A. V. Multia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Akseli Viljam Viljasalo, kirjailijanimi A. V. Multia (8. heinäkuuta 1889 Keuruu19. helmikuuta 1980 Pori) oli suomalainen upseeri ja kirjailija.

Viljasalo oli puolustusvoimien kantahenkilökuntaa. Hän sai kapteenin arvon 1929, majurin 1940, ja 1944 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1944. Hän kuului myös suojeluskuntaan.[1]

Ilmari Unhon 1940 ohjaama elokuva Kersantilleko Emma nauroi? perustuu Viljasalon romaaniin Kersantillekko Emma nauroi?.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä Akseli Viljasalo:

  • Mökistä maantielle. Gummerus 1925 (romaani)
  • Kutsunta-asiat : ohjeita ja neuvoja kutsuntaiässä oleville nuorukaisille : asevelvollisuuslaista ja sen soveltamisasetuksesta ynnä muista kutsuntaa ja asevelvollisuuden suorittamista koskevista määräyksistä koonnut ja lisäillyt A. Viljasalo. Otava 1927, 2. uud. painos WSOY 1933
  • Kyyhkylä : vapaussodan invaliidien liiton invaliidikoti, kirjoittajat A. Viljasalo, Rolf Mennander. Vapaussodan invaliidien liitto, Helsinki 1952
  • Invaliidikoti Kyyhkylä. Vapaussodan invaliidien liiton invaliidikoti, Helsinki 1958

Nimimerkillä A. V. Multia:

  • Kukkosen Petterin maallinen menestys. Karisto 1930
  • Pelkkää väärinkäsitystä : kolminäytöksinen huvinäytelmä. Seuranäytelmiä 321. Karisto 1932
  • Kasarmin komein poika : nuoren miehen elämyksiä. Karisto 1938, 2. painos 1940
  • Reserviläinen : mitä jokaisen reserviläisen tulee tietää asevelvollisuusasioista, valvontamääräyksistä ja reservin kertausharjoituksista. Lakien selityksiä 3. Gummerus 1938
  • Kersantillekko Emma nauroi? : kertoelma kesäisiltä päiviltä. Karisto 1940, 2. painos 1940

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.