Samarium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
PrometiumSamariumEuropium
-

Sm

Pu  
 
 
Sm-TableImage.png
Yleistä
Nimi Samarium
Tunnus Sm
Järjestysluku 62
Luokka lantanoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 6
Tiheys 7,52×103 kg/m3
Väri hopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä 1853, Jean Charles Galissard de Marignac
Atomiominaisuudet
Atomipaino 150,362[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 185 (238) pm
Kovalenttisäde 166 pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f6 6s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 24, 8, 2
Hapetusluvut +III, +II
Kiderakenne Romboedrinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1345 K (1072 °C)
Kiehumispiste 2067 K (1794 °C)
Höyrystymislämpö 165 kJ/mol
Sulamislämpö 8,62 kJ/mol
Äänen nopeus 2130 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,17 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,197 kJ/kg K


Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Samarium (lat. samarium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sm ja järjestysluku 62 sekä CAS-numero 7440-19-9. Samarium on harvinainen metalli, joka on väriltään hopeanvalkoinen. Sen sulamispiste on 1099 K ja kiehumispiste 2067 K. Sen moolimassa on 150,36 u ja tiheys 7500 kg/m³. Samariumin elektronegatiivisuus on 1,17. Jaksollisessa järjestelmässä samarium on prometiumin ja europiumin välissä. Samarium löydettiin vuonna 1853 ja eristettiin Pariisissa 1879. Samarium ei esiinny puhtaana luonnossa, mutta se on osana monissa mineraaleissa. Samariumilla on neljä vakaata isotooppia: Sm-144, Sm-150, Sm-152 ja Sm-154 sekä kolme radioisotooppia: Sm-147, Sm-148 ja Sm-149.

Samariumia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Samarium.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.