Tämä on hyvä artikkeli.

María Farantoúri

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. helmikuuta 2017 kello 23.35 käyttäjän Anttihav (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maria Farantouri
Μαρία Φαραντούρη
Maria Farantouri Bremenissä vuonna 2015.
Maria Farantouri Bremenissä vuonna 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt28. marraskuuta 1947 (ikä 76)
Ateena, Kreikka Kreikka
Ammatti laulaja, poliitikko[1]
Muusikko
Laulukielet kreikka, espanja, italia, englanti, ranska, griko, turkki
Aktiivisena 1963→
Tyylilajit kreikkalainen taidemusiikki
laikómusiikki
jazzmusiikki
maailmanmusiikki
poliittinen musiikki
nueva canción
Levy-yhtiöt EMI, Polydor, Pläne, Tropical Music, Legend, Peregrina Music
Aiheesta muualla
[www.farantouri.gr Kotisivut]

Maria Farantouri (kreik. Μαρία Φαραντούρη (María Farandoúri) (s. 28. marraskuuta 1947, Ateena[1]) on kreikkalainen laulaja, poliitikko ja kulttuuriaktivisti, joka on tullut kansainvälisesti tunnetuksi erityisesti Mikis Theodorakiksen ja Manos Hadzidakisin sävellysten esittäjänä.[1] Farantouri on esiintynyt Theodorakiksen mukana maailmalla muun muassa Canto General -oratorion ja Mauthausen-sarjan puitteissa. Hän on tehnyt kansainvälistä yhteistyötä erimaalaisten säveltäjien kanssa ja yhdistelee musiikissaan vaikutteita ympäri maailmaa kreikkalaiseen perinteeseen.[2]

Farantouri on vaikuttanut 1990-luvulla myös Kreikan politiikassa ja edustanut parlamentissa sosialidemokraattista PASOK-puoluetta.[3] Farantouria pidetään yhtenä suurista kreikkalaisista naislaulajista Nana Mouskourin ja Melina Mercourin ohella.[4] Hän on tunnettu syväntummasta, suuresta äänestään ja hänen äänialansa on kontra-altto, puolentoista oktaavin äänialalla.[1]

Elämä ja ura

Varhainen elämä

Maria Farantouri syntyi marraskuussa 1947 Ateenassa, Néa Ionían esikaupunkialueella.[5] Hänen isänsä, Gerasimos, oli kotoisin Kefalonián saarelta ja äitinsä, Eléni, Kytheralta.[2][6] Hän kärsi lapsuudessaan terveysongelmista ja joutui olemaan pitkiäkin aikoja sairaalassa lastenosastolla.[2] Laulamisen hän aloitti kouluikäisenä Syllogos Filon tis Ellinikis Mousikis -kuorossa, jonka riveistä vuonna 1963 säveltäjä Mikis Theodorakis nosti esille Farantourin ja pyysi häntä tulemaan mukaan orkesteriinsa.[7] Farantouri oli ottanut klassisen laulun oppitunteja, mutta Theodorakis keskeytti hänen mezzosopraanon urasuunnitelmansa ja alkoi itse kouluttaa Farantouria lauluilleen sopivaksi.[8]

Farantouri sekä Theodorakisin orkesteri vierailivat Moskovassa vuonna 1965. Tällöon armenialainen säveltäjä Aram Hatšaturjan mieltyi Farantourin ääneen ja pyysi häntä jäämään Neuvostoliittoon. Farantouri kuitenkin kieltäytyi ja jatkoi yhteistyötään ja suosiollisesti alkanutta uraansa Theodorakisin kanssa Kreikassa.[2]

Uran alkuvaiheet ja diktatuurin aika

Farantouri levytti 1966 Mikis Theodorakisin sävellysteoksen, Mauthausen-sarjan, debyyttialbumilleen I ballada tou Mauthausen. Hän oli yksi teoksen kantaesittäjistä, ja Theodorakis oli sovittanut teoksen osat nimenomaan Farantourin äänelle. Juuri tämän vuoksi Mauthausenia kutsutaan yhdeksi osaksi Theodorakisin "Kyklos Farantouria" eli "Farantouri-sarjaa".[7] Farantouri kiersi 1960-luvun puolivälissä esiintymässä Theodorakisin orkesterin mukana pääosin itäisen Euroopan maissa.

Farantouri joutui pakenemaan Kreikassa noussutta sotilashallintoa Pariisiin sekä myöhemmin Lontooseen. Tällöin, vuosina 1967–1974, hän levytti Theodorakisin kanssa useita juntanvastaisia protesti- ja rauhanlauluja. Näistä lauluista ajalle tyypillisimmäksi ovat nousseet muiden muassa ”To yelasto pedi (Naurava poika)”, "Sou ipan psemata polla (He valehtelivat paljon)" ja ”Ligo akoma (Vielä vähän)”. Tuona aikana Theodorakisia pidettiin poliittisena vankina Kreikassa, ja myös Farantouri joutui olemaan maanpaossa Ranskassa, josta hän kiersi Eurooppaa esittämässä Theodorakisin, kotimaassaan kiellettyjä, sävelmiä.[2]

Farantouri (vas.) esiintymässä Mikis Theodorakiksen kanssa 1970-luvulla.

Tuolloin hän nautti suurta suosiota niin eurooppalaismedioissa kuin konserttiyleisönkin keskuudessa; häntä jopa pyydettiin jäämään Ranskaan ja alkavan kaupalliseksi laulajaksi sekä muoti-ikoniksi, mutta hän kieltäytyi.[6] Farantouri pääsi käymään kotimaassaan Kreikassa ainoastaan kerran, vuonna 1972, jolloin pidettiin hänen isänsä hautajaiset. Viranomaiset olivat antaneet Farantourille sekä hänen seurueelleen 24 tuntia aikaa maassa oleskeluun. [6]

Farantouri levytti Lontoon-aikanaan vuonna 1971 kitaristi John Williamsin kanssa levyllisen Federico García Lorcan runoja Theodorakisin säveltämänä albumille Theodorakis Songs of Freedom — Romancero Gitano. Samana vuonna Theodorakis alkoi kehittää orkesterilleen oratoriota chileläisrunoilija Pablo Nerudan runokokoelma Canto Generaliin perustuen.[9] Farantourista tuli yksi oratorion kantaesittäjistä Arja Saijonmaan ja Petros Pandisin kanssa.

Itsenäinen ura alkaa

Vuonna 1977 Farantouri levytti albumin Tragoudia diamartirias apo olo ton kosmo, johon oli koottu aikakauden suosittuja, etenkin latinalaisamerikkalaisia lauluja. Albumi sisältää muun muassa Victor Jaran ja Violeta Parran lauluja sekä negrospirituaaleja. Albumi möi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Saman vuosikymmenen lopulla Farantouri levytti myös albumillisen Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin lauluja ("I Jane ton peiraton (Piraatti-Jane)", "Alabama song") ja teki yhteistyötä kreikkalaissäveltäjä Manos Loizosin kanssa levyttäen hänen kappaleitaan muun muassa albumille Ta negrika.[2]

Farantouri aloitti sittemmin vuosia kestäneen yhteistyönsä kreikkalaissäveltäjä Manos Hadzidakisin kanssa albumilla I epochi tis Melissanthis vuonna 1980. Seuraavana vuonna hän esiintyi puolestaan Theodorakisin kanssa Kuubassa konsertissa, jossa oli edustettuna Kuuban silloinen poliittinen johto, mukaanlukien Fidel Castro.[2] Samana vuosikymmenenä hän piti useita suuria konsertteja Ateenassa Herodes Atticuksen odeion -stadionilla muun muassa Zubin Mehtan, Jan Garbarekin ja Eleni Karaindroun kanssa.[2] Karaidroun kanssa Farantouri levytti myöhemminkin muun muassa konserttitallenteen Elegy of the Uprooting vuonna 2005. Tällöin, 1980-luvun puolivälin jälkeen, hän vetäytyi julkisuudesta parin vuoden ajaksi lapsensa syntymän sekä kansanedustajuuden vuoksi. Tosin vuonna 1987 Farantouri vieraili Espanjassa eräässä talossa, jossa runoilija Federico Garcia Lorca oli syntynyt ja jossa Garcia Lorcan sisko, Isabel Garcia Lorca asui vielä tuolloin. Farantouri lauloi runoilija Garcia Lorcan siskolle sekä maalari José Caballerolle lauluja Theodorakisin säveltämästä, kreikankielisestä Romanceros Gitanos -laulusarjasta.[2]

Vuosikymmenen vaihteessa Farantouri levytti muun muassa Mercedes Sosan ja Dionissos Savvopoulosin kanssa albumin 17 Songs, joka sisältää yhteensä 17 laulua, kreikaksi, englanniksi, portugaliksi, italiaksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi.[10][11] Orkesteria johti kuubalainen Leo Brouwer ja tuottajana toimi Vangelis, jonka kanssa Farantouri on tehnyt aiemminkin yhteistyötä. Farantourin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri on myös turkkilainen säveltäjä ja kirjailija Zülfü Livaneli, jonka kanssa hän on pitänyt useita konsertteja 1970-luvun lopulta lähtien Kreikan ja Turkin suhteiden ja solidaarisuuden vaalimisen puolesta.[12] Tunnetuimpia heidän yhteisistä lauluistaan ovat Livanelin säveltämät ”San ton metanasti (Siirtolaisen lailla) ja ”Leilim lei”.[2] Farantouri on myös konsertoinut naistriona kreikkalaiskollegoidensa Elli Paspalan ja Savina Yiannatoun kanssa 1990-luvun lopulta lähtien.[2] Saman vuosikymmenen puolivälissä Farantouri tutustui italialaiseen Lucio Dallaan, jonka lauluja Farantouri lauloi albumille I Maria Farantouri tragouda Lucio Dalla, kreikaksi ja italiaksi.[2] Tämän albumin lauluista etenkin "Caruso" on jäänyt pysyvästi Farantourin ohjelmistoon.

Vuonna 1998 hän levytti yhteistyössä saksalaisen levy-yhtiö Peregrina Musicin sekä Mikis Theodorakisin kanssa kaksi albumia (Serenates sekä Asmata) Mikis Theodorakisin ennen julkaisemattomia kappaleita. Vuosituhannen alussa Farantouri julkaisi säveltäjä Lena Platonosin kanssa yhteistyöalbumin I Triti Porta sekä konserttitallenteen Enas aionas Elliniko tragoudi, joka on kokoelma kreikkalaisista kansanlauluista vuosisadan ajalta. Lisäksi Farantouri piti Federico Garcia Lorcan syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi konsertin Ateenan Megaros Mousikis -konserttisalissa vuonna 2002. Tällöin hän esitti kappaleita Romanceros Gitanos -laulusarjasta, Hadzidakisin niin ikään kreikankielisestä Matomenos Gamos -kokoelmasta sekä Garcia Lorcan runoihin tehtyjä espanjalaisia lauluja, Canciones Populares. Konsertti taltioitiin albumille Tou Fengariou ta Pathi.[13]

Farantouri levytti vuonna 2010 yhdysvaltalaisen jazzsaksofonistin Charles Lloydin kanssa yhteisen Athens Concert -albumin, joka yhdistelee perinteikästä kreikkalaista kansanmusiikkia ja uutta jazzia. He tekivät Ateenan-konsertin lisäksi useita konsertteja ympäri Eurooppaa ja vierailivat Yhdysvalloissa.[14] Farantouri esiintyi myös vierailevana tähtenä New Yorkissa, Metropolitan Museum of Artissa Lloydin 75-vuotisjuhlakonsertissa alkuvuodesta 2013. Farantouri ja Lloyd olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran vuonna 2002 Kalifornian Santa Barbarassa, jossa Farantouri oli pitämässä konserttia.[8]

Maria Farantouri ja Zülfü Livaneli konsertoimassa vuonna 2012.

Vuonna 2011 Farantouri teki berliiniläisen kamarimusiikkiorkesterin ja turkkilaisen säveltäjän ja saz-muusikon Taner Akyolin kanssa kreikkalaista ja anatolialaista musiikkiperinteitä sekoittavan albumin, Maria Farantouri Sings Taner Akyol.[15] Syyskuussa 2013 hän juhlisti 50-vuotistaiteilijajuhlavuottaan Ateenassa Herodes Atticuksen odeion -stadionilla, Chtes archisa na tragoudo -konsertilla useiden muiden kreikkalaisartistien kanssa.[16] Konserttiyleisössä olivat läsnä muun muassa Mikis Theodorakis, Aléxis Tsípras sekä Eleni Karaindrou.

Farantouri on tehnyt useita Euroopan-kiertueita Theodorakisin kanssa, mutta viime vuosina hänen säestäjinään ovat toimineet saksalaiset Henning Schmiedt, Volker Schlott ja Jens Naumilkat.[2] Syksyllä 2015 Farantouri teki tällä kokoonpanolla sekä pitkäaikaisen kollegansa, George Dalarasin kanssa Mikis Theodorakis 90 -kiertueen Euroopassa; he vierailivat sen aikana muun muassa Helsingissä. Farantouri on ollut Suomessa aiemminkin, muun muassa heinäkuussa 2003 Kaustisella ja Helsingin Kulttuuritalolla 1967.[17][18]

Toukokuussa 2016 Farantouri vieraili nuorten kreikkalaisten laulaja- ja lauluntekijäkaksosten Michalis ja Pantelis Kalogerakisin levyllä Prosopiko, jolla Farantouri lauloi muun muassa Bertolt Brechtin tekstiin sävelletyn kappaleen "Ta patomata (Lattiat)".[19] Kesällä 2016 Farantouri osallistui Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Fundación Onuart -säätiön järjestämään Mediterranean Concert -konserttiin Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päämajassa, Palace of Nationsissa, Genevessä. Konsertin muita osanottajia olivat muun muassa espanjalainen Maria del Mar Bonet sekä tunisialainen Yosra Zekri.[20]

Kunnianosoitukset

Vuonna 2004 Kreikan silloinen presidentti Konstantinos Stefanopoulos myönsi Farantourille Gold Cross of the Order of the Phoenix -ansioristin työstään kreikkalaisen musiikin edistämisestä.[7] Ranskalaislehti Le Monde kutsui Farantouria "Välimeren Joan Baeziksi" sekä brittiläisen The Guardian kertoi arvostelussaan Farantourin äänen olevan "lahja Olympuksen jumalilta".[21]

” Minulle Kreikka on Maria Farantouri. Juuri tällaisen olen kuvitellut jumalatar Heran olevan; vahva, puhdas ja valpas. En ole koskaan kokenut kenenkään toisen artistin pystyneen tuottamaan minulle vastaavaa jumalallisuuden tunnetta." ”

– Francois Mitterrand[22]

Lokakuussa 2014 Farantouri vastaanotti San Remossa, Italiassa laulaja Luigi Tencon kunniaksi perustetun palkinnon, Premio Tencon. Palkinto myönnettiin Farantourille tunnustuksena kreikkalaisen musiikin levittämisestä maan rajojen ulkopuolella.[23] Palkinto on myönnetty aikaisemmin muun muassa Leonard Cohenille, Cesaria Evoralle sekä Joni Mitchellille.[24]

Yksityiselämä

Farantourin puoliso on PASOK-puolueen poliitikko Telemachos Hitiris.[25] Farantouri tapasi Hitirisin ollessaan diktatuurin aikana Italiassa maanpaossa.[26] Heillä on vuonna 1985 syntynyt poika, Stéfanos,[2] joka asuu New Yorkissa ja on niin ikään muusikko. Theodorakisin maailmankiertueella 1970-luvulla Farantouri ystävystyi suomalaislaulaja Arja Saijonmaan kanssa.[27]

Poliittinen toiminta

Sotilasjuntan aikaan Farantouri muutti useiden kreikkalaisten tavoin maastaan pois vastalauseena diktatuurille.[28] Kotimaassaan tiukasti kielletyn Theodorakisin musiikin avulla hän toi esille maanmiestensä kärsimyksen ja antoi näkyvyyttä Kreikan tapahtumille. Hän onkin sanonut tuota aikaa ajaksi, jolloin "artistien täytyi olla eturintamassa".[29] Hän saikin lauluillaan kansainvälistä huomiota.

Vuonna 1989 Farantouri valittiin vaalikaudeksi Kreikan parlamenttiin sosialidemokraattisen PASOK-puolueen listoilta. Hän oli parlamentin jäsen vuosina 1989–1993.[30] Tällöin hän työskenteli Melina Mercourin sekä Stavros Benosin kanssa kulttuuriasioissa.[2] Farantouri on tehnyt työtä myös demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana ja on käynyt esimerkiksi Iranissa tapaamassa naisten oikeuksien agendalla Maryam Rajavia, joka on toinen Kansan mujahedin -järjestön johtajista.[31][2] Farantouri pitää itseään kuitenkin ensisijaisesti taiteilijana, eikä poliitikkona.[8] Albumillaan Maria Farantouri Sings Taner Akyol hän ottaa kantaa kurdien asemaan Turkissa.[32]

Musiikillinen tyyli

” Tunsin ensimmäisistä nuoteista lähtien valtavaa ihmisluonnon voimaa ja syvyyttä hänen laulussaan. Hän on tämän päivän ihme, joka nousee ylös sivilisaation raunioista – Universumin Äiti. ”

– Charles Lloyd[33]

Farantouri on yleisesti tunnettu raskaasta, sävyltään tummasta, eeppisestä äänestään. Hänen musiikillinen skaalansa on hyvin vaihteleva. Hän on laulanut uransa aikana niin kreikankielisiä vastarintalauluja kuin myös George Gershwinin ja Charles Lloydin amerikkalaista jazzia.[8] Uransa alkuvaihessa sotilasjuntan aikana hänen ääntänsä pidettiin lähes symbolisena Kreikan vastarintaliikkeelle.[34] Theodorakisin laulut vaihtelivat eeppisistä suurteoksista (Canto General) rock-tyylisiin poliittisiin lauluihin (To sfageio (Teurastamo)) sekä melodisiin laulelmiin (Sto perigiali to krifo (Salaisella rannalla)).

Ei tiedostoa

Maria Farantouri laulaa: Agios o erotas (Aftoktonia efedrou minos) (Poetica, 1996)

Näyte Maria Farantourin kappaleesta Agios o erotas (Aftoktonia efedrou minos).

Äänitiedostojen kuunteluohjeet


Maailmanmusiikkia Farantouri levytti ensimmäisen kerran levyllään Tragoudia diamartirias apo olo ton kosmo, johon oli koottu aikakauden suosittuja, etenkin latinalaisamerikkalaisia nueva cancion -liikkeen lauluja sekä negrospirituaaleja. Farantouri on tehnyt useita levyjä kreikkalaista éntehno-taidemusiikkia käyttäen. Tämä musiikki on orkesterijohtoista taidemusiikkia, jossa laadukas teksti ja melodisuus ovat keskeisessä osassa.[35]

Monet kriitikot ovat kehuneet Farantourin äänen voimakkuutta, melodisuutta sekä tunnepitoisuutta.[36] Kriitikko Paul Lloyd on kuvannut australialaisessa The Advertiser -lehdessä Farantourin ääntä "jännittäväksi, kauniiksi, vaikuttavaksi ja koskettavaksi".[37] Toimittaja ja kirjailija Edward W. Batchelder on kirjoittanut: "jos Delacroix'n maalauksella Vapaus johtaa kansaa olisi ääni, se kuulostaisi kutakuinkin samalta kuin Farantourin altto — soiden selvänä ja puhtaana, ollen tietyllä tavalla kannustava ja tummasävyinen, sekä syvää viisautta sisältävä".[38] Kriitikko Mylène Rizzi on puolestaan kirjoittanut Galerie-lehdessä, että "Marialle on suotu ääni ja uskomaton karisma ja hän yhdistää niitä pettämättömään vaatimattomuuteen, lämpöön ja silkkaan ystävällisyyteen, myös ylivoimaisen koskettavaan vilpittömyyteen."[39]

Albumit

Pääartikkeli: Maria Farantourin diskografia
  • Lieder aus Griechenland (1979)
  • I agapi ine o fovos (1980)
  • Canto General (1981)
  • O Epivatis (1981)
  • I Maria Farantouri tragouda Livaneli (1982)
  • Maria Farantouri Söylüyor (1984)
  • I Maria Farantouri sto Olympia (1985)
  • Skotini mitera (1988)
  • The Very Best of Maria Farandouri (1990)
  • 17 Songs (1991)
  • Veatriki stin odo Miden (1994)
  • I Maria Farantouri tragouda Lucio Dalla (1995)
  • Poetica (1996)
  • Arkadies 1, 7 & 8 (1997)
  • Asmata (1998)
  • Serenates (1998)
  • O Ilios kai o Chronos (1999)
  • I triti porta (2000)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Matt Collar: Maria Farantouri on Allmusic Allmusic. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Maria Farantouri (official) - Biography; pages 1-6 farantouri.gr. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Maria Farandouri - Kulttuuri - Helsingin Sanomat hs.fi Viitattu 14.1.2016
  4. ↑ Mikis Theodorakisin luottolaulaja Helsinkiin hs.fi Viitattu 14.1.2016
  5. ↑ Maria Farantouri's biography at Last.fm last.fm. Viitattu 12.1.2016 (englanniksi).
  6. ↑ a b c Boskoitis, Antonis: Αποκλειστική συνέντευξη με τη Μαρία Φαραντούρη Πηγή lifo.gr. 10.9.2013. Viitattu 5.12.2016. (kreikaksi)
  7. ↑ a b c Tzinas Davila: Μαρία Φαραντούρη: το γελαστό κορίτσι, της Τζίνας Δαβιλά iporta.gr. Viitattu 10.10.2016 (kreikaksi).
  8. ↑ a b c d Andrew Ford: Maria Farantouri - The Music Show - ABC Radio National (Australian Broadcasting Corporation), interview mp3 ABC Radio National. 31. toukokuuta 2014. Viitattu 21.9.2016. (englanniksi)
  9. ↑ About Canto General sbmasterchorale.org. Viitattu 13.1.2016. (englanniksi)
  10. ↑ 17 Songs -albumin kansilehtinen
  11. ↑ Maria Farantouri - 17 songs vangelismovements.com Viitattu 13.1.2016 (englanniksi)
  12. ↑ Livaneli and Faranturi unite for concert Hürriyet Daily News. Viitattu 27.1.2017 (englanniksi).
  13. ↑ Του Φεγγαριού τα Πάθη - Federico Garcia Lorca - Maria Farantouri farantouri.gr Viitattu 9.10.2016 (kreikaksi)
  14. ↑ Athens Concert Press farantouri.gr Viitattu 13.1.2016 (englanniksi)
  15. ↑ Maria Farantouri: Sings Taner Akyol maailmankuvalehti.fi Viitattu 13.1.2016
  16. ↑ Maria Farantouri Concerts farantouri.gr Viitattu 13.1.2016 (englanniksi)
  17. ↑ Demokratian ja aidon taiteen puolustaja kp24.fi Viitattu 13.1.2016
  18. ↑ Römpötti, Harri: Suomessa laulava kreikkalaistähti vaatii kotimaansa rahaherroja osallistumaan uudistusten maksuun - Musiikki - Kulttuuri - HS Helsingin Sanomat. 22.9.2015. Viitattu 13.1.2016.
  19. ↑ Mikri Arktos: Prosopiko mikri-arktos.gr. Viitattu 28.1.2017 (kreikaksi).
  20. ↑ The Mediterranean Concert unaoc.org. Viitattu 28.1.2017 (englanniksi).
  21. ↑ Peregrina Music- Maria Farantouri peregrinamusic.de Viitattu 9.9.2016 (saksaksi)
  22. ↑ L’Abeille et l’architecte [The Bee and the Architect] (1980) (ranskaksi)
  23. ↑ Il Premio Tenco 2014 assegnato @ Maria Farantouri puntogrecia.gr Viitattu 9.10.2016 (kreikaksi)
  24. ↑ ClubTenco: Artisti Club Tenco. Viitattu 28.1.2017 (italiaksi).
  25. ↑ Τηλέμαχος Χυτήρης - Άρθρα - Ελευθεροτυπία enet.gr. Viitattu 21.1.2015. (kreikaksi)
  26. ↑ Maria Farantouri - The High Priestess sings to remember grhomeboy.wordpress.com' Viitattu 23.9.2016
  27. ↑ Saijonmaa, Arja: Nuori alaston nainen: Mikis ja minä, s. 196. Keuruu: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25221-4 (suomeksi).
  28. ↑ Happy Birthday, Mikis -albumin kansilehti
  29. ↑ Singing insurgent Maria Farantouri melds two worlds during search for a better place - SMH smh.com.au Viitattu 17.9.2016 (englanniksi)
  30. ↑ Συνέντευξη: Μαρία Φαραντούρη thepressproject.gr Viitattu 21.9.2016 (kreikaksi)
  31. ↑ Maryam Rajavi meets renowed Greek diva Maria Farantouri maryam-rajavi.com. Viitattu 13.1.2016. (englanniksi)
  32. ↑ Sings Taner Akyol -albumin kansilehtinen
  33. ↑ Jazzrytmit| Charles Lloyd / Maria Farantouri jazzrytmit.com Viitattu 17.9.2016
  34. ↑ Charles Lloyd and Maria Farantouri: The Greek Project - See more at: http://www.limelightmagazine.com.au/Event/381129%2Ccharles-lloyd-and-maria-farantouri-the-greek-project.aspx#sthash.yBLZIpRe.dpuf Limelight Magazine. Viitattu 27.1.2017 (englanniksi).
  35. ↑ "When Progress Fails, Try Greekness: From Manolis Kalomiris to Manos Hadjidakis and Mikis Theodorakis" . Paris Konstantinidis, When Progress Fails, Try Greekness: From Manolis Kalomiris to Manos Hadjidakis and Mikis Theodorakis, στο Nikos Maliaras (επίμ.), "The National Element in Music" (Conference proceedings, Athens, 18-20 January 2013), University of Athens, Athens 2014. s. 314-320. Viitattu 28.5.2013.  (kreikaksi)
  36. ↑ MARIA FARANTOURI (GESANG) www.music-is-it.de. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  37. ↑ Lloyd, Paul: The Advertiser (The Arts - Music)., 12.12.1977 (englanniksi).
  38. ↑ Ars Longa, Vita Longa: Mikis Theodorakis's Eightieth-Birthday Concert e-w-b.com. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  39. ↑ Maria Farantouri - Divine! en.mikis-theodorakis.net Viitattu 15.1.2017 (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=María_Farantoúri&oldid=16273194”