Kansan mujahedin -järjestö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Iranin Kansan mujahedin (pers. ‏سازمان مجاهدين خلق ايران‎, sāzmān-e mojāhedin-e khalq-e irān, lyh. MEK, engl. The People’s Mujahedin of Iran, lyh. PMOI, MKO) on vuonna 1965 perustettu iranilainen poliittinen järjestö, joka vastustaa Iranin nykyistä islamilaista tasavaltaa ja toimii maanpaossa ulkomailla sekä maan alla Iranissa. Sen aatesuunta on alkuaan edustanut islamilaista sosialismia, mutta nykyään se esiintyy pääasiassa demokratian, sekularismin ja naisten oikeuksien puolustajana. Järjestöä on 1980-luvun alusta saakka johtanut pariskunta Massoud ja Maryam Rajavi, joskin Massoud Rajavi on ollut kadoksissa vuodesta 2003. Järjestön kansainvälinen päämaja on nykyisin Albaniassa.

Kansan mujahedin -järjestö on aiemmin harjoittanut terrorismia, mutta ilmoittaa luopuneensa siitä. Yhdysvallat luokitti sen terroristijärjestöksi vuosina 1997–2012 ja Euroopan unioni vuosina 2002–2009. Myös sitä lähellä oleva maanpaossa toimivien oppositioryhmien yhteistyöjärjestö Iranin kansallinen vastarintaneuvosto (NCRI) oli Yhdysvaltain terrorismin tarkkailulistalla vuosina 2003–2012.[1][2] Iran ja Irak pitävät Kansan mujahedinia edelleen terroristijärjestönä. Sitä on myös arvosteltu kulttimaisista piirteistä.

Aate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestön pitkäaikainen johtaja Massoud Rajavi 1970-luvulla.

Kansan mujahedin -järjestön alkuperäinen aate oli yhdistelmä šiialaista islamia ja marxilaisuutta, ja sen alkuperäinen päätavoite oli silloisen Iranin šaahin syrjäyttäminen vallasta. Islamilaisen tasavallan tilalle järjestö on ilmoittanut tavoittelevansa demokraattiseen sosialismiin ja islamiin perustuvaa hallintoa, jossa kansalaisvapaudet on turvattu ja uskontoon perustuva sensuuri lakkautettu.[1] Nyttemmin se on luopunut sosialistisesta retoriikasta, ei enää vastusta kapitalismia ja painottaa sekularismia.[3] Sen aatteeseen kuuluu myös feminismi, ja monet sen komentajista ovat olleet naisia.[2] MEK:n nimellisen johtoelimen korkean neuvoston jäsenet ovat kaikki naisia.[4] Nykyinen puheenjohtaja Maryam Rajavi on painottanut naisten oikeuksia ja uskonnollisen fundamentalismin vastustamista.[5]

Arvostelijat ovat luonnehtineet järjestöä jonkinlaiseksi Massoud Rajavin sekulaariin koraanintulkintaan liittyväksi kultiksi.[6][7] Sen on sanottu kohdistavan henkilöpalvontaa johtajiinsa Massoud ja Maryam Rajaviin.[2] Massoud Rajavi vaati muun muassa järjestön aktiivijäseniä purkamaan avioliittonsa, tukahduttamaan seksuaaliset halunsa ja antamaan lapsensa ulkomaisille kasvattivanhemmille voidakseen omistautua kokonaan liikkeen toiminnalle.[8][3] Hän on väitetysti myös verrannut itseään Jumalaan ja Jeesukseen ja sanonut olevansa palannut 12. imaami,[9] tosin tämä ei ole ollut osa järjestön virallista oppia.

Järjestön alkuperäinen aatemaailma oli vahvasti länsimaiden imperialismin vastainen ja se piti Yhdysvaltoja vähintään yhtä suurena vihollisenaan kuin šaahia, mutta näistä painotuksista on sittemmin luovuttu kokonaan. MEK:lla on nykyään Yhdysvalloissa ja länsimaissa paljon vaikutusvaltaisia poliittisia liittolaisia, joiden katsotaan edustavan pääasiassa oikeistoa.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toiminta Iranissa vuoteen 1981[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansan mujahedinin perusti joukko Teheranin yliopiston opiskelijoita vuonna 1965.[2] Se erkani vuonna 1961 perustetusta Iranin vapautusliikkeestä (LMI), syrjäytetyn pääministeri Mohammed Mossadeqin kannattajien perustamasta maltillisemmasta oppositiopuolueesta, joka vaati demokratiaa ja Iranin taloudellista itsenäisyyttä šaahia tukeneista länsimaista. MEK:n perustajat näkivät aseellisen taistelun ainoana keinona näiden tavoitteiden saavuttamiseen.[8] MEK alkoi toimia julkisesti vuonna 1971, jolloin šaahin hallinto alkoi tukahduttaa sitä. Sen johtajia teloitettiin ja vangittiin.[1] MEK surmasi Iranissa olleita yhdysvaltalaisia sotilaita ja siviilejä vuosina 1973, 1975 ja 1976 suoritetuissa iskuissa.[2]

MEK tuki aluksi vuoden 1979 Iranin vallankumousta, jonka yhteydessä sen johtajat vapautuivat vankeudesta ja palasivat politiikkaan. MEK kuitenkin kääntyi pian ajatollah Khomeinin johtamaa uutta islamilaista hallintoa vastaan. Khomeinin hallinto tukahdutti MEK:n julkisen toiminnan Iranissa sen järjestettyä suuria joukkomielenosoituksia vuonna 1981. Järjestö vastasi Iranin valtiojohtoon kohdistetuilla pommi-iskuilla, joissa kuolivat muun muassa ylituomari ajatollah Beheshti, Iranin presidentti Mohammad Ali Rajai ja pääministeri Mohammad Javad Bahonar.[1][2]

Massoud Rajavi johtajana maanpaossa 1981–2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1967 MEK:n jäseneksi liittynyt Massoud Rajavi oli kohonnut järjestön johtajaksi Iranin vallankumouksen jälkeen. Vuoden 1981 tapahtumien myötä MEK:n johto siirtyi maanpakoon Ranskaan ja perusti itselleen päämajan Pariisin lähelle, mutta sille jäi Iraniin maanalainen verkosto.[2][1] Samana vuonna MEK:n johtaja Massoud Rajavi perusti yhdessä maanpakoon lähteneen entisen Iranin presidentin Abolhassan Banisadrin kanssa Iranin vastarinnan kattojärjestöksi Iranin kansallisen vastarintaneuvoston.[2] Se valitsi vuonna 1993 Massoud Rajavin puolison Maryam Rajavin ”Iranin tulevaksi väliaikaiseksi presidentiksi”.[1]

MEK:n aseellisen siiven NLA:n taistelijoita 1980-luvulla.

Ranskan tunnustettua Iranin islamilaisen tasavallan vuonna 1986 MEK siirsi päämajansa Irakiin.[6] Siellä MEK:n aseellinen siipi järjestäytyi vuonna 1987 Massoud Rajavin johtamaksi Kansalliseksi vapautusarmeijaksi (NLA).[1] Se oli hyvissä väleissä Irakin diktaattori Saddam Husseinin hallinnon kanssa, jolta se sai rahoitusta ja aseita. Sen jäsenet jopa taistelivat Irakin–Iranin sodassa Irakin puolella. Tämän vuoksi monet iranilaiset alkoivat pitää heitä maanpettureina.[1][2][8] MEK:n ja NLA:n keskuksena Irakissa toimi Bagdadin lähelle perustettu Ashrafin leiri. Aivan Irakin–Iranin sodan lopussa MEK suoritti heinäkuussa 1988 Iranin alueelle suuren hyökkäyksen, jonka oli Rajavin mukaan tarkoitus nostattaa vallankumous Iranissa. Yli tuhat MEK:n jäsentä kuoli tuhoontuomitussa operaatiossa ja moninkertainen määrä Khomeinin hallinnon sen seurauksena määräämissä poliittisten vankien joukkoteloituksissa.[8]

MEK avusti Irakin turvallisuusjoukkoja kurdien kansannousun kukistamisessa ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen vuonna 1991 ja šiiojen levottomuuksien kukistamisessa vuonna 1999[10]. MEK on kiistänyt osuutensa näihin tapahtumiin.[8] MEK:n aseellinen siipi teki koko 1990-luvun ajan pieniä hyökkäyksiä Irakista rajan yli Iranin puolelle sekä Iranin lähetystöihin ulkomailla kohdistuneita iskuja ja Iranin johtoon kohdistuneita salamurhia. Iskut rajalla vilkastuivat vuosina 2000–2001, mutta lakkasivat sen jälkeen.[1][2] Iran tulitti vuonna 2001 MEK:n leirejä kymmenillä Scud-ohjuksilla.[11] Vuonna 2001 Yhdysvaltain, Britannian ja Saksan viranomaiset paljastivat MEK:n syyllistyneen rahanpesuun.[2]

Eräiden MEK:n entisten jäsenien mukaan Massoud Rajavi hallitsi Ashrafin leiriä hyvin mielivaltaisesti, piti muita jäseniä vuosien ajan eristettyinä ulkomaailmasta ja hankkiutui eroon toisinajattelijoista. Väitetysti hän myös vaati kaikkia leirillä olleita MEK:n naisjäseniä ryhtymään seksisuhteeseen hänen kanssaan ja osa naisista pakkosteriloitiin.[8][4]

Vuodesta 2003 alkaen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen johtaman liittouman hyökätessä vuonna 2003 Irakiin MEK julistautui puolueettomaksi ja sen Irakissa olleet joukot solmivat 15. huhtikuuta 2003 tulitauon Yhdysvaltain armeijan kanssa. Liittouman joukot riisuivat Irakissa olleet NLA:n joukot aseista ja keskittivät ne Ashrafin leirille.[2] Järjestö luovutti Yhdysvaltain armeijalle satoja panssariajoneuvoja ja tykkejä sekä muuta aseistusta.[12] Massoud Rajavi katosi Irakin sodan alettua, ja hänen epäillään kuolleen. Liikettä on sen jälkeen johtanut Maryam Rajavi yksin.[1][2] Saddam Husseinin kukistumisen myötä MEK menetti tärkeimmän tukijansa, joten se alkoi Maryam Rajavin johdolla tavoitella hyväksyntää länsimaissa, pyrkiä eroon maineestaan terroristijärjestönä ja lähentyä Yhdysvaltoja.[8]

Yhdysvallat suojeli MEK:n jäseniä Ashrafin leirillä, antaen vuosien 2004–2009 aikana suojellun henkilön statuksen heistä 3 800:lle.[2] Yhdysvaltain suojelun päätyttyä Irakin hallitus aloitti toimet heitä vastaan.[12] Irakilainen tuomioistuin antoi vuonna 2010 pidätysmääräyksen Massoud ja Maryam Rajavista sekä 37:stä muusta MEK:n johtajasta, joita epäillään rikoksista ihmisyyttä vastaan liittyen vuoden 1991 kansannousujen väkivaltaiseen tukahduttamiseen.[13] Irakin armeija teki 8. huhtikuuta 2011 aseistetun iskun Ashrafin leiriin. YK:n edustajan mukaan iskussa kuoli 34 henkeä. Iran ylisti Irakia hyökkäyksestä.[14] YK:n pakolaisjärjestön esitettyä huolensa leirillä olijoiden turvallisuudesta Yhdysvallat järjesti vuoteen 2013 mennessä useimmille heistä turvapaikan muista maista.[2]

Järjestön nykyinen johtaja Maryam Rajavi vuonna 2014.

MEK:n Iranissa toimivalla organisaatiolla oli tärkeä osuus Iranin salaisen ydinohjelman paljastamisessa ulkomaailmalle.[2] Todistamattomien väitteiden mukaan se olisi suorittanut vuosina 2007–2012 tapahtuneet iranilaisten ydintutkijoiden salamurhat Israelin tiedustelupalvelu Mossadin suunnitelman pohjalta. Maryam Rajavin mukaan järjestö on kuitenkin luopunut aiemmista väkivaltaisista toimintatavoistaan. Järjestön arvellaan nykyään saavan merkittävän osan rahoituksestaan Saudi-Arabialta, minkä se itse kiistää.[8]

Kesäkuussa 2003 Ranskan viranomaiset tekivät ratsian MEK:n Pariisin-päämajaan, koska järjestöä epäiltiin terrorismista. Pidätetty Maryam Rajavi vapautettiin takuita vastaan, mutta Ranska takavarikoi miljoonien arvosta järjestön varoja.[1] Myöhemmin Euroopan unionin neuvosto päätti jäädyttää MEK:n varat terrorismin vastustamisen nimissä, mutta Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin mitätöi päätöksen toistuvasti joulukuussa 2006 sekä loka- ja joulukuussa 2008, koska sille ei pystytty esittämään tuomioistuinta vakuuttanutta perustelua.[15][16]

MEK on pyrkinyt rauhanomaiseksi Iranin hallinnon oppositioliikkeeksi ja saavuttanut laajalla lobbauksella monien poliitikkojen tuen. Muun muassa Suomen silloinen ulkoministeri Alexander Stubb on luonnehtinut järjestöä Iranin hallintoa kritisoivaksi ihmisoikeusjärjestöksi.[17] Euroopan parlamentissa konservatiiviryhmän Piia-Noora Kauppi toimi avoimesti ryhmän puolesta.[18][19][20]

Vuosina 2014 ja 2016 Yhdysvallat auttoi evakuoimaan Irakissa olleet MEK:n 2 700 jäsentä Albaniaan. Järjestö osti Luoteis-Albaniasta 34 hehtaarin maa-alueen, jolle se on rakennuttanut linnoitusta muistuttavan nykyisen päämajansa.[8]

Suomelle 2008 esitetty luovutuspyyntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa poliisi otti joulukuussa 2008 kaksi järjestöön kuuluvaksi epäiltyä miestä kiinni Interpolin etsintäkuulutuksen perusteella. Iranin Suomen suurlähettiläs Reza Nazaraharin mukaan he kuuluvat järjestöön. Miehet tulivat Suomeen osallistuakseen täällä pidettäviin kokouksiin muun muassa eduskunnan ihmisoikeusryhmän kanssa.[21][22] 12. joulukuuta 2008 oikeusministeri Tuija Brax päätti, ettei Iranin samana päivänä esittämään luovutuspyyntöön suostuta, koska se ei perustunut todennäköistä syyllisyyttä osoittavaan luovutusta pyytäneen maan vangitsemispäätökseen, mikä on Suomessa luovuttamisen laillinen edellytys.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Mujahedin-e Khalq Organization (englanniksi) Extremist Groups: Information for Students, Encyclopedia.com. Viitattu 21.8.2021.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p Mark David Luce & Ali A. Olomi: ”Mujahedin-e Khalq (MEK)”, s. 209 teoksessa Conflict in the Modern Middle East: An Encyclopedia of Civil War, Revolutions, and Regime Change (Jonathan K. Zartman). ABC-CLIO 2020. Google Books (englanniksi)
  3. a b Owen Bennett Jones: An Iranian mystery: Just who are the MEK? (englanniksi) BBC 15.4.2012. Viitattu 22.8.2021.
  4. a b Murtaza Hussain & Matthew Cole: Defectors Tell of Torture and Forced Sterilization in Militant Iranian Cult (englanniksi) The Intercept 22.3.2020. Viitattu 27.8.2021.
  5. Who is the Iranian opposition leader Maryam Rajavi? (englanniksi) Women’s Committee of the National Council of Resistance of Iran 17.8.2014. Viitattu 21.8.2021.
  6. a b Holly Fletcher: Mujahadeen-e-Khalq (MEK) (aka People's Mujahedin of Iran or PMOI), Council on Foreign Relations (Internet Archive) (englanniksi)
  7. Elizabeth Rubin: The Cult of Rajavi The New York Times 13.7.2003 (Internet Archive) (englanniksi)
  8. a b c d e f g h i j Arron Merat: Terrorists, cultists – or champions of Iranian democracy? The wild wild story of the MEK (englanniksi) The Guardian 9.11.2018. Viitattu 22.8.2021.
  9. Inside a group caught between three powers, Christian Science Monitor (Internet Archive) (englanniksi)
  10. Inside a group caught between three powers, Christian Science Monitor (englanniksi)
  11. Iranin opposition leireihin iskettiin, MTV3
  12. a b Yle.mobi, uutiset (kuollut linkki)
  13. Muhanad Mohammed: Iraqi court seeks arrest of Iranian exiles (englanniksi) Reuters 11.7.2010. Viitattu 21.8.2021.
  14. http://www.rferl.org/content/iran_iraq_exiles_un_deaths/3557720.html
  15. EY:n tuomioistuimen päätös, 23.10.2008 (englanniksi)
  16. EY:n tuomioistuimen päätös, 4.12.2008 (englanniksi)
  17. Yle.mobi, uutiset (kuollut linkki)
  18. National Council of Resistance of Iran (englanniksi)
  19. Piia-Noora Kaupin kotisivu
  20. Maryam Rajavin kotisivu (kuollut linkki)
  21. Yle.mobi, uutiset (kuollut linkki)
  22. MTV3 uutiset (kuollut linkki)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]