Pikkutikka

Pikkutikka
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Tikkalinnut Piciformes
Heimo:	Tikat Picidae
Suku:	Käpytikat Dendrocopos
Laji:	minor
Kaksiosainen nimi
Dendrocopos minor (Linnaeus, 1758)
Pikkutikan levinneisyys
Alalajit
Dendrocopos minor amurensis Dendrocopos minor buturlini Dendrocopos minor colchicus Dendrocopos minor comminutus Dendrocopos minor danfordi Dendrocopos minor hortorum Dendrocopos minor hyrcanus Dendrocopos minor immaculatus Dendrocopos minor kamtschatkensis Dendrocopos minor ledouci Dendrocopos minor minor Dendrocopos minor morgani Dendrocopos minor quadrifasciatus
Katso myös
Pikkutikka Wikispeciesissä   Pikkutikka Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Pikkutikka (Dendrocopos minor) on tikkojen heimoon ja käpytikkojen sukuun kuuluva pieni lintu, joka esiintyy luonnonvaraisena myös Suomessa.

Koko ja ulkonäkö

Pikkutikan pituus on noin 14–17 senttiä ja paino aikuisena noin 24 grammaa. Sen höyhenpuku on mustavalkoisen kirjava. Koiraan päälaki on punainen ja naaraan päälaki on musta. Monille tikkalajeille tyypillinen punainen väri puuttuu alaperästä, mutta muuten pikkutikka voi muistuttaa pientä valkoselkätikkaa.

Lajin soidinhuuto on nopea kimittävä ja kireä  ”ki-ki-ki...” ^(ohje), kutsuääni lyhyt ”kik”. Pikkutikka rummuttaa lyhyitä ja melko heikkoja sarjoja.

Vanhin tavattu suomalainen rengastettu pikkutikka on ollut 6 vuotta, 4 kuukautta ja 28 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen pikkutikka on ollut 9 vuotta ja 10 kuukautta vanha ruotsalainen lintu.

Levinneisyys

Parimäärä Suomessa on noin 5 000–8 000. Pikkutikka pesii koko maassa, mutta on runsain Etelä- ja Kaakkois-Suomessa ja harvinainen Lapissa. Laji esiintyy koko Euroopassa lukuun ottamatta Irlantia ja Skotlantia. Nuoret linnut vaeltelevat syksyisin, ja joinakin vuosina havaitaan voimakkaitakin vaelluksia.

Elinympäristö

Pikkutikka tavanomaisessa elinympäristössään

Pikkutikka on lehtevien rantametsien, lehtojen ja lepikoiden pesimälaji. Reviirillä pitää olla riittävästi kuolleita ja kuolevia lehtipuita ravinnon turvaamiseksi. Laji on kärsinyt viimeaikaisesta metsänhoidosta, joka perustuu alaharvennuksiin ja vajaatuottoisten puiden poistoon. Lapissa pikkutikka pesii tunturikoivikoissa.

Lisääntyminen

Dendrocopos minor

Pikkutikan pesäkolo on pieni ja sen aukon halkaisija on noin neljä senttimetriä. Kolo koverretaan joskus korkeallekin lahoon pökkelöön tai kuolleeseen puuhun, tavallisesti kuitenkin noin kahden metrin korkeuteen. Laji munii neljästä kahdeksaan valkeata munaa toukokuun puolivälin jälkeen, joita emot hautovat 13–15 vuorokautta ja ruokkivat sen jälkeen poikasia 18–20 vuorokautta.

Ravinto

Pikkutikan pääasiallista ravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit, joita se nakuttelee talvisin esimerkiksi järviruokojen sisältä. Pikkutikka käy myös lintulaudoilla talvisin. Keväällä se juo lehtipuiden mahlaa.

Nimi

Nimi Dendrocopos tulee kreikan sanoista dendron (puu) ja kopos (iskeä). Lajinimi minor (lat.) tarkoittaa pienempää. Vanhoja suomalaisia nimiä ovat kärki, ticka (Juslenius, 1745), pikku-tikka ja wähä-tikka (1800-l.)

Lähteet

• Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Teos, 2011. ISBN 978-951-851-434-6.
• Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.

Aiheesta muualla

• Hurme, Tuomo 1975: Pikkutikan Dendrocopos minor soitimesta ja pesimisbiologiasta. – Lintumies 3.1975 s. 77–83. SLY.
• Biomi.org: Pikkutikka (Dendrocopos minor)
• Pikkutikka Lintukuva-verkkopalvelussa
• LuontoPortti: Pikkutikka (Dendrocopos minor)