Pietari-Paavalin linnoitus
| Pietari-Paavalin linnoitus | |
|---|---|
| Петропа́вловская кре́пость | |
 Ilmasta katsottuna |
|
| Sijainti |
 Pietari, Venäjä |
| Rakennustyyppi | linnoitus |
| Valmistumisvuosi | 1703-1740 |
 |
|
Pietari-Paavalin linnoitus (ven. Петропа́вловская кре́пость) sijaitsee Pietarin Jänissaarella Nevajoen rannalla. Siellä sijaitsee muun muassa Pietari-Paavalin katedraali, jonne on haudattu kaikki Venäjän keisarit Pietari I:stä lähtien. Linnoitus on toiminut myös poliittisten vankien säilytyspaikkana. Nykyään se on osa Pietarin kaupungin historian museota. Siellä toimii myös Pietarin rahapaja.
Pietari Suuri perusti linnoituksen 16. toukokuuta 1703 suurta Pohjan sotaa varten. Se rakennettiin alun perin puusta. Kivirakennelmat tehtiin vaiheittain vuosina 1706–1740. Linnoitusta ei koskaan tarvittu sotatoimissa, koska sen valmistuttua todettiin, että Retusaari suiston ulkopuolella olisi strategisesti paremmassa paikassa, ja sinne mahtuisi sotasatamakin. Kronstadtin merilinnoituksen valmistuttua Pietari-Paavalin linnoitus jäi vaille sotilaallista käyttöä.
Linnoitus oli tärkeässä asemassa vuoden 1917 vallankumouksissa. 1970-luvulla aloitettiin uudelleen tsaarien aikainen perinne: eräältä bastionilta ammutaan päivittäin tykillä puolipäivän hetken ilmoittava merkkilaukaus [1].
Pietari-Paavalin katedraali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnakkeen keskellä sijaitsee Domenico Trezzinin suunnittelema, 122 metriä korkealla tornilla varustettu Pietari-Paavalin katedraali, joka valmistui vuonna 1733, ja on toiminut keisarien hautapaikkana Pietari Suuren ajoista alkaen. Sotavuosien 1941–1945 ajaksi kirkon torni ja kupolit verhottiin pressuilla, jotteivät ne toimisi maamerkkeinä viholliselle.
Kirkon ikonostaasi on kahden käsityömestarin, Trifon Ivanovin ja Ivan Telegan neljässä vuodessa veistämä. Se on kullattua puuta.[2] Se poikkeaa ortodoksisesta yleistyylistä ennen muuta enemmän veistoskuviin kuin varsinaisiin ikoneihin painottuneen rakenteensa johdosta. Kirkossa on myös ortodoksiselle pyhäkölle harvinainen saarnastuoli. Nämä poikkeukset perinteestä on tehty Pietari Suuren käskystä: hän halusi uudistaa ja länsimaistaa vanhaa ja takapajuisena kokemaansa valtakuntaansa, jolloin pyrkimys tähän päämäärään sai tällaisiakin muotoja. [1]
Läntisestä tyylistä poiketen haudat eivät sijaitse kirkon kryptassa, vaan kuten Moskovan Kremlin Arkkienkelin katedraalissakin kirkkosaliin sijoitettiin marmorisia aitauksella ympäröityjä sarkofageja. Jokaisen kannessa on risti ja haudatun nimi. Pietari I:n sarkofagi on merkitty kannella olevilla mitaleilla sekä sen viereen seinäkomeroon sijoitetulla rintakuvalla ja laivaston lipulla.
Marmori on pääsääntöisesti valkoista, vain Aleksanteri II:n sarkofagi on tehty vihreästä marmorista ja hänen puolisonsa ruusunvärisestä.
Kirkossa säilytetään myös kaikkia Pietari Suuren valloittamia vihollisosastojen lippuja. Ne on ripustettu tankoihin kirkon sivuseinillä. Napoleonilta valloitetut ja sen jälkeen voitonmerkkeinä saadut liput ja tunnukset sijoitettiin Kazanin katedraaliin. [1]
Viimeinen tsaariperhe kruununperijä Alekseita ja yhtä tytärtä lukuun ottamatta haudattiin kirkkoon vuonna 1998. Heidät haudattiin yhteishautaan, koska perheenjäsenten hautapaikaksi tarkoitettu kappeli kirkon itäpuolella oli paitsi keskeneräinen myös restauroinnin alaisena. Sovinnollisen joskin venäläiskansallisen muistopuheen piti presidentti Boris Jeltsin.
Venäjän leskikeisarinna Maria Fjodorovna pääsi vallankumousta pakoon. Hän asui ensin Englannissa sisarensa kuningatar Aleksandran luona ja sittemmin Tanskassa kuolemaansa asti vuonna 1928. Vuonna 2005 Tanskan ja Venäjän hallitukset sopivat, että Marian ruumis kuljetetaan Tanskan Roskilden tuomiokirkosta Pietariin, jossa hänet haudataan Pietari-Paavalin katedraaliin miehensä Aleksanteri III:n viereen.
26. syyskuuta 2006 Marian ruumis saapui sarkofagissa Kronstadtin laivastoasemalle Tanskan laivaston aluksella. Tuolloin oli kulunut päivälleen 140 vuotta siitä, kun Maria itse saapui Kronstadtiin. Sarkofagi vietiin ensin Pietarhovin Aleksanteri Nevskin kappeliin, jossa yleisöllä oli mahdollisuus jättää viimeiset jäähyväiset Marialle ennen 28. syyskuuta tapahtunutta hautausta. [3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- V. Schwarz: LENINGRAD – taiteellisia muistomerkkejä; suomentanut Tauno Haapalainen; kustannusliike EDISTYS, Moskova 1975 (ei ISBN-numeroa)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietari-Paavalin linnoitus Wikimedia Commonsissa
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.svg)