Pakkosterilisointi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pakkosterilointi, pakkosterilisointi tai pakkosterilisaatio tarkoittaa ilman kohteena olevan henkilön lupaa tehtävää leikkausta, jonka tarkoitus on aiheuttaa steriiliys eli lisääntymiskyvyttömyys. Pakkosterilointi on ihmisoikeusrikos, joka rikkoo ruumiillista itsemääräämisoikeutta[1]. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty rinnastaa pakkosteriloinnin ja pakollisen ehkäisyn kidutukseen[2].

Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön (7 artikla) mukaan "pakkosterilisaatio tai muu törkeä seksuaalisen väkivallan muoto" on rikos ihmisyyttä vastaan, jos se tehdään tietoisesti osana siviiliväestöön kohdistuvaa mittasuhteiltaan laajaa tai järjestelmällistä hyökkäystä[3].

Pakkosterilointi on kuitenkin laillista yhä muun muassa Suomessa, jos sen tekee vajaavaltaiselle henkilölle, joka ei kykene ymmärtämään sterilisaation merkitystä, hänen laillisen edustajansa pyynnöstä[4].

Myös sukupuoltaan vahvistava transsukupuolinen joutuu todistamaan olevansa lisääntymiskyvytön, jotta hän saa sukupuolensa virallistettavaksi maistraatissa.[5] Lisääntymiskyvyttömyydeksi hyväksytään yleensä ulkonäköä muokkaavan hormonihoidon vaikutus.[6] Transsukupuolinen voi myös hakea sterilisaatiota kahden lääkärin päätöksellä. [7] Operaation nimittäminen pakkosteriloinniksi ei ole transihmisten osalta asiallista, koska sterilisaatiota on haettava itse, eikä sitä tarvita, jos käyttää hormonihoitoa. THL:n rekisteriin ei ole ilmoitettu yhtään transsukupuolisuuden perusteella haettua sterilointia vuonna 2003 voimaantulleen translain aikana. [8]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri maissa ihmisiä on steriloitu vastoin heidän tahtoaan useista syistä. Vallanpitäjät haluavat, että uhriksi joutuva henkilö ei saa enää lapsia. He voivat haluta kostaa alistettuna elävälle ihmisryhmälle, kuten eri kansaa edustaville, heidän vastarintansa ja osoittaa ylivaltaansa ja nöyryyttää heitä pakottamalla alastomiksi ja leikatuiksi; tai saada koko väestöryhmä katoamaan. Pakkosteriloinnit voivat olla osa vainoa tai joukkotuhontaa.lähde?

Vallanpitäjät voivat myös vastustaa sitä, että yhteisiä rahoja käytetään sairaiden ja vammaisten tarpeisiin, jos he tarvitsevat muita enemmän rahaa tai kaikki mitä he tekevät häiritsee, eivät kykene työntekoon tai sairaus tai kehitysvamma periytyy mahdollisesti heidän lapsilleen. Tällöin terveyden- ja sosiaalihuoltoon käytettäviä rahoja säästettäisiin pakkosteriloinnin avulla.lähde?

Maissa, joissa tehdään pakkosterilointeja, sitä perustellaan myös ihmisten omalla parhaalla; sillä että jos ihmisellä on iso kehitysvamma, raskaus olisi hänelle henkisesti vaikeaa ja ruumiillisesti riski. On myös väitetty, että ihminen, jolla on vaikeuksia hallita omaa elämäänsä on onnellisempi, jos hän ei saa lapsia taakakseen, tai että on hyvä, ettei lasten tarvitse syntyä oloihin, joissa heitä kohdellaan huonosti.lähde?

Usein sterilisaation takana on rodunjalostusajattelu eli eugeniikka, jonka mukaan valtion väestön geenien ominaisuuksia tulee parantaa edistämällä hyvien ja vähentämällä huonojen yleisyyttä. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa avoimesti ilmoitettu rodunjalostuspolitiikka oli suosittua Yhdysvalloissa ja Euroopassa, kuten Saksassa ja Pohjoismaissa.lähde?

Maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australiassa on laillista tehdä holhoustuomioistuimen tai perhetuomioistuimen luvalla vastoin kohteen tahtoa sterilisaatioleikkaus aikuiselle tai alaikäiselle, jolla on kehitysvamma, jos hänen ei katsota voivat antaa suostumustaan[9][10]. Vanhempi tai edunvalvoja voi laittaa hakemuksen. Sen jälkeen pakkosteriloitavaksi ehdotettua edustaa riippumaton edunvalvoja. Edunvalvoja saa oikeudelta luvan, jos todistaa, että pakkosterilointi on uhrin parhaaksi. Steriiliyden voi saada suun kautta syötävillä ehkäisypillereillä, ihonalaisella hormonikapselilla tai kohdunpoistolla. Ehkäisypillereiden syöttäminen ihmiselle vastoin tahtoa ei vaadi oikeuden päätöstä.[10]

Vuonna 2013 Yhdistyneiden kansakuntien Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea (CRPD) vaati hallitusta kieltämään pakkosterilisaatiot. Australian senaatin tutkintakomitea suositteli pakkosterilointia säädeltävän, muttei kiellettävän. Komitean puheenjohtaja, senaattori Rachel Siewert kannattaa pakkosterilointia, jos uhrilla ei ole kykyä antaa suostumusta ja tilanne on hengenvaarallinen. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch arvosteli naisten ja tyttöjen pakkosterilointikäytäntöä vuosiraportissaan vuonna 2014.[10]

Yleisiä syitä pakkosteriloinnille on raiskausten peittely ja tytön kuukautisten alkaminen. Naiset, joilla on kehitysvamma, joutuvat paljon muita ihmisiä todennäköisemmin seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, ja moni heistä alaikäisinä.[10] Pakkosterilointia kannattavat pitävät raskaaksi tulemista ei-toivottavana, koska lapselle tulisi tavallista todennäköisemmin kehitysvamma, mitä he eivät pidä toivottavana; tai henkilö ei osaisi huolehtia lapsesta. Uhrin vaikeudet huolehtia kuukautisistaan ovat myös syynä. Vammaisten oikeusjärjestö Advocacy for Inclusionin edustajan mukaan naisia ei kuunnella yhtä hyvin, kuin heitä holhoavia henkilöitä.[10]

Kiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan vallanpitäjät eivät halua väestön kasvavan, joten voimassa on laki, joka kieltää kolmannen lapsen hankkimisen. Viranomaiset hakevat kaksi lasta hankkineita naisia rangaistuksena pakkosteriloitaviksi, jotta he eivät saisi lisää lapsia. Politiikan vuoksi vanhemmat hylkäävät lapsia. Paperittomille lapsille ei myönnetä kotipaikkaoikeutta eli he eivät pääse sairaalaan ja heitä rangaistaan avioliittokiellolla. Pakkosterilointeja tehtiin etenkin 1980- ja 1990-luvuilla.[2]

Viranomaiset eivät joudu pakkosteriloinneista vastuuseen oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Amnestyn mukaan Kiinassa on oma hallintokoneisto, jonka tavoitteena on peitellä ja estää pakkosteriloinnista seuraavia oikeudenkäyntejä. Osa pakkosterilointitapauksista on päätynyt oikeuskäsittelyyn.[2]

Peru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussa sterisoitiin 1990-luvulla ihmisiä pakolla. Rikoksen kohteena oli jopa 300 000 ihmistä; etenkin köyhiä, alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä. Vuonna 2017 ketään ei ole asetettu syytteeseen.[11]

Pohjoismaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen sanomalehti The Guardian kertoi vuonna 2007, että Pohjoismaissa arviolta 140 000 saamelaista joutui valtioiden pakkosteriloinnin kohteeksi. Pakkosteriloinnit tehtiin ennen 1970-lukua. Pakkosteriloinnit olivat osa rodunjalostusohjelmia ja saamelaisia pidettiin rotuna.[12][13]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa ihmisten pakkosterilointi on ollut laitonta vuodesta 2013 alkaen. Maaliskuussa 2018 hallitus päätti maksaa vuosina 1972–2013 pakkosteriloiduille transihmisille jokaiselle 335 000 kruunun eli 22 000–24 000 euron suuruisen korvauksen[14]. Transhenkilöt joutuivat vuoteen 2013 asti läpikäymään sterilisaation, jos he halusivat muuttaa juridista sukupuoltaan. Korvaukseen on oikeutettu arviolta 600–700 ihmistä. Ruotsi on ensimmäinen maa maailmassa, joka on päättänyt maksaa korvauksia transsukupuolisille pakkosteriloinnista.[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-luvun alusta lähtien Ruotsi oli rotubiologian johtava maa, jonne perustettiin ensimmäinen valtiollinen rotuinstituutti. Vuosia myöhemmin Saksassa perustettiin vastaava instituutti, johon haettiin oppia Ruotsista[16].

Vuosina 1935–1975 voimassa olleen eugeniikkaohjelman aikana Ruotsissa steriloitiin vasten ihmisen tahtoa 63 000 ihmistä, jotka katsottiin sopimattomiksi kansankotiaatteen arvoihin, kuten ihmiset, joilla oli vamma tai he voivat henkisesti pahoin[16][17]. Sterilisaatiosta 93 % oli naisia ja 7 % miehiä. He olivat etenkin työväenluokkaa. Eugeniikan eli hyväsyntyisyysohjelman mukaan esimerkiksi perinnöllisesti sairaiden ja vajaaälyisten lisääntyminen oli estettävä. Epilepsiaa sairastavat ja kaikki mielisairaalassa olleet pääsivät naimisiin vain, jos suostuivat steriloitaviksi.[18] Mielisairaalat olivat vankilaa tai keskitysleiriä tarkoitukseltaan vastaavia varastointi- ja vangitsemispaikkoja.

Vuonna 1997 ruotsalaisissa historiankirjoissa ja koulukirjoissa ei mainittu enää lähes mitään 40 vuotta kestäneestä pakkosterilointipolitiikasta[19]. Saamelaisiin kohdistunut pakkosterilisaatioita sisältänyt rodunjalostusohjelma paljastettiin julkisuuteen samana vuonna, jolloin valtio järjesti virallisen tutkinnan[12].

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen allekirjoittamat ihmisoikeussopimukset, kuten Istanbulin sopimus, kieltävät pakkosteriloinnin. Steriloinnin merkitystä ymmärtämättömäksi katsottujen ihmisten pakkosteriloinnista ihmisoikeusrikoksena ei kuitenkaan käydä keskustelua, eivätkä sanomalehdet puhu sen olemassaolosta.

Suomessa "vajaavaltaisen" ihmisen, esimerkiksi kehitysvammaisen ihmisen, saa Suomen steriloimislain mukaan pakkosteriloida, jos hänelle määrätty laillinen edustaja hakee sitä Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta eli nykyiseltä Valviralta. Jos henkilö on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään sterilisaation merkityksen, lain mukaan toimenpide voidaan suorittaa painavista syistä lain luetteleman listan kohtien 3, 5 tai 6 perusteella, eli silloin, kun raskaus vaarantaisi pakkosteriloitavan hengen tai terveyden; tai on syytä olettaa, että pakkosteriloitavan lapsella olisi tai hänelle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; tai kun pakkosteriloinnin kohteen sairaus tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia. "Erittäin painavista syistä" saa pakkosteriloida alle 18-vuotiaan alaikäisen ilman alaikärajaa.[4]

Pakkosterilointiin rinnastetaan lisääntymiskyvyttömyysvaatimus transsukupuolisille ihmisille, jotka vahvistavat juridisen sukupuolimerkintänsä. Translain mukaan juridisen sukupuolimerkintänsä toiseksi vaihtavan täytyy olla steriloitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön[20]. Translakia käsitelleen työryhmän raportin mukaan lain edellyttämäksi steriiliydeksi käy ulkonäköön vaikuttavista hormonihoidoista johtunut lisääntymiskyvyttömyys, joka on palautuva[21]. Sanomalehti Karjalaisen eduskuntaryhmille teettämän kyselyn mukaan kolme neljäsosaa kansanedustajasta kannattaa varmasti tai todennäköisesti lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamista translaista[22].

Suomi ei nykyisin maksa korvauksia hallituksen pakkosterilointipolitiikan uhreille. Vuonna 2000 Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta vastusti korvausten maksamista hallituksen lobotomialeikkausten uhreille sillä perusteella, että se avaisi portin muille ryhmille vaatia korvauksia: esimerkiksi pakkosteriloinnin uhreille. Neuvottelukunta piti korvausten maksamista ei-toivottuna[23]. Vuonna 2010 virisi hanke valtion korvausvelvollisuuden laajentamiseksi. Vahingonkorvauslain uudistamisen kuitenkin pelättiinkenen mukaan? johtavan kestämättömiin kustannuksiin, eikä hanketta viety loppuun[24].

Vuonna 2018 Sosiaalidemokraattiset nuoret on vaatinut valtiota tunnustamaan toimineensa törkeällä tavalla pakkosteriloimiaan transihmisiä kohtaan, tekemään virallisen anteeksipyynnön ja maksamaan uhreille korvauksia[14][25]. Suomessa vain harva transihminen on hakenut sterilointia, koska hormonihoidon aiheuttama lisääntymiskyvyttömyys riittää sukupuolen vahvistamiseen. Steriloimislakiin on lisätty vuonna 2002 oikeus sterilointiin transsukupuolisuuden perusteella, mutta THL:n tilastoon ei ole ilmoitettu koko aikana niitä yhtään, joten korvausten saajia ei olisi. [7] [26]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T. M. Kivimäen johtama oikeistohallitus sääti lain pakkosteriloinnista vuonna 1935.[27] Laki syntyi 1920-luvun lopussa asiaa pohtineen komitean mietinnön pohjalta. Siihen kuuluivat oikeusneuvos Walter Andersin, lääkintöneuvos E. J. Horelli, dosentti Arne Palmén ja professori Harry Federley.[28]

Vuosina 1935–1970 Suomessa steriloitiin noin 43 000 ihmistä lääketieteellisten, yli 7 500 rotuhygieenisten, yli 3 000 sosiaalisten ja parisataa muiden syiden perusteella. Valtaosa sosiaalisin perustein pakkosteriloiduista oli aviottomien lapsien äitejä, koska kunnat eivät halunneet lisää köyhäinhoidon hoidettavia. Lääketieteellisistä syistä pakkosteriloidut olivat esimerkiksi ihmisiä, joilla oli mielisairaus, kuten skitsofrenia-diagnoosi, ihmisiä, joilla oli kehitysvamma, tai ”moraalittomina” pidettyjä ihmisiä. Rotuhygieenisillä syillä perusteltavista sterilisaatioista luovuttiin Suomessa vuonna 1969 ja muista pakkosteriloinneista pääosin 1970-luvulla. [29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Monet maat ovat edistyneet meitä nopeammin” – ministeri arvioi translakia verkkouutiset.fi. 26.6.2017. Viitattu 26.5.2018.
  2. a b c Kiinan julma lapsipolitiikka – Amnesty Amnesty. 30.10.2016. Viitattu 26.5.2018.
  3. Rikoksista kansainvälistä oikeutta vastaan (s. 5-6 (PDF-sivut 11-12)) 2006. Oikeusministeriö.
  4. a b FINLEX ® – Ajantasainen lainsäädäntö: steriloimislaki 283/1970 www.finlex.fi. Edita. Viitattu 26.5.2018.
  5. Miksi transsukupuolisilla ei ole oikeutta vanhemmuuteen? Yle Uutiset. 29.5.2013, päivitetty 18.2.2015. Yleisradio Oy. Viitattu 26.5.2018.
  6. Sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen edellytykset, Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:23 s. 15
  7. a b Ajantasainen lainsäädäntö: Steriloimislaki 283/1970 Finlex.fi. Edita. Viitattu 23.10.2018.
  8. Steriloinnit – THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 18.3.2019.
  9. Sarah Bufkin: Australia Continues To Sterilize The Disabled Bustle. 18.2.2015. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  10. a b c d e In Australia, Intellectually Disabled Women Are Being Sterilized Without Their Consent Vice. 18.2.2015. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  11. Peru kielsi lapsienteon sadoiltatuhansilta – Kainuun Sanomat Kainuun Sanomat. 30.3.2017. Viitattu 26.5.2018.
  12. a b Chile ja Suomi syytettyjen penkillä – Voima Voima. 8.5.2011. Viitattu 29.7.2018.
  13. Chris Campion: Arctic magic the Guardian. 21.1.2007. Viitattu 29.7.2018. (englanniksi)
  14. a b Demarinuorilta kannanotto: Suomen pitää pyytää anteeksi ja maksaa korvauksia pakkosteriloiduille transihmisille – Ruotsissa jokainen saanut 24 000 euroa iltalehti.fi. 7.3.2018. Viitattu 26.5.2018.
  15. Ruotsi maksaa korvauksia pakkosteriloiduille transsukupuolisille – jopa 700 ihmistä saa noin 22 000 euron korvauksen Helsingin Sanomat. 23.3.2018. Viitattu 26.5.2018.
  16. a b Näkökulma: Ruotsin ruma rotuhistoria Yle Uutiset. Viitattu 26.5.2018.
  17. Kirja: Näin Ruotsin rotuoppi käsitteli suomalaisia ts.fi. 12.1.2015. Viitattu 26.5.2018.
  18. Kirja: Näin Ruotsin rotuoppi käsitteli suomalaisia ts.fi. 12.1.2015. Viitattu 26.5.2018.
  19. Sweden admits to racial purification The Independent. 24.8.1997. Viitattu 4.6.2018. (englanniksi)
  20. Suomen nykyinen translaki | Trasek ry trasek.fi. Viitattu 9.8.2018.
  21. Transihmisten oikeuksien pysähtyneisyyden tila – pakkosterilisaatiota 2000-luvulla? 26.5.2015. uta.fi. Viitattu 9.8.2018.
  22. Setan uutiskirje 5/2018 mailchi.mp. 8.6.2018. Viitattu 9.8.2018.
  23. Ihmisoikeusloukkaukset jäävät Suomessa korvaamatta ts.fi. 27.8.2013. Viitattu 7.7.2018.
  24. TS: Pakkosterilisaatiota ja lobotomiaa – Suomi ei korvaa omia ihmisoikeusloukkauksiaan Ilta-Sanomat. 27.8.2013. Viitattu 26.5.2018.
  25. Demarinuoret: Demarinuoret: Suomen pyydettävä anteeksi ja maksettava korvauksia pakkosteriloiduille transihmisille Demarinuoret. 6.3.2018. Viitattu 21.3.2019.
  26. Steriloinnit – THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 15.3.2019.
  27. Turunen, Piia: Suomessa pakkosteriloitiin tuhansia – taustalla rotuhygienia Studio55. 7.10.2013. MTV3. Viitattu 5.10.2018.
  28. Steriloimista koskeva lakiehdotus valmis. Helsingin Sanomat, 7.5.1929, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 5.10.2018.
  29. Professori: ”Sterilointia pidettiin sosiaalisena reformiohjelmana” uusisuomi.fi. 10.1.2009. Viitattu 26.5.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]