Dingo (yhtye)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 29. marraskuuta 2005 kello 23.30 käyttäjän Hasdrubal (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dingo (yhtye)
[[Tiedosto:Tiedosto:Dingo 1984.jpg|250px|]]
Tiedot
Laulukieli suomi ja englanti
Jäsenet

Pertti Neumann
Jonttu Virta
Pepe Laaksonen
Pete Nuotio
Juha Seittonen
Jarkko Eve
Tuomo Vähä-Pesola
Levy-yhtiö

Warner Music Finland ja Edel Records
Tiedosto:Dingo logo.jpg
Dingon logo

Dingo on porilaislähtöinen rock-yhtye, joka on jäänyt suomirockin historiaan yhtenä kaikkien aikojen suosituimmista kotimaisista yhtyeistä. Dingon kulta-aika oli 1980-luvun puolivälin tienoilla. Yhtyeen perustamisesta lähtien sen keulakuva on ollut laulaja ja biisintekijä Neumann.

Historia

Dingon perusti vuonna 1982 kolmikko Pertti Nieminen (nyk. Neumann, laulu/basso), Jonttu Virta (kitara) ja Juha Seittonen (rummut). Keväällä 1983 kokoonpanoon liittyivät kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola ja basisti Jarkko Eve, jolloin muodostui Dingon alkuperäinen kokoonpano. Dingon klassinen kokoonpano ("the famous five") esiintyi vuosina 1984–1986 ja 1998-2002. 80-luvun jälkeen Dingo on tehnyt kolme paluuta. Ensimmäisen kerran vuosina 1993–1994, toisen vuosina 1998–2002 ja kolmannen vuodesta 2004 eteenpäin. Yhtyeessä on soittanut yhteensä 17 vakinaista muusikkoa, joista yhdeksän vuoden 2002 jälkeen.

Uusimmat kokoonpanot ovat esiintyneet Dingon nimellä, mutta jotkut eivät pidä nykyistä Dingoa "oikeana" Dingona. Sen ainoat alkuperäisjäsenet ovat Neumann ja yhtyeestä heinäkuussa 1984 lähtenyt Jarkko Eve. Viimeisin Dingon levy on vuodelta 2005 oleva Purppuraa.

Dingon ensiaskeleet

Vuonna 1982 Neumann alkoi koota itselleen uutta bändiä hajonneen MAC:in tilalle. Neumannin bändiin rumpuja tuli hakkaamaan vanha tuttava Juha "Quuppa" Seittonen ja kitaraan "jostain tullut" Jonttu Virta. Yhtye nimettiin Sous-Pierreksi, mutta nimi lyhennettiin pian Sohoksi. Yhtye kuitenkin kuuli, että Englannissa vaikutti samanniminen yhtye, joten Neumann keksi yhtyeelle nimen Dingo.

Dingoon tulivat mukaan basisti Jarkko Eve ja kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola. Yhtyeen treenipaikka sijaitsi Porin Annankatu 6:ssa. Kesällä 1983 Finnlevyn ollessa kykyjenmetsästysretkellä Porissa sen edustaja kiinnostui Dingosta ja levytyssopimus Finnlevyn kanssa solmittiin.

Ennen ensilevytystä kokoonpanoa piti hieman muuttaa. Kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola vaihtui Pete Nuotioon, johon Eve oli tutustunut aikaisemmin. Vähä-Pesola lähti Annankadulta pois ovet paukkuen, kun sai kuulla, että kosketinsoittaja vaihtuu. Neumannin sanojen mukaan Dingo tarvitsi toisenlaisen kosketinsoittajan.

Ensialbumi: "Nimeni On Dingo" ja vuosi 1984

Tammikuussa kappale "Sinä ja minä" osallistui Levyraatiin ja voitti sen. Huhtikuussa julkaistiin albumi "Nimeni on Dingo", joka pysyi myydyimpien levyjen joukossa koko vuoden, kunnes seuraavana vuonna julkaistiin seuraava Dingo-albumi "Kerjäläisten valtakunta".

Juhannuksen jälkeen Dingon kokoonpano muuttui jälleen. Basisti Jarkko Eve lähti bändistä soolouralle. Tilalle Neumann kutsui MACin ajoilta tutun Pepe Laaksosen bändiin basistiksi. Ensimmäiset Dingon treenit olivat kaoottisia: "Synnytyskipuja... Jonttu heitti Gibsoninsa Kokemäenjokeen, ja Pete manaili treenaamisen tuskaa läheisen kirkon tornissa istuneille naakoille... Kyllähän se Jontun Gibsonikin sitten myöhemmin sieltä jorpakosta kalastettiin ylös. Treenikset olivat yleensä ympärivuorokautisia sessioita. Me treenattiin kofeiinimyrkytyksen uhallakin," muistelee Neumann. (Lähde: Parhaat-kokoelman Dingo-historiikki)

Elokuussa 1984 Dingolla oli keikka Helsingin Kaivopuistossa. Keikka oli Pepelle ensimmäinen Dingossa. "Laaksosta jännitti niin perhanasti, että ennen kuin Dingo-kongi kumahti se yhtäkkiä tokaisi, että "hetki vaan, nyt nimittäin lentää laatta...." ja oksensi sinne nurmikolle. Sitten se pyyhki roippeet hihaansa ja käveli tyynesti lavalle. Valokuvaajat olivat sen verran hienotunteisia, etteivät tapausta tallentaneet," muistelee Neumann. (Lähde: Parhaat-kokoelman historiikki)

Hittialbumi Kerjäläisten valtakunta ja vuosi 1985

Vuosi 1985 oli Dingolle kaikkein menestyksekkäin. Helmikuussa kakkosalbumin kansikuvia käytiin kuvaamassa Pohjois-Afrikassa, Marokossa.

Seuraavassa kuussa albumi "Kerjäläisten valtakunta" ampaisi levylistojen kärkeen. Levy myi viikon aikana yhteensä 125 000 kappaletta.

Kesä 1985 oli todellista Dingo-hysterian aikaa. Esimerkiksi rumpali Quuppa sai eräänä päivänä nurmikkoa ajaessaan huomata, että hänen toimiaan seurasi kadun varrella bussilastillinen ihmisiä. Tarinan mukaan matka Yyterin rannoille sisälsi kaikkien Dingon jäsenten asuintalojen esittelyn. Yhtye alkoi vähitellen turhautua kuvatun kaltaisiin, massiivisen suosion aiheuttamiin lieveilmiöihin.

Albumi Pyhä klaani ja vuosi 1986, Dingon kohtalokas vuosi

Vuosi 1986 alkoi huonoissa merkeissä. Levytyssopimus Finnlevyn kanssa päättyi ja Dingo perusti oman levy-yhtiön, Bang Traxin. Helmikuussa Dingo vieraili Lontoossa ilmestyneen The House Without a Name/Tell Me Now-sinkun johdosta. Sonet-levy-yhtiö julkaisi Dingon englanninkielisen singlen Englannissa, Ruotsissa ja Tanskassa, joissa se nousi pieneksi radiohitiksi.

Huhtikuussa ilmestyi kolmas albumi "Pyhä klaani". Levy haukuttiin flopiksi. "Pyhä klaani" myi "vain" 80 000 kappaletta, kun samaan aikaan ihasteltiin suomalaisten iskelmätähtien 25 000:n ennätystä.

Vuonna 1986 Dingo teki siihen mennessä Suomen suurimman jäähallikiertueen, joka osoittautui lopulta tappiolliseksi ja Dingon alamäki alkoi.

Dingo Oy:n toimitusjohtaja oli pistänyt Dingon rahoista noin 500 000 - 700 000 markkaa omaan pussiinsa. Rahojen myötä oli kadonnut myös mies itse, yhtyeelle tuli noin 450 000 markkaa tappiota. Yhtye kuitenkin yritti raivokkaasti parastaan, mutta se ei enää auttanut: suosio oli laskussa.

Kesällä Pete lähti bändistä ja alkuperäinen kosketinsoittaja Tumppi Vähä-Pesola tuli takaisin bändiin. Keikoista ei kuitenkaan tullut mitään ja lopulta yhtye hajosi. Dingo tuli tiensä päähän Nivalan Tuiskulassa 4. lokakuuta, jolloin Neumann ilmoitti muille jäsenille keikan jäävän Dingon viimeiseksi. Rahat olivat loppuneet, ja yhtye halusi lopettaa vielä huipulla ollessaan.

7. lokakuuta 1986 pidetyssä tiedotustilaisuudessa Dingo ilmoitti lopettavansa niin keikkailun kuin levyttämisenkin - mahdollisesta jatkosta ei haluttu eikä voitu puhua mitään. Dingon keikkailu oli tuottanut rutkasti tappiota, suosio laski entisestään. Dingon tuhkimotarina on päättynyt.

Dingon hajoamisesta ilmoitettiin Tv-uutisissa, Kymmenen uutisissa, Ajankohtaisessa kakkosessa, lehdissä ja muissa tiedotusvälineissä. Valtakunnan ykkösbändi oli hajonnut.

Vuodet 1986-1993

Vuosina 1986-1993 Dingon jäsenet tekivät omia levyjään kukin omalla tahollaan. Neumann kokosi Pepen kanssa vuonna 1987 S.E.X.-yhtyeen, joka hajosi vain pari singleä julkaistuaan. Jonttu soitti QQ Blue-yhtyeessä, Pepe julkaisi oman soololevynsä "Veli kuu". Neumann julkaisi kolme sooloalbumia ja toimi myös EMI:n tuotantopäällikkönä.

Neumann ja Quuppa soittivat 1980- ja 1990-lukujen taitteessa samassa yhtyeessä, ensin nimellä Neumann & Albion Rockers, mutta myöhemmin nimellä Neumann. Kokoonpano julkaisi muutaman singlen ja albumin "Kotiinpaluu". Vuonna 1992 Dingolle tarjottiin 100 000 markkaa yhdestä keikasta, mutta tuolloin yhtye ei vielä tarjoukseen suostunut. Saman vuoden syksyllä "Levoton Tuhkimo - remix" ampaisi soittolistojen kärkeen. Neumann julkaisi omaelämäkerran ja samannimisen albumin "Tähti ja meripoika" samana syksynä.

Vuodet 1993-1994, Dingon comeback

Keväällä 1993 ilmestyi kokoelmalevy Tuhkimotarina. Samoihin aikoihin alkoivat liikkua huhut Dingon paluusta, jotka myös toteutuivat: Dingo palasi lavoille lähes tunnetuimmassa kokoonpanossaan. Tällä kertaa koskettimissa oli Pave Maijanen, sillä Pete Nuotio ei lähtenyt tuolloin mukaan vedoten henkilökohtaisiin syihin. Syksyllä ilmestyi kokoelmalevy Sinä & Minä, joka sisälsi uuden "Perjantai"-kappaleen. "Perjantai" nousi uudeksi Dingo-hitiksi.

Keikkailtuaan alkuvuoden Dingo julkaisi vappuna -94 uuden albumin, Via Finlandian. Albumi ei kuitenkaan menestynyt ja kesän jälkeen Dingo ilmoitti jäävänsä toistamiseen "telakalle".

Vuodet 1994-1998

Vuosina 1994-1998 Dingot keikkailivat ja levyttivät kukin omilla tahoillaan. Neumann sooloili, Jonttu soitti eri kokoonpanoissa, Pepe toimi studiomuusikkona ja Quuppa soitti eri yhtyeissä ja työskenteli musiikkiliikkeessä.

Vuonna 1996 ilmestyi Neumannin sooloalbumi "Nimeni on Neumann". Nimensä mukaan ja myös sisällöltään levy muistutti Dingoa, sillä levyllä oli muutamia Dingon kappaleita Neumannin sooloversioina. Albumin ilmestyessä Neumannilta kysyttiin, tullaanko Dingo vielä näkemään keikkarintamalla, jolloin vastaukseksi lehdistö sai: "Ei sitä koskaan tiedä. Kaikesta voidaan neuvotella..."

Vuodet 1998-2002, Dingon 2. comeback

Neuvottelujen tulos nähtiin lokakuussa 1998, jolloin Hartwall-Areenalla Dingo esiintyi tunnetuimmassa kokoonpanossaan ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Samassa kuussa Dingo esiintyi myös Porin Karhuhallissa, minkä jälkeen Dingo kiersi vuosina 1999-2002 eri keikkapaikkoja. Uutta musiikkia ei kuitenkaan saatu aikaan, minkä johdosta yhtye hajosi tammikuussa 2002. Yhtyeestä lähtivät kosketinsoittaja Pete ja rumpali Quuppa. Myös muut jäsenet olivat turhautuneita siihen, että samoja vanhoja kappaleita soitettiin illasta toiseen. Hajoamiseen vaikuttivat myös muut syyt.

Neumannin ja hänen puolisonsa lapsettomuusongelmia käsiteltiin lehtien palstoilla, myös adoptiosta puhuttiin. Apu-lehti 2. helmikuuta 2002 julkaisi "Kynä irti"- palstalla kirjoituksen, jonka aiheena olivat Neumannien lapsettomuus ja adoptiopuheet. Jutussa kerrottiin Neumannin tunnustaneen, että " intiaanilapsi olisi kiva ". Neumann kanteli artikkelista Julkisen sanan neuvostolle, mutta JSN kallistui Apu-lehden puolelle. Julkisen sanan neuvoston päätös oli, että Pertti Neumann on julkisuuden henkilö, ja hänen yksityiselämänsä suoja on suppeampi kuin tavallisen kansalaisen.

Vuodenvaihde 2002-2003

Joulukuun 31. päivä Dingo esiintyi Tallinnassa erikoiskokoonpanolla. Keikalla soittivat Neumann (laulu), Jarkko Eve (basso), Jari "Heinä" Nieminen (kitara), Pekka Kuorikoski (koskettimet) ja Vesa Aaltonen (rummut). Sama kokoonpano soitti vielä Vuokatin Katinkullassa yhden keikan alkuvuonna 2003. Näiden kahden keikan jälkeen Dingo ei jatkanut keikkailua.

Dingon entiset jäsenet tulistuivat Neumannille, mistä kertoo seuraava lainaus lehtijutusta:

Dingo-yhtyeen ex-jäsenet ovat suuttuneet Neumannille, joka on buukannut bändin esiintymään Tallinnan Saku-halliin käyttäen Dingo-nimeä. Uudenvuoden aaton konserttia myydään "legendaarisen suomalaisbändin spesiaalikeikkana", vaikka lavalle nousee alkuperäisjäsenistä vain Neumann.

Entiset Dingo-miehet kummastelivat Nipan touhuja.

"Hävytöntä hommaa. Tässä tehdään liiketoimintaa ja hankitaan rahaa perusteilla, jotka koskettavat meitä ex-dingolaisia", ihmettelee kosketinsoittaja Pete Nuotio Ilta-Sanomissa.

Vuodet 2004-, Dingon 3. comeback

Keväällä 2004 julkaistiin uusi Dingo-kokoelma ja Dingo-DVD. Samalla ilmoitettiin, että Dingo alkaisi jälleen keikkailemaan. Dingon 20-vuotisjuhlakiertue aloitti Raumanmerellä 2004, ja kokoonpanossa soittivat Neumann (laulu), Jarkko Eve (basso), Hombre Lampinen (kitara), Sami Välimäki (koskettimet) ja Juha Jokinen (rummut).

Keväällä 2005 Dingon kokoonpano vaihtui Neumannia ja Eveä lukuun ottamatta. Yhtyeen kokoonpanoa vahvistettiin Bomfunk MC's-yhtyeen soittajilla, joita olivat Ari Toikka (rummut), Erik Valkama (kitara) ja Pekka Siistonen (koskettimet). Dingo julkaisi 8. kesäkuuta 2005 Musta Leski-singlen ja avasi samoihin aikoihin myös viralliset kotisivunsa. 12. lokakuuta 2005 Dingo julkaisi Purppuraa-singlen, joka oli toinen singlelohkaisu uudelta Purppuraa-albumilta. Purppuraa julkaistiin 26. lokakuuta ja sen tuotti Risto Asikainen. Tällä hetkellä Dingo keikkailee ahkerasti ympäri Suomea. Keikkaohjelmistoon kuuluu sekä vanhoja hittejä että uutta materiaalia.

Dingon kokoonpano

Alkuperäinen kokoonpano (1983)

Ensilevytyksen kokoonpano (1983–1984)

Tiedosto:Dingo 1984.jpg
Dingo The Famous Five -kokoonpanossa
  • Pertti Neumann (laulu)
  • Jonttu Virta (kitara)
  • Jarkko Eve (basso/laulu)
  • Pete Nuotio (koskettimet)
  • Juha "Quuppa" Seittonen (rummut)

Dingon kokoonpano (1984–1986)

(tunnetuin "klassinen" kokoonpano, "The Famous Five")

  • Pertti Neumann (laulu)
  • Jonttu Virta (kitara)
  • Pepe Laaksonen (basso/laulu)
  • Pete Nuotio (koskettimet)
  • Juha "Quuppa" Seittonen (rummut)

Dingon kokoonpano (heinäkuu–lokakuu 1986)

  • Pertti Neumann (laulu)
  • Jonttu Virta (kitara)
  • Pepe Laaksonen (basso/laulu)
  • Tumppi Vähä-Pesola (koskettimet)
  • Juha "Quuppa" Seittonen (rummut)

Dingon kokoonpano (1993–1994)

  • Pertti Neumann (laulu)
  • Jonttu Virta (kitara)
  • Pepe Laaksonen (basso/laulu)
  • Pave Maijanen (koskettimet/laulu)
  • Juha "Quuppa" Seittonen (rummut)

Dingon kokoonpano (1998–2002)

(Dingo nähdään "klassisessa" kokoonpanossa sitten vuoden 1986)

  • Pertti Neumann (laulu)
  • Jonttu Virta (kitara)
  • Pepe Laaksonen (basso/laulu)
  • Pete Nuotio (koskettimet)
  • Juha "Quuppa" Seittonen (rummut)

Dingon kokoonpano Saku-hallissa 31.12.2002

Dingomania-kiertueen kokoonpano (2004-2005)

Tiedosto:Dingo 2004 2.jpg
Dingo 2004

Dingon nykyinen kokoonpano, vuodesta 2005

Dingon tuottajina ovat toimineet Pave Maijanen (1983-1986 ja 1994-2004), T.T. Oksala (1986), Antti Suomalainen (2005-) ja Risto Asikainen (2005-).

Diskografia

Albumit

Kokoelmat

Videot ja Dvd:t

  • Nimemme on Dingo (1984, VHS)
  • Kerjäläisten valtakunnassa (1985, VHS)
  • Dingo Live (1999, VHS) (sisältää videot "Nimemme on Dingo" ja "Kerjäläisten valtakunnassa")
  • Dingomania (2004, DVD)

Levyt menestysjärjestyksessä

Dingon albumit menestysjärjestyksessä

  • Kerjäläisten valtakunta (1985)
  • Nimeni on Dingo (1984)
  • Pyhä klaani (1986)
  • Via Finlandia (1994)

Dingon kokoelmat menestysjärjestyksessä

  • Parhaat (1999)
  • Tuhkimotarina (1993)
  • 20 suosikkia - Autiotalo (1997)
  • Sinä & Minä (1993)
  • Dingomania (2004)

Dingon edeltäjä MAC

Dingon edeltäjä oli MAC, joka toimi 1980-luvun alussa. Dingon jäseniä MACissa olivat Neumann, Eve ja Pepe. Yhtyeen tunnetuin kappale oli Suomi itkee.

Dingon seuraaja S.E.X.

Vuonna 1987 Dingon hajoamisen jälkeen Neumann ja Pepe perustivat S.E.X.-yhtyeen, joka ehti kuitenkin hajota, ennen kuin yhtyeen levy saatiin markkinoille. Yhtyeessä vaikuttivat Neumann, Pepe Laaksonen, Jussi Kinnunen ja Jippo Laaksonen.

Triviaa

  • Poko Rekords ja CBS-levy-yhtiöt eivät uskoneet Dingoon 1980-luvun alussa.
  • Dingo rikkoi vuosina 1984-1986 kaikki levy- ja keikkamyynnin ennätykset Suomessa.
  • Dingo teki vuosina 1985-1986 suurimman siihenastisen jäähallikiertueen.
  • Dingossa on soittanut 17 vakinaista muusikkoa, joista yhdeksän vuoden 2002 jälkeen.

Kirjallisuutta

Lähteet

  • Dingo Web Historiikki, diskografia ja kokoonpanotiedot ovat Dingo Webistä. Sivusto on myöntänyt luvan käyttää tietoja tässä artikkelissa.
  • Parhaat-kokoelman historiikki.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dingo_(yhtye)&oldid=566471”