Pyhtäänjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhtäänjärvi
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi
Kunnat Laukaa
Koordinaatit 62°18′47″N, 26°03′06″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Leppäveden alue (14.31)
Laskujoki Pyhtäänjoki Leppäveteen [1]
Järvinumero 14.315.1.002
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 81 m [1]
Pituus 5,5 km [1]
Leveys 2,3 km [1]
Rantaviiva 19,468 km [2]
Pinta-ala 3,97416 km² [2]
Tilavuus 0,02511507 km³ [2]
Keskisyvyys 6,32 m [2]
Suurin syvyys 23 m [2]
Saaria 2 [1]
Kartta
Pyhtäänjärvi

Pyhtäänjärvi [1][2] on Keski-Suomessa Laukaan Saviolla sijaitseva järvi.[1][2]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 397 hehtaaria eli 4,0 neliökilometriä, se on 5,5 kilometriä pitkä ja 2,3 kilometriä leveä. Se sijaitsee Leppäveden ja Lievestuoreenjärven välisellä kannaksella, jonka se lähes katkaisee. Järven pohjoispuolitse kulkee osa viime jääkauden loppuvaiheessa syntyneestä Sisä-Suomen reunamuodostumasta, joka on sen eteläisempi sivumuodostuma. Se alkaa Leppäveden rannassa Onkiniemestä ja kulkee Pyhtäänjärven pohjoisrantoja seuraten kohti koillista [3]. Järven lounaispäästä eli Savionlahdelta on matkaa Leppäveteen 800 metriä ja kaakkoispään Naaranlahdelta Lievestuoreenjärveen on matkaa kilometri. Järvi on V-kirjaimen muotoinen niin, että terävä kärki osoittaa pohjoiseen. Muodon aiheuttaa kaksi kilometriä pitkä Oksalanniemi, joka työntyy kohti pohjoista. Niemellä sijaitseva Niemenvuori kohoaa lähes 65 metrin korkeuteen järvestä. Samoin tekee Pyhtäänvuori, joka on jääkaudella syntynyt drumliini [3] järven koillispuolella. Näiden seikkojen takia ei järvellä ole ulkomittojen mukaisia laajoja järvenselkiä; järvi on pitkä ja kapea ja taittuu keskeltä lähes kaksin kerroin. Järven poikittainen leveys on suurimmillaan alle kaksi kilometriä. Järvellä on kartan mukaan kaksi saarta. Aittosaari sijaitsee Oksalanniemen kärjen edustalla ja Sellinsaari sijaitsee kaakkoishaaran itärannassa. Sellinsaari on 70 metriä pitkä ja siellä on vapaa-ajan asunto. Aittosaari on 50 metriä pitkä, mutta se on autio.[1][2][4][5]

Järvi on luodattu. Järven tilavuus on 25,1 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0251 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 6,3 metriä ja suurin syvyys on 23 metriä. Syvin kohta sijaitsee Savionlahdella Matoniemen pohjoispuolella, jossa sijaitsee yli 20-metrinen syvänne. Pohjoislahden suulla sijaitsee yksi 16 metriä syvä kohta ja Savionlahden suun edustalla 14 metriä syvä kohta. Järven rantaviivan pituus on 19,5 kilometriä ja sen rannat ovat pääosin metsämaata, jonka yhtenäisyyttä rikkovat Oksalankylällä, Kivelänmäellä, Puttolassa ja Saviolla sijaitsevat peltoalueet. Järven lähialueet ovat haja-asutusaluetta, jossa on noin 50 rannoille rakennettua vapaa-ajan asuntoa. Niihin tulee tiet seututieltä 640, yhdystieltä 16727 ja Kivimäen ja Puttolan kautta kulkevilta kyläteiltä.[1][2][4][5]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Leppäveden–Kynsiveden alueen (14.3) Leppäveden alueella (14.31), jonka Pyhtäänjärven valuma-alueeseen (14.315) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 81,0 metriä mpy. Pyhtäänjärvi on valuma-alueena latvavesiä ja sen valuma-alue on pieni. Järveen on johdettu toistakymmentä metsä- tai pelto-ojaa. Naaranlahteen laskee Kotalammen (4 hehtaaria, ha) laskuoja. Järven länsipuolella olevalla kannaksella on kallioisia mäkiä ja harjuja. Sekä Lapinlampi (5 ha) että Lintulampi (11 ha) sijaitsevat mäkien ja harjujen välissä. Lapinlammesta ei tule ojia, mutta Lintulammesta tulee suoraksi kaivettu pelto-oja Oksalankylän rantaan. Järven ja valuma-alueen laskujoki Pyhtäänjoki lähtee Savionlahden lounaisrannasta ja se laskee 800 metrin päässä Leppäveteen. Matkallaan joki virtaa Rimmen (4 ha) ja toisen lammen läpi. Järveltä tulee pudotusta Leppävedelle mennessä 0,2 metriä.[1][6]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vedenlaatu on hyvä, mikä havaitaan esimerkiksi järven näkösyvyydestä, joka on ollut vuonna 2006 2,5 metriä. Muutkin tutkitut arvot ovat vuodelta 2006. Veden väriluku on 10 mg Pt/l ja veden happamuustaso on pH 7,3. Kun veden kokonaisfosforipitoisuus on 11 mikrogrammaa litrassa vettä, voidaan järvi luokitella karuksi.[7]

Järvellä ei ole tehty kalatutkimuksia, mutta siihen on istutettu kuhaa, järvitaimenta, harjusta, siikaa ja planktonsiikaa. Järven linnusto ja nisäkäslajisto on tavanomainen, mutta luontoselvityksessä havaittiin joitakin poikkeuksia. Naurulokki on alueella taantunut, ja selvityksessä havaittiin muutaman parin kalastelevan järven lahdilla. Järvellä ilmeisesti pesii selkälokkia ainakin yksi pari. Muutamissa lahdissa elää pikkutikka ja liito-orava.[7][8]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella oli Itämeren Ancylusvaiheen aikana noin 8400 eaa. järvenrantaa 112,5 metrin korkeudella mpy. Tiedetään, että Keski-Suomessa oli tuolloin asutusta ja että järven alueella on saatettu jo silloin vierailla tai jopa asua. Muinais-Päijänne on yltänyt alueella 101 metrin korkeuteen mpy. noin 5000 eaa. Kun Muinais-Päijänteen vesiallas kallistui etelään päin, on vedenpinta siitä laskenut, ja Heinolanharjun puhjettua vesi laski nopeasti. Pyyntiyhteisöjen jättämiä muinaismuistoja löytyy korkeuskäyriltä noin 85–102,5 metriä mpy.[9]

Järven karttanimi alueen 1700-luvun yleiskartassa on ”Pyhtus jerwi” [9]. Savionlahden pohjukan ympäristö on maakunnallisesti arvokasta kulttuurialuetta. Kylän asutus on ryhmittynyt 1850-luvulla valmistuneen tien lähelle. Vanhin tieto järven kiinteästä asutuksesta on maakirjoissa 1500-luvulta. Erämaaseudulla toimineen erakkokalastajan asumus eli ”Velliniemen kalamaja” on edelleen paikallaan.[10][11]

Vuoden 1963 peruskartassa on järven vedenpinnan korkeudeksi merkitty 81,1 metriä mpy. ja sitä uudemmissa karttoissa vuosilta 1983 ja 1992 on korkeuslukema 81,2 metriä. Vuoden 1963 korkeusarvot tule korottaa 0,1 metrillä, jotta saadaan nykyiset lukemat. Koska nykyinen vedenpinnan korkeus on kartoissa 81,0 metriä, niin vaikuttaa siltä, että vedenpinta olisi alentunut 0,2 metriä. Järvenlaskulle ei löydy vahvistusta internetissä, joten asiaan tulee suhtautua varauksella siihen asti kunnes lähde varmistuu.[12][13][14][15][16][17][18][19][20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Pyhtäänjärvi, Laukaa (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.10.2019.
  2. a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 14.10.2019.
  3. a b Tyrväinen, Jonna: Laukaan geomorfologiset opetuskohteet, 2010, s.43 (kartta), 61
  4. a b Pyhtäänjärvi, Laukaa (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.10.2019.
  5. a b Pyhtäänjärvi, Laukaa (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.10.2019.
  6. Pyhtäänjärvi (14.315.1.002) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.10.2019.
  7. a b Jäntti, Ari: Savio-Vuonteen luonto- ja maisemaselvitys (PDF), s.11, 2009
  8. Jäntti, Ari: Savio-Vuonteen luonto- ja maisemaselvitys (PDF), s.13–14, 2009
  9. a b Poutiainen, Hannu & Sepänmaa, Timo & Jussila, Timo: Vuontee-Savio ranta- ja kyläyleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi, Laukaa, 2010
  10. Jäntti, Ari: Savio-Vuonteen luonto- ja maisemaselvitys (PDF), s.8–9, 2009
  11. Taskinen, Anu: Savio – Vuontee–alueen rakennuskulttuurikartoitus, 2009, Laukaa & Pöyry Environment Oy
  12. Peruskartta 1:20 000. 3212 12 Lievestuoreenjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1963. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  13. Peruskartta 1:20 000. 3212 12 Lievestuoreenjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1983. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  14. Peruskartta 1:20 000. 3212 12 Lievestuoreenjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1992. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  15. Peruskartta 1:20 000. 3212 09 Vihtavuori. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1963. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  16. Peruskartta 1:20 000. 3212 09 Vihtavuori. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1983. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  17. Peruskartta 1:20 000. 3212 09 Vihtavuori. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1992. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  18. Peruskartta 1:20 000. 3212 08 Vaajakoski. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1963. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  19. Peruskartta 1:20 000. 3212 08 Vaajakoski. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1983. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
  20. Peruskartta 1:20 000. 3212 08 Vaajakoski. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1992. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]