Pentti Sammallahti
Pentti Ilmari Sammallahti (s. 18. helmikuuta 1950 Helsinki)[1] on suomalainen valokuvaaja.
Sammallahti aloitti valokuvausharrastuksen 1960-luvulla ja kuvasi muun muassa ihmisiä ja heidän muovaamaa elinympäristöä.[2] Hän valmistui ylioppilaaksi SYK:sta vuonna 1970[1] ja kirjoittautui Helsingin yliopiston opiskelemaan taidehistoriaa, musiikkitiedettä ja matematiikkaa, muttei suorittanut opintoja. Vuosina 1970–1973 Sammallahti työskenteli Matti A. Pitkäsen mustavalko- ja värilaboratorion hoitajana.[3]
Vuosina 1974–1976 Sammallahti oli valokuvauksen opettaja Lahden taidekoulussa. Hän toimi Taideteollisessa korkeakoulussa valokuvataiteen tuntiopettajana vuosina 1974–1987, virkaa toimittavana lehtorina 1987–1989 ja väliaikaisena apulaisprofessorina 1989–1991.[1] Vuonna 1991 Sammallahti sai valtion 15-vuotisen taiteilija-apurahan ja lopetti opetustyön. Vuonna 2001 Taideteollinen korkeakoulu myönsi hänelle kunniatohtorin arvonimen.[3]
Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Kaupunki on painajainen Sammallahti piti vuonna 1971. Ulkomailla hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli vuonna 1977 Ruotsissa, Gotlannin taiteilijoiden talossa Visbyssä. Sammallahdella on ollut yksityisnäyttelyjä 20 maassa. Vuonna 2004 Pariisissa järjestettiin Henri Cartier-Bressonin säätiön avajaisnäyttely, johon Cartier-Bresson oli valinnut sata valokuvaajasuosikkiaan, Sammallahti näiden joukossa.[3] Vuosina 2010–2011 Suomen valokuvataiteen museossa oli esillä Sammallahden näyttely Retrospektiivi, joka esitteli hänen elämäntyötään.[4] Vuonna 2012 Sammallahdelta ilmestyi myös retrospektiivinen valokuvateos Täällä kaukana, joka sisältää hänen valokuviaan vuosilta 1964–2011.[5] Sammallahden näyttelystä Me kaksi tuli Suomen valokuvataiteen museon historian suosituin näyttely vuonna 2023.[6]
Sammallahti on saanut Valokuvataiteen valtionpalkinnon vuosina 1976[7], 1980lähde?, 1981lähde?, 1992lähde?, ja 2009[8].
Sammallahti on saanut valtion taidepalkinnon vuosina 1976, 1979 ja 1992. Hän on saanut myös Kritiikin Kannukset -palkinnon (1980), Daniel Nyblin -palkinnon (1986), Uudenmaan läänin taidepalkinnon (1989), Samuli Paulaharjun palkinnon (1995), Suomen Kulttuurirahaston palkinnon (1997) ja Suomen Taideyhdistyksen kirjallisuuspalkinnon (2006).[1] Sammallahdelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 2006.[3]
Kielitieteilijä Pekka Sammallahti on Pentti Sammallahden isoveli. Sammallahti on naimisissa ja hänellä on neljä lasta.[1] Sammallahden isän äiti oli valokuvaaja Hildur Larsson.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Kuka kukin on 2015, s. 813–814. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Pentti Sammallahti 17.1.2008. Kiasma. Arkistoitu 11.6.2007. Viitattu 19.6.2010.
- ↑ a b c d Pentti Sammallahti Suomen valokuvataiteen museo. Arkistoitu 26.5.2013. Viitattu 19.8.2015.
- ↑ Pentti Sammallahti: Retrospektiivi Suomen valokuvataiteen museo. Arkistoitu 2.7.2012. Viitattu 19.8.2015.
- ↑ Pentti Sammallahden uutuuskirja Suomen valokuvataiteen museo. Arkistoitu 24.5.2015. Viitattu 19.8.2015.
- ↑ Valokuvat | Suomen valokuvataiteen museo teki kaikkien aikojen kävijäennätyksensä Helsingin Sanomat. 5.1.2024. Viitattu 5.1.2024.
- ↑ Valokuville ja elokuville tukea Helsingin Sanomat. 12.6.1976. Viitattu 30.10.2023.
- ↑ Elokuva-, kuva-, rakennus- ja valokuvataiteen sekä muotoilun valtionpalkinnot | www.taike.fi web.archive.org. 4.2.2021. Arkistoitu 4.2.2021. Viitattu 30.10.2023.
- ↑ Uuusitorppa, Harri: Vaikuttavista mustavalkokuvistaan tunnettua Pentti Sammallahtea viehättää hiljainen alakulo, huumoria unohtamatta – ”Mitä huonompi sää, sen parempi kuva”, hän sanoo Helsingin Sanomat. 18.2.2020. Viitattu 18.2.2020.
| ||||||||||||||||||||||
