Praseodyymi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
CeriumPraseodyymiNeodyymi


Pr

Pa  
 
 
Pr-TableImage.png
Yleistä
Nimi Praseodyymi
Tunnus Pr
Järjestysluku 59
Luokka lantanoidit
Lohko f
Ryhmä -
Jakso 6
Tiheys6,77 · 103 kg/m3
Värihopeisen valkoinen, keltainen vivahde
Löytövuosi, löytäjä 1885, Carl Auer von Welsbach
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)140,90766(2)[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)185 (247) pm
Kovalenttisäde165 pm
Orbitaalirakenne[Xe] 4f3 6s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 21, 8, 2
Hapetusluvut+III, +IV
Kiderakenneheksagonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste1208 K (935 °C)
Kiehumispiste3793 K (3520 °C)
Moolitilavuus20,8 · 10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö331 kJ/mol
Sulamislämpö6,89 kJ/mol
Äänen nopeus2280 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus1,13 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,193 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus1.4×106 S/m
Lämmönjohtavuus(300 K) 12,5 W/(m·K)
CAS-numero7440-10-0
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Praseodyymi on lantanoideihin kuuluva, jaksollisen järjestelmän 59. alkuaine. Sen tunnus on Pr ja CAS-numero 7440-10-0. Praseodyymi on yksi harvinaisista maametalleista ja muistuttaa monilta ominaisuuksiltaan sitä seuraavaa alkuainetta neodyymiä. Näiden kahden muodostamaa sekoitusta, didyymiä, luultiinkin pitkään omaksi alkuaineekseen, kunnes itävaltalainen kemisti, vapaaherra Carl Auer von Welsbach, erotti ne toisistaan vuonna 1885. Praseodyymi sai nimensä kreikan sanoista prásios didymos, eli "vaaleanvihreä kaksonen", johtuen muodostamansa suolan väristä, sekä hapettuessaan saamastaan pintakerroksesta.

Praseodyymiä

Kaiken luonnossa esiintyvän praseodyymin muodostaa sen ainoa vakaa isotooppi Pr-141, mutta sille tunnetaan 38 radioaktiivista isotooppia joista vakain on Pr-143, jonka puoliintumisaika on 13,57 vuorokautta.[2] Metallia on maaperässä käyttöön nähden riittävästi, sillä sitä esiintyy jonkin verran eräissä harvinaisissa mineraaleissa, joista sitä otetaan talteen. Magnesiumista ja praseodyymistä tehtyä lujaa metalliseosta käytetään lentokoneiden moottoreissa. Monia praseodyymin yhdisteitä käytetään lasin ja emalin värjäykseen. Praseodyymioksidi antaa lasiin puhtaan keltaisen värin. Praseodyymiä käytetään myös erikoislampuissa. Lisäksi sen rauta- ja kobolttiseokset ovat voimakkaita kestomagneetteja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Meija, Juris et al.: Atomic Weights of the Elements 2013 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2016, 88. vsk, nro 3, s. 272-274. IUPAC. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 17.12.2016. (englanniksi)
  2. Praseodymium Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 7.1.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Praseodyymi.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.