Ero sivun ”Kersantilleko Emma nauroi?” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
arvioita |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 30: | Rivi 30: | ||
==Arviot== |
==Arviot== |
||
Salama Simosen aikalaisarviossa elokuva saa luonnehdinnan "hatara keitos" ( |
Salama Simosen aikalaisarviossa elokuva saa luonnehdinnan "hatara keitos" (Uusi Suomi), jonka siteet ja kuteet eivät Orvo Kärkösen mukaan ([[Aamulehti]]) riitä liittämään yhteen yksittäisiä hyviä otteita. Toisaalta myönteistäkin löytyi, esimerkiksi Vaasa-lehden kriitikko kirjoitti: "Koko juttu lähentelee miellyttävää hillittyä farssia".<ref>{{Elonet|119985}} Lehdistöarvio</ref> |
||
Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä eräs kriitikko pitää elokuvaa vaatimattomana sotilasfarssina, jossa säätyhierarkia määrää myös parien muodostumisen. Sodan varjossa valmistuneessa elokuvassa pilkanteon kohteeksi joutuu epäsotilaallinen runoilija Alfons Kaukokaipuu,<ref>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 27.10.2010 sivu D 9</ref> jonka omituista hahmoa [[Oiva Sala]] näyttelee täysin pidäkkeettömästi. Sitä on luonnehdittu myös "hatarasti kyhätyksi, sinne tänne sinkoilevaksi elokuvatukseksi".<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 20/2012 sivu 17</ref> |
Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä eräs kriitikko pitää elokuvaa vaatimattomana sotilasfarssina, jossa säätyhierarkia määrää myös parien muodostumisen. Sodan varjossa valmistuneessa elokuvassa pilkanteon kohteeksi joutuu epäsotilaallinen runoilija Alfons Kaukokaipuu,<ref>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 27.10.2010 sivu D 9</ref> jonka omituista hahmoa [[Oiva Sala]] näyttelee täysin pidäkkeettömästi. Sitä on luonnehdittu myös "hatarasti kyhätyksi, sinne tänne sinkoilevaksi elokuvatukseksi".<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 20/2012 sivu 17</ref> |
||
Versio 1. maaliskuuta 2014 kello 21.19
| Kersantilleko Emma nauroi? | |
|---|---|
| Ohjaaja | Ilmari Unho |
| Käsikirjoittaja | Ilmari Unho |
| Perustuu | A. V. Multian romaaniin Kersantilleko Emma nauroi? (1939) |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Toivo Lampén |
| Kuvaaja | Ernst Westerberg |
| Leikkaaja | Elle Viljanen |
| Lavastaja | Ville Salminen |
| Pääosat |
Irja Rannikko Kullervo Kalske Reino Valkama Uuno Laakso Lea Joutseno |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 1940 |
| Kesto | 102 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kersantilleko Emma nauroi? on vuonna 1940 valmistunut Ilmari Unhon ohjaama elokuva. Elokuva pohjautuu A. V. Multian romaaniin Kersantillekko Emma nauroi? [sic] vuodelta 1940, josta Ilmari Unho muokkasi elokuvaan käsikirjoituksen.
Elokuvan yleisömenestys oli vuoden parhaita.[1] Sen ensi-ilta oli 3. marraskuuta 1940 Helsingissä Kino-Palatsissa ja Scalassa. Elokuva on mustavalkoinen ja kestoltaan 1 t 42 min.
Arviot
Salama Simosen aikalaisarviossa elokuva saa luonnehdinnan "hatara keitos" (Uusi Suomi), jonka siteet ja kuteet eivät Orvo Kärkösen mukaan (Aamulehti) riitä liittämään yhteen yksittäisiä hyviä otteita. Toisaalta myönteistäkin löytyi, esimerkiksi Vaasa-lehden kriitikko kirjoitti: "Koko juttu lähentelee miellyttävää hillittyä farssia".[2]
Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä eräs kriitikko pitää elokuvaa vaatimattomana sotilasfarssina, jossa säätyhierarkia määrää myös parien muodostumisen. Sodan varjossa valmistuneessa elokuvassa pilkanteon kohteeksi joutuu epäsotilaallinen runoilija Alfons Kaukokaipuu,[3] jonka omituista hahmoa Oiva Sala näyttelee täysin pidäkkeettömästi. Sitä on luonnehdittu myös "hatarasti kyhätyksi, sinne tänne sinkoilevaksi elokuvatukseksi".[4]
Näyttelijät
| Näyttelijä | … | Rooli |
| Uuno Laakso | … | johtaja Tobias Strömberg |
| Reino Valkama | … | räätäli Hesekiel Naukkarinen |
| Irja Rannikko | … | Emma, everstin palvelijatar |
| Lea Joutseno | … | Helvi, everstin tytär |
| Kullervo Kalske | … | luutnantti Raimo Tappara |
| Paavo Jännes | … | eversti |
| Oiva Sala | … | Nännimäinen alias runoilija Alfons Kaukokaipuu |
| Veikko Linna | … | vääpeli Joki-Paavola |
| Salli Karuna | … | everstin rouva |
| Eine Laine | … | apteekkarska, Raimo Tapparan äiti |
| Jenny Hjelmman | … | Hesekielin äiti |
| Onni Veijonen | … | kanttori Liironen |
| Arvi Tuomi | … | sotilaslääkäri |
| Kalle Rouni | … | tohtori Oiva Kilpi |
| Väinö Parviainen | … | Pipinen |
| Oiva Luhtala | … | rintatautinen reserviläinen |
| Vilho Auvinen | … | Iisakkinen, roisto |
| Pentti Saares | … | kersantti |
| Tuire Orri | … | Impi, konttoristi |
| Varma Lahtinen | … | rouva Strömberg |
| Sirppa Sivori | … | Hesen sisko (Hesen sisko) |
| Hannes Veivo | … | Haitari-Kalle |
| Evald Terho | … | matkustaja junassa |
| Holger Salin | … | Reissu-Ville |
| Nestori Lampi | … | lihava reserviläinen |
| Onni Timonen | … | reserviläinen |
| Georgi Goubtschenko | … | pitkä laiha reserviläinen |
| Mikko Kallakari | … | Hautala |
| Yrjö Liukkonen | … | sotamies |
| Laila Jokimo | … | konttoristi |
Lähteet
- ↑ Kersantilleko Emma nauroi? Elonet. Taustaa
- ↑ Kersantilleko Emma nauroi? Elonet. Lehdistöarvio
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 27.10.2010 sivu D 9
- ↑ Päivän elokuvia, Tv-maailma, 20/2012 sivu 17