Romanovin perheen murha
| Romanovin perheen murha | |
|---|---|
 Ipatjevin talo, jossa keisariperhe murhattiin |
|
| Paikka |
.svg){kind=small} Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä |
| Ajankohta | 17. heinäkuuta 1918 |
| Iskutyyppi | Joukkomurha |
| Kuolleita | 11 |
| Epäilty/epäillyt | Jakov Jurovskin johtamat bolševikit |
Romanovin perheen murha tapahtui 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburgissa, Neuvosto-Venäjällä. Siinä sai surmansa edellisenä vuonna syrjäytetty Venäjän keisari Nikolai II, hänen koko perheensä ja heidän palvelijansa. Joukkomurha tapahtui Venäjän sisällissodan aikana.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän keisari Nikolai II luopui kruunusta 15. maaliskuuta 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Häntä pidettiin hetken aikaa kotiarestissa Aleksanterin palatsissa, ja sen jälkeen väliaikainen hallitus lähetetti hänet perheineen Tobolskiin Länsi-Siperiaan, jossa heitä kohdeltiin hyvin.[1] Heidän elinolonsa kuitenkin heikkenivät, kun bolšhevikit tulivat valtaan ja siirsivät perheen Jekaterinburgiin, Ipatjevin taloon. Kruununperillinen Aleksei jäi hänen kolmen siskonsa kanssa Tobolskiin, koska hän oli toipumassa hemofiliakohtauksesta. Heidät siirretiin Jekaterinburgiin Aleksein pyynnöstä myöhemmin.
Vähitellen alun perin vihamieliset vartijat alkoivat pitää vangeistaan, joten heidät vaihdettiin uusiin, tšekan vartioihin. Heitä johti Jakov Jurovski.
Jekaterinburgissa keisariperhettä vartioitiin tiukasti ja kiellettiin juurikaan menemästä ulos. Perhe ei saanut olla yhteydessä ulkomaailmaan edes kirjeiden tai sanomalehtien kautta.[2] Vankien täytyi soittaa kelloa joka kerta, kun he halusivat poistua huoneistaan. Heille tarjottiin pieni ruoka-annos ja kiellettiin pääsemästä kirkkoon.
Kesä-heinäkuussa 1918 Venäjän valkoisen armeijan joukot etenivät kohti Jekaterinburgia, jossa Nikolai perheineen oli vankina. Bolševikit eivät halunneet, että keisari pääsisi vapaaksi. Uralin alueneuvosto päätti 29. kesäkuuta teloittaa keisariperheen ja sai alustavan hyväksynnän Moskovasta. Murhaa alkoi suunnitella Jurovski. Jurovsky löysi hylätyn kaivoskuilun muutaman kilometrin päässä kaupungista, jonne hän aikoi piilottaa ruumiit. 16. heinäkuuta vartijoiden määrättiin tappaa keisariperhe, koska puna-armeijan joukot olivat vetäytymässä.[2]
Murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
16. heinäkuuta 1918 Jurovski ilmoitti keisariperheelle, että keittiöpoika Leonid Sednev lähti tapaamaan setäänsä Ivania. Todellisuudessa Ivan oli ammuttu tšekan toimesta. Keisarinna Aleksandra ei uskonut Jurovskia. Hänen viimeinen päiväkirjamerkintänsä kyseenalaisti pojan lähdön. Leonidia ei kuitenkaan murhattu. Kello neljä iltapäivällä tsaari ja hänen tyttärensä kävivät kävelyllä puutarhassa. He kävivät nukkumaan kello 22.30 maissa. [1]
17. heinäkuuta, kun keisariperhe nukkui, Jurovski käski keisariperheen lääkärin Eugene Botkinin herättämään perhe. Syynä tähän oli mukamas se, että perhe sijoitettaisiin suojaan pois sota-alueelta. Valkoinen armeija oli jo niin lähellä, että aseiden ja tykkien äänet kuuluivat Jekaterinburgiin. Heitä käskettiin ottamaan vaatteita ja muuta omaisuutta nopeaa öistä lähtöä varten. Heidät vietiin talon kellariin. Siellä perheelle ja palvelijoille kerrottiin, että kuorma-auto oli tulossa hakemaan heidät. Ennen tätä heistä otettaisiin valokuva todisteeksi heidän hyvinvoinnistaan.
Aleksandra pyysi tuolia, koska hän oli sairas, ja Nikolai pyysi toista Alekseille. Jurovskin apulainen Grigori Nikulin sanoi hänelle, että "perillinen halusi kuolla tuolissa." Jurovski vastasi: "Hyvä on, anna hänelle sellainen." Muutamaa minuuttia myöhemmin tšekan teloitusryhmä tuotiin paikalle ja Jurovski luki ääneen Uralin alueneuvoston komitean hänelle antaman käskyn: "Nikolai Aleksandrovitš, koska sukulaisesi jatkavat hyökkäystään Neuvosto-Venäjää vastaan, Uralin alueneuvoston komitea on päättänyt teloittaa sinut."
Keisari kääntyi ja kysyi "Mitä? Mitä?". Jurovski toisti nopeasti käskyn ja aseet nostettiin. Jurovski ampui sitten keisarin kuoliaaksi. Aleksandra, Olga, Tatiana ja Marija kaikki kuolivat, ja palvelijat kuolivat myös. Tsarevitš Aleksei ammuttiin, pistettiin pistimillä ja lopulta tapettiin kahdella Jurovskin laukauksella. Anastasiaa, viimeistä elossa olevaa Romanovia, lyötiin kiväärin perillä ja puukotettiin pistimellä kunnes hänkin menehtyi. [1] Laukaukset tulivat lähietäisyydeltä. Pian koko huone oli niin täynnä savua, että kukaan ei nähnyt mitään.[3]
Ruumiiden hävitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruumiiden hävittäminen oli sekavaa. Ne vietiin kuorma-autolla hylätylle kaivoskuilulle. Vaatteet poltettiin nuotiolla ennen kuin ruumiit pudotettiin kuilun pohjalla olevaan vesialtaaseen. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi syvä, ja ruumiit jouduttiin siirtämään toiseen kuiluun, jossa oli rikkihappoa. Sitä käytettiin tuhoamaan kasvot tunnistamisen estämiseksi. Myös toinen kuilu osoittautui liian pieneksi ja lopulta Jurovskin miehet kaivoivat syvän haudan ja ruumiit haudattiin siihen seuraavana päivänä. [1] Moskovaan ilmoitettiin vain, että keisari oli tapettu. Moskova kiisti kahdeksan vuotta tietävänsä mitään perheen olinpaikasta.
Vain kuusi päivää myöhemmin Jekaterinburg jäi valkoisten joukkojen käsiin ja upseerit menivät heti Ipatievin taloon. Teloitushuone oli puhdistettu, mutta seinillä oli luodinjälkiä ja verijälkiä. [1] Keisarin ja hänen perheensä jäännökset haudattiin virallisesti vuonna 1998.
Teloituspaikka Ipatjevin talo purettiin 1977, koska neuvostojohtajat pelkäsivät, että paikasta tulee keisarivaltaa kannattavien muistopaikka. Paikalle alettiin vuonna 2000 rakentaa kirkkoa, joka sai nimen Kirkko veren päällä. Se on Venäjän suurimpia kirkkoja. Kirkkorakennuksessa on kaksi erillistä kirkkosalia, joista alempi on vihitty keisariperheen mukaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e The Murders at Ekaterinburg Historytoday.com
- ↑ a b On This Day in 1918 the Romanov Family Was Killed The Moscow Times
- ↑ Montefiore, Simon: The Romanovs 1613–1918. Knopf, 2016. ISBN 9780307280510.
