Pietari-Paavalin katedraali
Pietari-Paavalin katedraali (ven. Петропавловский собор, Petropavlovski sobor) on ortodoksinen katedraali Pietari-Paavalin linnoituksen keskellä Pietarissa. Arkkitehti Domenico Trezzinin suunnittelema katedraali valmistui vuonna 1733 ja toimi Venäjän keisarien hautapaikkana Pietari Suuren ajoista alkaen. Katedraalin torni on 122,5 metriä korkea ja tunnettu maamerkki Pietarissa.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paikalla sijaitsi alkujaan vuosina 1703–1704 rakennettu samanniminen puurkirkko. Domenico Trezzinin suunnittelema katedraali rakennettiin vuosina 1712–1733. Tornin huippu oli alkujaan puuta ja korvattiin nykyisellä metallisella piikillä vuosina 1857–1858. Katedraali suljettiin vallankumouksen jälkeen vuonna 1919 ja avattiin museona vuonna 1924. Vuodesta 2000 sitä on käytetty jälleen myös kirkkona.[1]
Sotavuosien 1941–1945 ajaksi kirkon torni ja kupolit verhottiin pressuilla, jotteivät ne toimisi maamerkkeinä viholliselle.
Taidetta katedraalissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katedraalin ikonostaasi on kahden käsityömestarin, Trifon Ivanovin ja Ivan Telegan Moskovassa vuosina 1722–1726 veistämä. Se on kullattua puuta.[2][1] Se poikkeaa ortodoksisesta yleistyylistä ennen muuta enemmän veistoskuviin kuin varsinaisiin ikoneihin painottuneen rakenteensa johdosta. Kirkossa on myös ortodoksiselle pyhäkölle harvinainen saarnastuoli. Nämä poikkeukset perinteestä on tehty Pietari Suuren käskystä: hän halusi uudistaa ja länsimaistaa vanhaa ja takapajuisena kokemaansa valtakuntaansa, jolloin pyrkimys tähän päämäärään sai tällaisiakin muotoja.[3]
Kolmikerroksisen kellotornin piikkimäinen yläosa on kullattu ja sen huipulla on enkeliveistos.[1]
Keisarilliset haudat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Läntisestä tyylistä poiketen haudat eivät sijaitse kirkon kryptassa, vaan kirkkosaliin on sijoitettu aitauksella ympäröityjä marmorisia sarkofageja, kuten Moskovan Kremlin Arkkienkelin katedraalissakin. Jokaisen sarkofagin kannessa on risti ja haudatun nimi. Pietari Suuren sarkofagi on merkitty kannella olevilla mitaleilla sekä sen viereen seinäkomeroon sijoitetulla rintakuvalla ja laivaston lipulla.
Marmori on muuten valkoista, vain Aleksanteri II:n sarkofagi on tehty vihreästä marmorista ja hänen puolisonsa keisarinna Maria Aleksandrovnan ruusunvärisestä.
Kirkossa säilytetään myös kaikkia Pietari Suuren valloittamia vihollisosastojen lippuja. Ne on ripustettu tankoihin kirkon sivuseinillä. Napoleonilta valloitetut ja sen jälkeen voitonmerkkeinä saadut liput ja tunnukset sijoitettiin Kazanin katedraaliin.[3]
Jekaterinburgissa vuonna 1918 murhattu viimeinen tsaariperhe kruununperijä Alekseita ja yhtä tytärtä lukuun ottamatta haudattiin kirkkoon vuonna 1998. Heidät haudattiin yhteishautaan, koska perheenjäsenten hautapaikaksi tarkoitettu kappeli kirkon itäpuolella oli paitsi keskeneräinen myös restauroinnin alaisena. Sovinnollisen joskin venäläiskansallisen muistopuheen piti presidentti Boris Jeltsin.
Venäjän leskikeisarinna Maria Fjodorovna pääsi vallankumousta pakoon. Hän asui ensin Englannissa sisarensa kuningatar Alexandran luona ja sittemmin Tanskassa kuolemaansa asti vuonna 1928.
Tanskan ja Venäjän hallitukset sopivat vuonna 2005, että keisarinna Marian arkku kuljetetaan Tanskan Roskilden tuomiokirkosta Pietariin, jossa hänet haudattaisiin Pietari-Paavalin katedraaliin puolisonsa Aleksanteri III:n viereen. Marian arkku saapui 26. syyskuuta 2006 sarkofagissa Kronstadtin laivastoasemalle Tanskan laivaston aluksella. Tuolloin oli kulunut päivälleen 140 vuotta siitä, kun Tanskan prinsessa Marie itse saapui Kronstadtiin. Sarkofagi vietiin ensin Pietarhovin Aleksanteri Nevskin kappeliin, jossa yleisöllä oli mahdollisuus jättää viimeiset jäähyväiset keisarinna Marialle ennen 28. syyskuuta tapahtunutta hautausta.[4]
Suuriruhtinaallinen hautamausoleumi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuriruhtinaallinen hautakammio Pietari-Paavalin katedraalin koillisosan jatke, joka on tarkoitettu keisarillisen perheen jäsenten suuriruhtinaiden ja -ruhtinattarien hautapaikaksi. Arkkitehti Daniel Grimmin suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1896 ja rakennus valmistui vuonna 1908 arkkitehtien Antoni Tomiškon ja Léon Benois'n toteuttamana, jotka tekivät joitakin muutoksia. Taitavasti sommiteltujen mittasuhteiden ansiosta, sipulikupolilla kruunattu barokkityyliin tyylitelty ja katedraaliin suljetun gallerian kautta yhdistetty rakennus hahmottuu yhtenä kokonaisuutena. Koristeluun on käytetty marmoriverhousta, mosaiikkeja V. A. Frolovin tekeminä ja kullattua pronssikoristelua E. A. Weberin tekemänä. Aleksanteri Nevskin sivukappelin alttarilla oli Pietarhovin jalokivenhiontatehtaan taiteilija V. P. Vereštšaginin luonnoksen mukaan tehty firenzeläisellä mosaiikkitekniikalla valmistettu krusifiksi. Ikonit on maalannut taiteilija N. A. Bruni. Länsijulkisivun edessä oleva takorauta-aita luotiin vuosina 1904–1906 arkkitehti Benois'n suunnitteleman Kesäpuiston ristikkoaidan pohjalta.[5]
Holvi oli suunniteltu 60 hautaukselle. Ensimmäisenä tänne haudattiin vuonna 1908 keisari Aleksanteri III:n veli, suuriruhtinas Aleksei Aleksandrovitš (1850–1908), viimeisenä vuonna 1915 suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitš. Vuosina 1909–1912 katedraalin keisarillisesta hautaholvista tehtiin useita uudelleenhautauksia. Holviin haudattiin yhteensä 13 ihmistä vuosina 1908–1915,[5] heistä suoraan mausoleumiin: suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš (1847–1909), suuriruhtinatar Aleksandra Iosifovna (1830–1911) ja Leuchtenbergin herttua Georgi Maximilianovitš Romanovski de Beauharnais (1852–1912).
Neuvostoliiton aikana tuhottiin yhteneväiset marmoriset hautakivet ja ikonostaasi, hautakivet on sittemmin restauroitu. Vuosina 1954–1967 rakennuksessa oli Pietarin historiallisen museon näyttely. Vuonna 1992 ulkomailla kuollut suuriruhtinas Vladimir Kirillovitš Romanov (1918–1992) haudattiin holviin, minkä jälkeen vuonna 1995 hänen vanhempiensa, keisari Aleksanteri II:n pojanpojan, suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanovin (1876–1938) ja hänen puolisonsa, suuriruhtinatar Viktoria Fjodorovna Romanovan (1876–1936) tuhkat siirrettiin Coburgista.[5]
Viimeisin hautaus on suuriruhtinas Vladimir Kirillovitšin puoliso, suuriruhtinatar Leonida Georgijevna Bagration-Muhranski (1914–2010). Mausoleumi on ollut toisessa maailmansodassa pommitusaallossa räjähtäneen alttarimaalauksen uudelleenrakentamisen vuonna 2006 ja katon ja julkisivun restaurointitöiden jälkeen vuonna 2008 ollut avoinna kävijöille vuodesta 2016 lähtien.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- V. Schwarz: Leningrad: taiteellisia muistomerkkejä. Suomentanut Tauno Haapalainen. Kustannusliike Edistys, Moskova 1975
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d V. V. Antonov: SS. Peter and Paul Cathedral (englanniksi) Saint Petersburg Encyclopaedia. Viitattu 2.7.2024.
- ↑ Schwartz 1975, s. 19
- ↑ a b Schwartz 1975.
- ↑ Maria Fjodorovna 26.9. Yle Uutiset 26.9.2006
- ↑ a b c Великокняжеская усыпальница :: Энциклопедия Санкт-Петербурга encspb.ru. Arkistoitu 14.12.2010. Viitattu 2.1.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietari-Paavalin katedraali Wikimedia Commonsissa
