Puola

Puola on yksi Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Sen rajanaapureita ovat lännessä Saksa, Tšekki, etelässä Slovakia kaakossa Ukraina ja idässä Valko-Venäjä, Liettua ja Venäjän Kaliningradin alue. Puola on Itämeren rannikolla, sitä vastapäätä ovat Tanskan Bornholm ja Ruotsi.

Rzeczpospolita Polska
Puolan lippu Puolan vaakuna
lippu vaakuna
Puolan sijainti
Presidentti Pääministeri	Aleksander Kwaśniewski Marek Belka
Pääkaupunki	Varsova
Pinta-ala
– yhteensä	312 685 (sijalla 68)
– josta sisävesiä	2,6%
Väkiluku (2004)	38 626 349 (sijalla 31)
Viralliset kielet	puolan kieli
Valuutta	złoty (PLN)
BKT (2003)
– yhteensä	426,7 miljardia USD  (sijalla 24)
– per asukas	11 000 USD
HDI (2002)	0,850 (sijalla 37)
Aikavyöhyke	+1
– kesäaika	+2
Itsenäisyys Itsenäistyi uudelleen:	11. marraskuuta 1918
Lyhenne	PL
Kansainvälinen suuntanumero	+48
Tunnuslause	Ei mottoa
Kansallislaulu	”Mazurek Dąbrowskiego”
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Historia

Puola muodostui yhtenäiseksi valtioksi jo 1000-luvulla. Vuosisatojen ajan se oli yksi Itä-Euroopan suurvalloista. Maan sisäinen hajanaisuus ja keskusvallan (kruunun) heikkous johtivat kuitenkin 1700-luvulla Puolan jakoihin, joissa Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat maan keskenään. Napoleon muodosti Puolasta uudelleen itsenäisen valtion, mutta Napoleonin kaaduttua Puola menetti jälleen itsenäisyytensä.

Puola itsenäistyi taas ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan uudelleen 1939. Toisessa maailmansodassa maa kärsi pahasti saksalaismiehityksestä. Sodan jälkeen Puolan rajoja siirrettiin länteen voittajavaltojen toimesta.

Kylmän sodan aikana Puola oli käytännössä Neuvostoliiton valvonnassa. Suurimman osan 1980-lukua maassa oli sotatila, kun kommunistit yrittivät – huonolla menestyksellä – pitää kirkon ja ammattiyhdistysliikkeen, kuten Lech Wałęsan Solidaarisuus-liikkeen, ympärille keskittyneen vastarinnan aisoissa.

Solidaarisuus sai maanvyörymävoiton osittain vapaissa parlamenttivaaleissa kesäkuussa 1989 ja joulukuussa 1990 Lech Wałęsa nousi maan presidentiksi. 1990-luvun alun uudistuksiin liittyvän taloudellisen šokin jälkeen maan talous on lähtenyt nousuun. Puola liittyi NATOon 1999 ja on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Politiikka

Puolan nykyinen perustuslaki on vuodelta 1997. Hallituksen keskuksena on ministerineuvosto, jota johtaa pääministeri. Presidentti nimittää hallituksen pääministerin ehdotuksen mukaan, tyypillisesti alahuoneen enemmistökoalition jäsenistä.

Presidentti valitaan kansanvaalilla viisivuotiskaudeksi, ja hän toimii valtion päänä. Kansa valitsee myös parlamentin eli kansalliskokouksen (Zgromadzenie Narodowe), jossa on 460-jäseninen alahuone (Sejm), ja 100-jäseninen ylähuone, senaatti (Senat). Parlamentin jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi. Puolueilla on 5 % äänikynnys, tämä ei kuitenkaan koske kansallisten vähemmistöjen puolueita.

Korkeimmat oikeusinstituutiot ovat korkein oikeus (Sąd Najwyższy), jonka jäsenet valitsee presidentti kansalliskokouksen suosituksen perusteella, ja perustuslaillinen oikeus (Trybunał Konstytucyjny) jonka tuomari valitsee alahuone yhdeksänvuotiskausille.

Alahuone asettaa myös (senaatin hyväksynnällä) asiamiehen (Rzecznik Praw Obywatelskich) valvomaan kansalaisoikeuksien toteutumista.

Edelliset parlamenttivaalit pidettiin syyskuussa 2001. Puoluekenttää hallitsee demokraattinen vasemmistoliitto (Sojusz Lewicy Demokratycznej) joka sai vaaleissa 1999 200 alahuoneen 460:sta paikasta ja 75 senaatin 100:sta paikasta. Muu poliittinen kenttä on varsin hajanaista. SLD muodosti hallituksen maaseudunpuolueen (Polskie Stronnictwo Ludowe) kanssa, mutta PSL lähti hallituksesta maaliskuussa 2003.

SLD:n kannatus on kuitenkin tippunut mielipidekyselyissä kymmenen prosentin alle, ja europarlamenttivaaleissa 2004 se sai enää 9 % äänistä ja viisi Puolan 54 paikasta. Loikkausten jälkeen sillä on enää 161 edustajan ryhmä parlamentissa ja on epävarmaa ylittääkö se enää seuraavissa vaaleissa keväällä 2005 äänikynnystä.

Osat

Puola on jaettu hallinnollisesti kuuteentoista lääniin eli voivodikuntaan: (województwa, yksikkö - województwo)

• Wielkopolskie (Iso-Puola)
• Kujawsko-Pomorskie (Kujawyn-Pommerin lääni)
• Małopolskie (Vähä-Puola)
• Łódzkie
• Dolnośląskie (Ala-Sleesia)
• Lubelskie (Lublinin lääni)
• Lubuskie
• Mazowieckie (Masovian lääni)
• Opolskie (Opolen lääni)
• Podkarpackie (Karpaatit)
• Podlaskie
• Pomorskie (Pommeri)
• Świętokrzyskie (Pyhänristinvuorten alue)
• Śląskie (Sleesia)
• Warmińsko-Mazurskie (Ermlannin-Masurian lääni)
• Zachodniopomorskie (Länsi-Pommeri)

Maantiede

Tiedosto:Polen kaart.jpg

Puolan kartta

Puola on yksi Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Väkiluku on 38,6 miljoonaa ja pinta-ala 312 685 neliökilometriä (hieman Suomea pienempi). Puolan pääkaupunki on Varsova, muita suuria kaupunkeja ovat mm. Krakova ja Gdansk. Naapurimaat ovat Saksa, Tšekki, Valko-Venäjä, Slovakia, Ukraina, Liettua ja Venäjä.

Puola sijaitsee lähes kokonaisuudessaan pohjoisen Euroopan tasangolla, maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on vain 173 metriä. Sudeetit ja Karpaatit muodostavat kuitenkin maan etelärajan. Karpaatteihin kuuluvassa Tatravuoristossa sijaitsee Puolan korkein huippu, 2499 metrin Rysy.

Tasankoa halkovat monet suuret joet, kuten Veiksel (Wisła, engl. Vistula, saks. die Weichsel), Oder (Odra), Warta ja läntinen Bug. Tasaisessa maassa on myös oli 9300 järveä, etupäässä maan pohjoisosissa. Mazury on suurin järvialue ja suosittu turistikohde.

Talous

Puolan talous on kasvanut merkittävästi maan Euroopan unioniin liittymisen jälkeen 1. toukokuuta 2004. Vuodelle 2004 ennustetaan 5,5 % kasvua, jo helmikuussa teollisuustuotanto kasvoi 18 % vuosivauhtia. Maatalous on edelleen tehotonta ja arkoihin alueisiin, kuten hiilentuotantoon ei ole ole puututtu. Maatalous työllistää edelleen 27,5 % työvoimasta, mutta tuo vain 3,8 % BKT:stä. Puolassa on edelleen kaksi miljoonaa yksityistä maatilaa, jotka käsittävät 90 % viljelyalasta. Keskimääräinen tilakoko on vain kahdeksan hehtaaria.

Väestöjakauma

Puolassa puhutaan lähes yksinomaan puolaa (96,7 %). Noin 95 % väestöstä on roomalaiskatolilaisia, tosin vain 75 % tunnustautuu uskontoa harjoittaviksi. Jäljelle jäävään viiteen prosenttiin kuuluu mm. kreikkalais-ortodokseja ja protestantteja.

Ennen toista maailmansotaa Puolassa asui yli kaksi miljoonaa juutalaista, runsas miljoona sekä saksalaisia että valkovenäläisiä ja lähes neljä miljoonaa ukrainalaisia. Toisen maailmansodan jälkeisessa rajojen siirrossa suoritettiin voittajienkin toimesta puolaistenkin laajamittaisia joukkosiirtoja.

Puolan kansallinen koostumus (lähde: unkaril. aikakauslehti História 2–3 / 1991)

kansallisuus	1921	1931	1946	1989
puolalainen	18.814.239 69,2 %	22.208.000 69,1 %	20.520.178 85,6 %	n. 37.380.000 98,7 %
ukrainalainen	3.898.431 14,3 %	muut yht. 9.925.000 30,9%	–	n. 230.000 0,6 %
juutalainen	2.110.448 7,8 %		–	–
valkovenäläinen	1.060.237 3,9 %		–	n. 190.000 0,5 %
saksalainen	1.059.194 3,9 %		2.288.300 9,6 %	–
liettualainen	68.667 0,3 %		–	–
venäläinen	56.239 0,2 %		–	–
tšekki	30.629 0,1 %		–	–
muut	78.634 0,3 %		399.526 1,7 %	n.80.000 0,2 %
vailla kansalaisuutta	–		721.523 3,0 %	–
yhteensä	27.176.717	32.133.000	23.929.527	n. 37.875.000

Kulttuuri

Tunnettuja puolalaisia

• Frederik Chopin (säveltäjä, 1810–1849)
• Nikolaus Kopernikus (tähtitieteilijä, 1473–1543)
• Stanislav Lem (kirjailija)
• paavi Johannes Paavali II (Karol Józef Wojtyła, 1920–)
• Benoit Mandelbrot (matemaatikko, 1924–)
• Maria Curie-Skłodowska (tiedenainen, 1867–1934)
• Stanisław Lem (tieteiskirjailija, 1921–)