Keteleeria
| Keteleeria | |
|---|---|
 Keteleeria davidiana |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Mäntymäiset Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: |
Keteleeria Carrière, 1866[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Keteleeria on havupuusuku mäntykasvien (Pinaceae) heimossa. Sukuun kuuluu kolme yleisesti tunnustettua lajia. Ne ovat itäisessä ja kaakkoisessa Aasiassa lämpimänlauhkean ja subtrooppisen ilmaston vuoristometsissä luonnonvaraisena kasvavia ainavihantia puita.[2][3] Suvun lajit kasvavat 20–40 metriä korkeiksi, ja niiden latvus on leveähkö.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun Keteleeria lajit ovat noin 20–40 metriä korkeaksi kasvavia keskikokoisia puita. Latvus on tyypillisesti leveähkö, ja oksat ovat usein pitkiä ja epäsäännöllisiä.[2][3] Kaarna hilseilee suomumaisina levyinä ja tulee vanhemmiten paksuksi ja uurteiseksi. Pienemmät oksat ovat puutuneiden lehtikantojen ja varisseiden neulasten jättämien lehtiarpien peitossa. Kärkisilmut voivat olla hieman kartiomaisia tai pyöreitä. Hankasilmut ovat lähes pallomaisia. Suvun lajit voivat lisääntyä suvuttomasti vesoista, toisin kuin useimmat muut mäntykasvit.[1][3]
Lehdet eli neulaset ovat litteitä ja muodoltaan tasasoukkia tai kapeansuikeita. Nuorten puiden ja juurivesojen neulaset ovat usein leveämpiä kuin suurempien puiden. Neulasten asento on kierteinen. Ne ovat usein kääntyneet tyvestään siten, että asettuvat verson ympärille kampamaisesti. Kaikilla lajeilla neulasen alapinnalla on kaksi ilmarakojuovaa. Osalla lajeista myös neulasen yläpinnalla saattaa olla ilmarakoja. Neulasessa on yksi johtojänne ja kaksi pihkatiehyttä. Suvun puut ovat ainavihantia ja yksittäinen neulanen säilyy puussa useamman vuoden.[1][2][3]
Suvun lajit ovat yksikotisia. Hedekukinnot eli hedekävyt voivat kehittyä lateraalisesti verson sivulle tai päätteisesti sen kärkeen. Ne ovat lieriömäisiä, 1–1,5 senttimetriä pitkiä ja kasvavat pienissä ryppäissä. Emikukinnot eli kävyt kehittyvät yksittäin versojen kärkiin. Kävyt ovat pystyjä ja muodoltaan yleensä lieriömäisiä. Ne kypsyvät yhden kasvukauden aikana. Käpysuomut ovat puutuneita ja pysyviä. Suojussuomut ovat kapeita, selvästi käpysuomuja lyhyempiä ja kärjeltään otapäisiä tai kolmihaaraisia. Siemenet ovat lenninsiivellisiä ja muodoltaan kolmiomaisia tai pitkänpyöreitä. Itäminen on hypogeeista, eli sirkkalehdet eivät nouse maanpinnalle, toisin kuin muilla mäntykasveilla.[1][2][3]
-
Lajin Keteleeria davidiana neulasia. -
Lajin Keteleeria evelyniana hedekukintoja. -
Lajin Keteleeria davidiana käpyjä. -
Lajin Keteleeria evelyniana siemeniä.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun Keteleeria lajit kasvavat luontaisina vuoristoissa itäisessä ja kaakkoisessa Aasiassa. Niitä esiintyy Kiinassa Gansun, Shaanxin, Sichuanin, Yunnanin, Hubein, Guizhoun, Guangxin, Hunanin, Guangdongin, Jiangxin, Fujianin ja Zhejiangin maakunnissa ja Hongkongin saarella, Taiwanissa, Laosin pohjoisosissa sekä Vietnamin eteläosissa.[2][3]
Kaikki suvun lajit kasvavat lämpimänlauhkean ja subtrooppisen ilmaston vuoristometsissä yleensä 400–2 700 metrin korkeudella merenpinnasta. Ne kasvavat usein harvakseltaan ainavihannissa sekametsissä tai lehtipuuvaltaisissa metsissä.[1]
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukuun Keteleeria on kuvattu yhteensä 14 lajia. Yleisesti nämä on yhdistetty vain kolmeksi yleisesti hyväksytyksi lajiksi 1900-luvun lopulta lähtien. Lajit eroavat toisistaan lähinnä käpyjen ja vanhempien puiden neulasten ominaisuuksien perusteella. Nuoren, kävyttömän puuyksilön lajia voi olla hankala määrittää.[1]
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useita suvun lajeja käytetään paikallisesti rakennus- tai polttopuuna. Lajia Keteleeria davidiana on käytetty laajemminkin metsäteollisuudessa. Suvun puita käytetään myös koristekasveina. Erityisesti lajia Keteleeria davidiana käytetään Kiinassa puutarhojen ja puistojen istutuksissa. Sitä on myös käytetty katupuuna.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 472–476. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Keteleeria Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 19.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Earle, Cristopher J.: Keteleeria The Gymnosperm Database. 28.11.2012. Viitattu 19.9.2015. (englanniksi)