtikuuset ovat sopeutuneet kylmiin [[talvi]]in ja kasvavat pohjoisella [[puuraja]]lla suuressa osaa pohjoista pallonpuoliskoa. [[Dahurianlehtikuusi]] (''Larix gmelinii'') kasvaa 75. pohjoisella leveysasteella ja on siten maailman pohjoisimpana menestyvä puulaji. Jotkin mäntykasvit, erityisesti monet männyt, ovat sopeutuneet kuiviin [[aavikko]]- tai [[pensasaro|puoliaavikko-oloihin]] ja usein toistuviin [[maastopalo]]ihin. Jotkin heimon lajit, kuten [[karibianmänty]] (''Pinus caribaea'') ja [[khasinmänty]] (''Pinus kesiya'') kasvavat trooppisessa [[monsuuni|monsuuni-ilmastossa]].<ref>
{{Kirjaviite
| Tekijä = Farjon, Aljos
| Nimeke = A Handbook of the World's Conifers
| Vuosi = 2010
| Sivu = 17
| Julkaisupaikka = Leiden
| Julkaisija = Brill
| Tunniste = ISBN 9789004177185
| Kieli = {{en}}
}}</ref><ref name=gd/>

Useat mäntykasvilajit ovat hyvinkin pitkäikäisiä ja monet vanhimmista puista kuuluvat heimoon. Vanhin koskaan tunnettu yksittäinen puuyksilö on [[Kalifornia]]n [[White Mountains]] -vuoristossa kasvava [[okakäpymänty]] (''Pinus longaeva''), jonka laskettiin olevan 5&nbsp;060 vuotta vanha vuonna 2012.<ref name=gd/><ref>
{{Verkkoviite
| Osoite = http://www.conifers.org/pi/Pinus_longaeva.php
| Nimeke = Pinus longaeva
| Tekijä = Earle, Cristopher J.
| Julkaisu = The Gymnosperm Database
| Ajankohta = 12.12.2014
| Viitattu = 15.9.2015
| Kieli = {{en}}
}}</ref>

==Luokittelu==
Mäntykasvit on perinteisesti jaettu neljään [[alaheimo (biologia)|alaheimoon]] käpyjen muodon perusteella. [[suku (biologia)|Sukuja]] tunnetaan yksitoista:<ref name=gd/>

* '''''Pinoideae'''''<ref name=gd/>
** [[Männyt]]<ref name=vn/><ref name=finto/> – ''Pinus''
* '''''Piceoideae'''''<ref name=gd/>
** [[Kuuset]]<ref name=vn/><ref name=finto/> – ''Picea''
* '''''Laricoideae'''''<ref name=gd/>
** ''[[Cathaya]]''
** [[Lehtikuuset]]<ref name=vn/><ref name=finto/> – ''Larix''
** [[Douglaskuuset]]<ref name=vn/><ref name=finto/> – ''Pseudotsuga''
* '''''Abietoideae'''''<ref name=gd/>
** [[Pihdat]]<ref name=vn/><ref name=finto/> – ''Abies''
** [[Setrit]]<ref name=vn/><ref name=finto/> – ''Cedrus''
** ''[[Keteleeria]]''
** ''[[Keteleeria]]''
** ''[[Nothotsuga longibracteata|Nothotsuga]]''
** ''[[Nothotsuga]]''
** [[Kultalehtikuuset]]<ref name=finto/> – ''Pseudolarix''
** ''[[Pseudolarix amabilis|Pseudolarix]]''
** ''[[Hemlokit|Tsuga]]'' – hemlokit.
** [[Hemlokit]]<ref name=vn/><ref name=finto/> – ''Tsuga''


== Lähteet ==
==Käyttö==
[[File:John_Deere_2054_DHSP_forestry_swing_machine,_Kaibab_National_Forest_1.jpg|thumb|[[Keltamänty]]jen (''Pinus ponderosa'') kaatoa [[Arizona]]ssa.]]
{{Viitteet}}
Mäntykasvit tuottavat varsinkin Pohjois-Amerikassa, [[Eurooppa|Euroopassa]] ja [[Venäjä]]llä suurimman osan [[Sahateollisuus|saha-]] ja [[Paperiteollisuus|paperiteollisuuden]] käyttämästä puusta. [[Terva]], [[piki]] ja [[tärpätti]] valmistetaan yleensä mäntykasveista. Monista heimon lajeista saadaan [[eteerinen öljy|eteerisiä öljyjä]] ja useat mäntyjen suvun lajit tuottavat syötäviä [[männyn siemen|syötäviä siemeniä]]. Mäntykasvit ovat tärkeitä koristepuita ja metsänistutuspuita. Useimmista heimon suvuista on jalostettu lajikkeita erityisesti koristekasvikäyttöön. Heimon puut ovat tärkeitä myös [[dendrokronologia]]n tutkimuskohteina. Valtaosa kaikesta dendrokronologisesta tutkimuksesta kohdistuu juuri mäntykasveihin.<ref name=gd/>


==Lähteet==
{{Tynkä/Kasvi}}
{{Viitteet}}


[[Luokka:Mäntykasvit|*]]
[[Luokka:Mäntykasvit|*]]

Versio 15. syyskuuta 2015 kello 21.55

Mäntykasvit
Mänty Pinus sylvestris
Mänty Pinus sylvestris
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Sprengel ex F. Rudolphi 1830[1][2]
Katso myös

  Mäntykasvit Wikispeciesissä
  Mäntykasvit Commonsissa

Mäntykasvit (Pinaceae) on havupuihin kuuluva kasviheimo. Siihen kuuluu yli 230 lajia, jotka jaetaan 11 sukuun. Mäntykasveja esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla laajalti arktisilta alueilta tropiikkiin. Ne ovat yleensä puita, mutta jotkin lajit ovat pensasmaisia. Useimmat mäntykasvit ovat ainavihantia, mutta jotkin ovat kesävihantia ja pudottavat lehtensä talveksi. Mäntykasvit on taloudellisesti hyvin tärkeä kasviheimo, joka tuottaa suuren osan maailman metsäteollisuuden raaka-aineista.[1][2][3][4]

Kuvaus

Mäntykasvit ovat monivuotisia puuvartisia kasveja. Ne ovat enimmäkseen puita, mutta jotkin lajit voivat olla pensaita. Heimoon kuuluu monia hyvin suurikokoisia puita. Suurimpia ovat noin satametrisiksi kasvavat douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) ja sitkankuusi (Picea sitchensis).[2] Mäntykasveilla on usein vahva apikaalidominanssi, joten puun latva- eli johtoverso kasvaa muita versoja voimakkaammin, mistä aiheutuu puiden latvuksen tyypillinen kartiomainen muoto. Monet mäntykasvit palauttavat apikaalidominanssin latvan katkettuakin kehittämällä uuden johtoverson.[1] Pääversot haarautuvat säteittäin symmetrisesti. Sivuversot ovat useimmilla mäntykasveilla pitkiä ja pääversojen kaltaisia, mutta lehtikuusilla (Larix), kultalehtikuusilla (Pseudolarix) ja setreillä (Cedrus) lyhyitä lyhytversoja ja männyillä (Pinus) hyvin lyhyitä kääpiöversoja, joissa kasvaa yleensä vain kahdesta viiteen neulasta.[1][2]

Juuristo koostuu tavallisesti sekä suurista puuvartisista juurista että niiden kärjessä kasvavista ohuista sienijuurista. Mäntykasvien sienijuuret ovat tyypiltään pintasienijuuria eli ektomykorritsaa, jossa symbioottisen sienen rihmasto kasvaa kasvin solujen välissä, mutta ei läpäise soluseiniä.[1][2]

Lehdet ovat yksinkertaisia ja muodoltaan tasasoukkia tai neulasmaisia. Niitä kutsutaan tavallisesti neulasiksi. Neulasessa on yksi tai kaksi johtojännettä ja yksi tai useampi pihkatiehyt. Neulaset ovat useimmiten asettuneet versoihin kierteisesti, mutta joillakin lajeilla kääntyneet tyvestä siten että ne asettuvat verson ympärille kampamaisesti kahteen riviin. Sirkkalehtiä on yleensä kahdesta viiteentoista, joskus yli 20. Suurin osa mäntykasveista on ainavihantia, ja tavallisesti yksittäinen lehti pysyy puussa useita vuosia. Lehtikuuset ja kultalehtikuuset ovat kuitenkin kesävihantia ja pudottavat lehtensä vuosittain.[1][2]

Mäntykasvit ovat yksikotisia, joten samalla yksilöllä on sekä hede- että emilehtiä. Emilehtien eli käpysuomujen ja peitinsuomujen muodostamia emikukintoja kutsutaan kävyiksi. Kävyt kasvavat yksittäin tai ryppäissä, tavallisesti lateraalisesti versojen sivussa, mutta joillakin kuusilla (Picea) ja hemlokeilla (Tsuga) versojen kärjissä. Kävyt kypsyvät yleensä yhdessä vuodessa, mutta männyillä kahdessa tai kolmessa. Joillakin mänty- ja kuusilajeilla kävyt ovat serotiinisia, joten niiden käpysuomut pysyvät kävyn kypsymisen jälkeenkin kiinni kunnes metsäpalon aiheuttama kuumuus kuivattaa kävyt. Käpysuomut ovat yleensä litteitä ja asettuneet kierteisesti. Hedelehdistä eli sporofylleistä muodostuvat hedekävyt eli hedekukinnot kasvavat lehtihangoissa. Ne kehittyvät ja varisevat yhden kasvukauden aikana. Siemeniä kehittyy kaksi jokaista käpysuomua kohden. Siemenet ovat siivellisiä, mutta joillakin mäntylajeilla lenninsiipi on hyvin lyhyt tai surkastunut.[1][2]

  • Kääpiöversoja, joissa on kussakin kolmen neulasen kimppu. Loblollymänty (Pinus taeda).
    Kääpiöversoja, joissa on kussakin kolmen neulasen kimppu. Loblollymänty (Pinus taeda).
  • Versoja, joissa neulaset kasvavat kierteisesti yksittäin. Serbiankuusi (Picea omorika).
    Versoja, joissa neulaset kasvavat kierteisesti yksittäin. Serbiankuusi (Picea omorika).
  • Käpyjä, joiden käpysuomut ovat auenneet. Mänty (Pinus sylvestris).
    Käpyjä, joiden käpysuomut ovat auenneet. Mänty (Pinus sylvestris).
  • Käpyjä, joiden käpysuomut karisevat kypsyttyään. Kuninkaanpihta (Abies boris-regisii).
    Käpyjä, joiden käpysuomut karisevat kypsyttyään. Kuninkaanpihta (Abies boris-regisii).

Levinneisyys

Mäntykasveja esiintyy laajalti pohjoisen pallonpuoliskon kylmillä, lauhkeilla, subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla. Yksi laji, indonesianmänty (Pinus merkusii) esiintyy luonnonvaraisena myös päiväntasaajan eteläpuolella eteläisellä pallonpuoliskolla Sumatran saarella. Männyt, kuuset, pihdat ja lehtikuuset ovat suuressa osaa Pohjois-Amerikkaa ja pohjoista Euraasiaa metsien hallitsevia puita ja muodostavat pohjoisen havumetsävyöhykkeen.[2]

Ihmisen vaikutuksen myötä joitakin heimon lajeja, kuten montereynmäntyä (Pinus radiata) kasvaa nykyään laajalti myös eteläisellä pallonpuoliskolla metsäteollisuuden tarpeisiin istutetuissa metsissä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[2]

Ekologia

Kiinanlehtikuusen (Larix potaninii) muodostamaa metsää Sichuanissa.

Mäntykasvit ovat sopeutuneet monenlaisiin elinympäristöihin. Monet heimon lajit, erityisesti monet kuuset, männyt ja lehtikuuset ovat sopeutuneet kylmiin talviin ja kasvavat pohjoisella puurajalla suuressa osaa pohjoista pallonpuoliskoa. Dahurianlehtikuusi (Larix gmelinii) kasvaa 75. pohjoisella leveysasteella ja on siten maailman pohjoisimpana menestyvä puulaji. Jotkin mäntykasvit, erityisesti monet männyt, ovat sopeutuneet kuiviin aavikko- tai puoliaavikko-oloihin ja usein toistuviin maastopaloihin. Jotkin heimon lajit, kuten karibianmänty (Pinus caribaea) ja khasinmänty (Pinus kesiya) kasvavat trooppisessa monsuuni-ilmastossa.[5][2]

Useat mäntykasvilajit ovat hyvinkin pitkäikäisiä ja monet vanhimmista puista kuuluvat heimoon. Vanhin koskaan tunnettu yksittäinen puuyksilö on Kalifornian White Mountains -vuoristossa kasvava okakäpymänty (Pinus longaeva), jonka laskettiin olevan 5 060 vuotta vanha vuonna 2012.[2][6]

Luokittelu

Mäntykasvit on perinteisesti jaettu neljään alaheimoon käpyjen muodon perusteella. Sukuja tunnetaan yksitoista:[2]

Käyttö

Keltamäntyjen (Pinus ponderosa) kaatoa Arizonassa.

Mäntykasvit tuottavat varsinkin Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Venäjällä suurimman osan saha- ja paperiteollisuuden käyttämästä puusta. Terva, piki ja tärpätti valmistetaan yleensä mäntykasveista. Monista heimon lajeista saadaan eteerisiä öljyjä ja useat mäntyjen suvun lajit tuottavat syötäviä syötäviä siemeniä. Mäntykasvit ovat tärkeitä koristepuita ja metsänistutuspuita. Useimmista heimon suvuista on jalostettu lajikkeita erityisesti koristekasvikäyttöön. Heimon puut ovat tärkeitä myös dendrokronologian tutkimuskohteina. Valtaosa kaikesta dendrokronologisesta tutkimuksesta kohdistuu juuri mäntykasveihin.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 49–50. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Earle, Cristopher J.: Pinaceae The Gymnosperm Database. 23.11.2012. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  4. ↑ a b c d e f g h i Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Pinaceae Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.9.2015.
  5. ↑ Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 17. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
  6. ↑ Earle, Cristopher J.: Pinus longaeva The Gymnosperm Database. 12.12.2014. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mäntykasvit&oldid=15215707”