Keskustelu:Kansan mujahedin -järjestö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nimi[muokkaa wikitekstiä]

Nimi oli englanniksi, joten vaihdoin sen (puoli) suomeksi. Nimitystä Kansan mujahedin ovat käyttäneet ainakin EU,MTV3, HS,TS. Toinen vaihtoehto olisi puhua Mujahedin-e Khalq -järjestöstä, kuten jossain on tehty.--ap4k 5. joulukuuta 2008 kello 00.07 (EET)

Propagandaa ja väärää tietoa mujahedineista[muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittajan esittämät tiedot aiheesta ovat olennaisesti puutteellisia ja virheellisiä, ja ottaen huomioon PMOI:n jäsenten tämänhetkisen humanitaarisen kriisin Irakissa, artikkeli on puutteellisuudessaan suorastaan ihmisarvoa vähättelevä. Artikkelissa käytetyt lähteet ovat pääosin epäluotettavia ja ennen kaikkea valittu tavalla, joka vaikuttaa tarkoitushakuiselta. Kokonaisuudessaan artikkeli välittää lähinnä propagandaa. Mikäli se ei ollut kirjoittajan tarkoitus, en halua loukata, mutta ehdotan todella vastuullisempaa lähteiden tutkimista ja julkaisemista Wikipediassa, jossa esitettyihin tietoihin niin monet luottavat. Alla keskeisimpiä huomioita:


1) Asiat, joihin PMOI on sitoutunut, on julkaistu mm. NCRI:n nettisivuilla (www.ncr-iran.org). Niihin kuuluvat ennen kaikkea ihmisoikeudet ja demokratia. PMOI:n kannattajat edustavat kaikkia poliittisia aatesuuntia. Yksi PMOI:n näkyvimmistä tukijoista on espanjalainen europarlamentaarikko Alejo Vidal-Quadras, joka edustaa koservatiiveja (ks. esim. http://www.youtube.com/watch?v=SJUiiXjDMtA). Järjestöllä on tukijoita kaikista poliittisista väreistä, mutta viimeksi mainittu nimi tuodaan tässä esille, jotta lukija ymmärtäisi, että järjestön otsaan on lyöty leima "marxilais-islamistinen" propagandatarkoituksessa. Maailma on muuttunut sitten vuoden 1965, mitä seikkaa kirjoittaja ei ole ottanut huomioon.


2) Väitteet liikkeestä kulttina ja Massoud Rajavin väitetystä lausunnosta omasta "jumaluudestaan", "jeesukseudestaan" tai "12. imaamiudestaan" esiintyvät yleisesti Iranin hallinnon propagandakoneiston tukemissa julkaisuissa ja internetsivustoissa. Tämänkin artikkelin lähteet ovat tässä suhteessa harvinaisen valikoivat. Lisäksi kirjoituksen alaviite 3, joka kirjoittajan mukaan osoittaa Rajavin väittäneen mm. olevansa 12. imaami, ei miltään osin osoita, että Rajavi olisi tällaista koskaan lausunut. Nämä väitteet ovat puhdasta propagandaa.


3) Järjestön leimaaminen Saddam Husseinin "kaveriksi" on yksi ikivanha Iranin propagandakoneiston lyömäase vastarintaliikettä vastaan. Kirjoittajan lähde koskien väitettä, jonka mukaan järjestö olisi mm. osallistunut kurdien vastaisiin toimiin Irakissa on tyhjä, ei siis johda mihinkään. Kun Ranska aikanaan taipui Iranin painostuksen edessä niin, että PMOI:n johto joutui lähtemään sieltä, maailmassa ei ollut kovin montaa maata, joka olisi ollut valmis tarjoamaan heille turvapaikan. Jos haluaa tutkia historiaa tältä osin, kannattaa tutustua esim. Ranskan tiedustelupalvelu DST:n entisen johtajan, Yves Bonnet'n, kirjalliseen tuotantoon, joka paljastaa millaisen kaupankäynnin ja vainon kohteena PMOI on vuosikymmenet ollut. Todettakoon vielä tässä yhteydessä, että Suomikin joutui aikanaan turvautumaan natsi-Saksan apuun, kun sitä ei muualta saatu.

Esimerkiksi seuraavassa osoitteessa oleva artikkeli kuvailee hyvin sitä, miten tehokkaasti Iranin hallinto käyttää mediaa hyväkseen PMOI:n mustamaalaamisessa: (http://www.globalpolitician.com/25788-ncri-mek-pmoi-iran).


4) "ja iranilaiset pitävät sen jäseniä maanpettureina", on jälleen yksi tyypillinen Iranin hallinnon levittämä "totuus", jolle ei ole mitään muuta lähdettä kuin Iranin propagandakoneiston levittämät "tiedot", mikä seikka on artikkelin kirjoittajalta jäänyt mainitsematta. On mielenkiintoista huomata, että meillä Suomessa Wikipedian kirjoittajalla on näin syvällistä tietoa iranilaisten mielipiteistä ottaen erityisesti huomioon sen, että PMOI on ollut kielletty järjestö Iranissa jo kymmeniä vuosia ja sen jäseniä ja kannattajia on järjestelmällisesti vainottu, murhattu ja kidutettu Iranin teokraattisen turvallisuus- ja oikeuslaitoksen toimesta, eivätkä he näin ollen ole olleet siinä asemassa, että he olisivat voineet mittauttaa kannatuksensa vaaleissa. Saanen epäillä, että noin 70 miljoonan asukkaan Iranissa, jossa ei ole sanan- tai mielipiteen vapautta, olisi tehty luotettava gallup PMOI:n nykyhetken kannatuksesta. Parhaiten asia selviäisi järjestämällä Iranissa demokraattiset vaalit YK:n valvonnassa, kuten PMOI vaatii.


5)"Irakin hallitus on karkottanut sen jäsenet maasta Yhdysvaltain suojelun päätyttyä". Tämä on artikkelin virheistä kaikkein pahin, eikä voi enää perustua tietämättömyyteen ottaen huomioon sen järkyttävän tilanteen, jossa PMOI:n jäsenet Irakissa parhaillaan ovat. Kuten kirjoittajan täytyy tietää, Irakin Camp Ahsrafissa asuu edelleen noin 3400 PMOI:n jäsentä. Heidän elämänsä ja olemassaolonsa on tullut välitömästi uhatuksi sen jälkeen, kun Yhdysvallat luovutti suojeluvastuun Ashrafista Irakin hallitukselle 1.1.2009 alkaen. Camp Ashrafin asukkaat ovat Geneven neljännen yleissopimuksen mukaisia suojeltuja henkilöitä. Suojeluvastuun luovuttaminen ei ole vapauttanut Yhdysvaltoja humanitaarisen oikeuden mukaisesta vastuusta. Tämä on todettu lukuisien johtavien asiantuntijoiden taholta. Mm. Amnesty International ja OMCT (Maailman kansainvälinen kidutuksen vastainen järjestö) ovat katsoneet Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön olevan velvollisia tehokkaisiin toimiin Ashrafin asukkaiden suojaamiseksi, koska Irak ei kykene noudattamaan suojeluvelvollisuuttansa. Tämä johtuu siitä, että Irakin nykyhallitus ns. tanssii Iranin hallinnon pillin tahdissa, mikä seikka on yleisesti tiedossa ja suuri huolenaihe irakilaisille. Iran vaatii Ashrafin hävittämistä.

Amnesty Internationalin kannanotoista lue esim seuraava: (http://www.amnesty.org.uk/news_details.asp?NewsID=18412). OMCT:n osalta ks. esim. seuraava: (http://www.omct.org/index.php?id=&lang=eng&articleId=8847).


6) Huolimatta artikkelin useista päivityksista kirjoittajalta on jäänyt huomaamatta Camp Ashrafiin kohdistunut Irakin hallituksen joukkojen hyökkäys 28.-29. heinäkuuta 2009. Hyökkäys toteutettiin äärimmäisen brutaalein keinoin. Video hyökkäyksestä löytyy mm. youtubesta (http://www.youtube.com/verify_age?&next_url=/watch%3Fv%3D5CJxMaN4C4A).

Hyökkäyksen seurauksena 11 Camp Ashrafin asukasta kuoli ja satoja haavoittui. Hyökkäyksen yhteydessä Irakin joukot ottivat 36 miestä vangeiksi, eivätkä suostuneet vapauttamaan miehiä huolimatta kolmesta irakilaisen tuomioistuimen eri päätöksestä, jotka velvoittivat vapauttamaan miehet välittömästi ja ehdottomasti. Miehet olivat Irakin turvallisuusjoukkojen vankeina lokakuun alkupuolelle saakka, mutta lopulta pääministeri Malikin hallinto taipui äärimmäisen kovan kansainvälisen painostuksen edessä palauttamaan heidät Ashrafiin sen sijaan, että olisi luovuttanut heidät Iraniin teloitettaviksi tai teloittanut heidät itse. Se olisi myös ollut aika lailla tarkoituksetonta, koska miehet olivat olleet koko vankeutensa ajan nälkälakossa ja sen viimeiset päivät kieltäytyneet myös nesteestä ja olivat kuolemaisillaan silloin, kun heidät palautettiin Ashrafiin.

Hyökkäys tuomittiin kansainvälisesti hyvin laajasti samoin kuin edellä mainittujen miesten pitäminen panttivankeina. Ks. esim. Canterburyn arkkipiispan kannanotto (http://www.archbishopofcanterbury.org/2533), Desmond Tutun kannanotot (https://www.tutucenter.org/), edellä mainitut viitteet Amnestyn ja OMCT:n sivuille, YK:n ihmisoikeuskomissaari (http://www.un.org/apps/news/story.asp?NewsID=32484&Cr=iraq&Cr1=) ja YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon (http://www.un.org/News/ossg/hilites/hilites_arch_view.asp?HighID=1476), muutamia mainitakseni.


7) Kirjoittaja on ilmeisesti välttynyt siltäkin tiedolta, että Ashrafin 3400 asukkaan henki on välittömästi tällä hetkellä uhattuna, koska Irakin hallitus suunnittelee leirin "sulkemista" ja valmistelee siis toista hyökkäystä. Mm. UNAMI, kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt, edellä mainitut YK:n edustajat, eri kirkkojen edustajat, lukemattomat parlamentaarikot ja ihmisoikeusasiantuntijat sekä monet muut vaikuttajat ovat ilmaisseet äärimmäisen huolensa Camp Ashrafin asukkaiden turvallisuudesta ja vaatineet mm. välittömästi YK:n kansainvälisen tarkkailuryhmän perustamista Ashrafin asukkaiden suojaamiseksi.

Euroopan Neuvoston parlamentaarikkojen julkilausuma asiasta löytyy osoitteesta (http://assembly.coe.int/Main.asp?link=/Documents/WorkingDocs/Doc08/EDOC11735.htm).

Euroopan parlamentin päätöslauselma Camp Ashrafiin kohdistuvasta uhasta 24. huhtikuuta 2009 (http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P6-TA-2009-0311+0+DOC+XML+V0//EN) ei valitettavasti johtanut riittäviin toimiin Camp Ashrafin asukkaiden suojaamiseksi, minkä heinäkuussa 2009 tapahtunut hyökkäys surullisesti todistaa.


8) Kuten saatoimme lukea uutisista lokakuun 2009 alkupuolella, kolme iranilaista saivat silloin kuolemantuomion osallisuudesta maan presidentinvaalien jälkeisiin protesteihin. Tältä osin ks. esim. BBC (http://news.bbc.co.uk/2/hi/8300742.stm). Uutinen kuvastaa hyvin sitä, mitä mm. epäillyistä PMOI-yhteyksistä Iranissa seuraa. Wikipedian artikkelin kirjoittajan kannattaisi esitellessään kyseistä vastarintaliikettä tuoda sitä esille siinä todellisuudessa, jossa mujahedinit joutuvat elämään.


9) Monet mujahideneista ovat itse olleet vuosia Iranin vankiloissa ja kokeneet siellä kidutusta. Monet heistä ovat menettäneet perheensä, ystävänsä tai sukulaisensa poliittisen vainon vuoksi. Tätäkään seikkaa ei kannattaisi unohtaa, jos haluaa välittää "objektiivista" tietoa. Esimerkiksi Ajatollah Khomeinein vuonna 1988 antama fatwa johti poliittisten vankien joukkomurhaan, jossa kuoli massoittain PMOI:n jäseniä ja kannattajia. Tämä joukkomurha, monien muiden Iranin hallinnon hirmutekojen ohella, on vielä käsittelemättä oikeudellisesti, mutta ei ole mitään syytä epäillä, etteikö senkin käsittelemisen aika vielä koeta, vastaavasti kuin Punaisten Khmerien menettelyä nyt lopulta käsitellään.


10)PMOI on erittäin hyvin organisoitunut ja sivistynyt liike. Sen osoittaa jo heidän aikaansaannoksensa Camp Ashrafissa, josta he ovat onnistuneet luomaan korkean sivistyksen keskuksen mm. omine yliopistoineen ja sairaaloineen äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Tämä on keskeinen asia, jos haluaa antaa järjestöstä todella tietoa. Katso tältä osin esim. seuraava artikkeli: (http://washingtontimes.com/news/2009/aug/28/from-a-besieged-camp/?feat=home_commentary).


Artikkelin laatijan kannattaisi, ihmisyyden nimissä, välttää jatkossa näin kritiikitöntä kirjoittelua.

Xdrt 1. marraskuuta 2009 kello 23.00 (EET)

Järjestön tausta:

"The organization's founding trio focused their initial thrust on creating a revolutionary ideology based on their interpretation of Islam that could fuel an armed struggle by persuading masses of people to rise up against the government. This ideology relied heavily on an interpretation of Islam as a revolutionary message compatible with modern revolutionary ideologies, particularly Marxism." (http://www.unhcr.org/refworld/country,,HRW,COUNTRYREP,IRN,,45d085002,0.html)

Masoud Rajavi on kuulunut järjestön keskuskomiteaan jo 1970-luvun alusta lähtien, ja noussut varsinaisesti sen johtoon jo ennen Iranin vallankumousta.

Järjestön kulttiluonteesta ja profeettajutuista

"As soon as he arrived, Hashemi was jailed for 2-1/2 months and doubts began to grow. Then he saw political videotapes in which, he says, MKO leader Rajavi "compared himself with Jesus and God, and claimed he was the 12th imam of Shiite Islam who had returned." (Christian Science Monitor)

Järjestön kulttiluonne on sanottu suoraan ainakin kahdessa lähteessä, joten lisäsin sen. Toinen lähde on en:Council on Foreign Relations ja toinen The New York Times.

Järjestö on kiduttanut ja tappanut omia toisinajattelijajäseniään. Osa luovutettiin irakilaisille, jolloin heitä pidettiin mm. Abu Ghraibissa. Kun Ranskan poliisi pidätti Maryam Rajavin 2003, kymmenen järjestön jäsentä sytytti itsensä protestiksi tuleen eri Euroopan maissa. (UNHCR)

Osallistuminen sotaan Irania vastaan ja kursien ja šiiojen kapinoiden kukistamiseen on mainittu Christian Science Monitorissa:

"Most Iraqis, too, have little time for the MKO, which helped Hussein's security forces brutally put down the Kurdish uprising after the Gulf War in 1991, and helped Baghdad quell Shiite unrest in 1999. The group, however, said in a Dec. 11 statement that "throughout its 17 years in Iraq," it had "never" interfered in Iraq's internal affairs."

Myös UNHCR sanoo: "During the Iran-Iraq war, the MKO fighters made regular incursions into Iranian territory and fought against Iranian government forces." (UNHCR)

Niinpä, irakilaiset ja iranilaiset eivät pidä Ashrafin leirin asukkaista. Miksiköhän. Irakissa valtaa pitää nykyään šiiaenemmistö, jota myös al-Maliki edustaa. Myös enemmistö iranilaisista on šiioja.

Global Politicianin juttu käsittelee näköjään kirjoituksia AntiWar.orgissa ja FrontPage Magazinessa. Niitä ei ole käytetty lähteenä tässä. Olettamasi supertehokas Iranin propagandakoneisto on siis saanut juttunsa yhdysvaltalaisten konservatiivien lehteen, joka kyllä epäilen.

Paraneeko artikkelin neutraalisuus sillä että siihen lisätään voivottelua Ashrafin leirin asukkaiden kovasta kohtalosta, joka puolet viestistäsi käsittelee. Järjestöllä on kuitenkin historiaa 1960-luvulta lähtien. Leirin asukkaiden tilanne on syntyi 2003 Saddam Husseinin kukistuessa (jota et tunnusta järjestön "kaveriksi") ja varsinaisesti 2009 USA:n lakattua puolustamasta leiriä. --Mikko Paananen 2. marraskuuta 2009 kello 10.07 (EET)