Paperiton

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Paperittomuus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paperiton sanalla tarkoitetaan henkilöä, jolla ei ole oikeutta oleskella maassa. Paperittomuus -käsitettä ei ole määritelty yksiselitteisesti ja sillä voi olla eri yhteyksissä eri merkitys. Paperittomia koskevaa erillistä lainsäädäntöä ei ole.[1] Suomen sosiaali- ja terveysministeriön mukaan paperittomalla ihmisellä tarkoitetaan yleensä[2]:

  • Henkilöä, joka on tullut Suomeen muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä ja jolla ei ole oleskelulupaa, koska oleskelulupa on umpeutunut tai maahantulo / maassa oleskelu ei ole laillista.
  • Henkilöä, joka on tullut Suomeen opiskelutarkoituksessa tai muusta syystä muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä ja saanut oleskeluluvan yksityisen sairausvakuutuksen perusteella, mutta vakuutusturva on päättynyt tai se ei ole kattava.
  • Henkilöä, joka on tullut Suomeen muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä ja jonka kotipaikkaoikeuden käsittely on kesken tai epäselvä.
  • EU-kansalaista, jonka Suomessa oleskelu on laillista, mutta jolla ei ole vakuutusturvaa sairauden tai sairaanhoidon varalle.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan paperittomalla ei terveydenhuollosta puhuttaessa tarkoiteta lyhytkestoisella turisti- tai liikematkalla olevia henkilöitä (3 kk)[2]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määritelmän mukaan paperiton tarkoittaa myös henkilöä, jonka viisumin edellytyksenä on ollut yksityinen sairasvakuutus, mutta vakuutusturva on päättynyt tai se ei ole kattava.[3]

Sisäministeriön ohjeistuksen mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä, joita ei pystytä palauttamaan, eivätkä he poistu maasta itsenäisesti ja jotka katoavat tai poistetaan vastaanottojärjestelmän piiristä, kutsutaan laittomasti maassa oleskelevaks. [4]

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorion mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen ulkomaalaisen kutsuminen paperittomaksi on huono käsite, koska suurella osalla käännytettävistä on olemassa jonkin maan passi.[5] Maahanmuuttovirasto tai poliisi toimittaa kielteisen turvapaikkapäätöksen paperisena asiakirjana turvapaikanhakijalle. [6]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määritelmän mukaan paperiton tarkoittaa henkilöä, joka on tullut Suomeen muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä ja jonka a. maahantulo on ollut laiton b. jonka oleskelulupa on umpeutunut c. jonka oleskeluluvan tai viisumin edellytyksenä on ollut yksityinen sairasvakuutus, mutta vakuutusturva on päättynyt tai se ei ole kattava.[3]

Terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslaki (19§) takaa välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon kaikille riippumatta kansalaisuudesta tai siitä, ovatko henkilöt maassa laillisesti vai eivät[7]. Perustuslaki ei kuitenkaan toteudu alempiarvoisissa laeissa, jotka määrittelevät toimeentuloa ja huolenpitoa tarkemmin.lähde?

Kiireellinen hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhuoltolain (50§) mukaan kaikki Suomessa oleskelevat ovat oikeutettuja kiireelliseen hoitoon eli ”äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämään välittömään arvioon ja hoitoon, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista[8]. Kunnat perivät kuitenkin hoidon antamisen jälkeen paperittomalta henkilöltä hoidon todelliset eli usein suuret kustannukset[2]. Paperillisen henkilöltä puolesta kotikunta maksaa suurimman osan kustannuksista ja asiakkaalle jää asiakasmaksu[9]. Helsinki tarjoaa poikkeuksellisesti kaikille paperittomille kiireellistä hoitoa samaan hintaan kuin kuntien asukkaat[8].

Kiireetön hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ei ole perustuslain lisäksi lakia, jonka mukaan paperittomalla olisi oikeus kiireettömään hoitoon. Jos paperittomalle henkilölle kuitenkin annetaan hoitoa julkisessa terveydenhuollossa, sosiaali- ja terveysministeriön mukaan hän maksaa itse hoidon täydet kustannukset[2].

Keväällä 2015 Stubbin hallitus esitti uutta lakia, jonka mukaan terveyspalvelut laajennettaisiin koskemaan Suomessa ilman oleskelulupaa olevia. 9. maaliskuuta 2015 lakiehdotus jätettiin pöydälle sosiaalidemokraattien kansanedustaja Kari Rajamäen ehdotuksesta. Keskustelun pohjana käytetty THL:n raportti arvioi paperittomien määräksi tuolloin 1 000−2 000 ihmistä. Lausuntoja antaneet, lakiesitystä vastustaneet kaksi lääkäriä perustelivat terveydenhoidon kieltämistä sillä, että Suomeen hakeutuisi hoidon perässä enemmän ihmisiä laittomasti etenkin Pietarista; tartuntatautien (HIV:n ja tuberkuloosin) leviämisellä, mikä tulisi kalliiksi; terveydenhoitojärjestelmän kustannusten kasvamisella; epäoikeudenmukaisuudella, koska samanaikaisesti leikattiin palveluja järjestelmään jo kuuluvilta ihmisiltä; ja sillä, että enemmistö Euroopan maista noudatti olemassaolevaa linjaa, jossa ihmiset saavat vain kiireellistä hoitoa ilman papereita.[10]

Espoossa, Helsingissä, Turussa ja Vantaalla raskaana olevat paperittomat naiset ja kaikki alle 18-vuotiaat paperittomat ovat oikeutettuja laajoihin terveydenhuollon palveluihin, kuten neuvolapalveluihin.[8]

Vapaaehtoisten perustamat Global Clinic -terveysasemat (toimipaikat Helsingissä, Joensuussa, Lahdessa, Oulussa, Tampereella, Turussa) pyrkivät järjestämään kaikille julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle jääville luottamuksellisesti kiireetöntä terveydenhuoltoa ja ohjaamaan kiireellisissä tapauksissa julkiseen päivystykseen[11].

Oikeuksien vaatiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10 helmikuuta 2017 lähtien Helsingissä on ollut käynnissä turvapaikanhakijoiden aloittama Oikeus elää -mielenosoitus, joka vaatii oikeuksia myös paperittomille. Mielenosoittajat haluavat Helsingin myöntävän ympärivuorokautista suojaa asunnottomalle helsinkiläiselle riippumatta tämän statuksesta; kiireellistä toimeentulotukea myös paperittomalle, samansuuruisena kuin muille ja perustuen tuen todellisiin tarpeisiin ja elämäntilanteeseen; jokaiselle yhtäläistä pääsyä terveydenhuollon piiriin; ja psykososiaalista tukea paperittomille[12].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laitonta maahantuloa ehkäistään viranomaisyhteistyöllä Sisäministeriö. Viitattu 26.2.2017.
  2. a b c d Paperittomien terveydenhuolto Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 14.8.2017.
  3. a b Paperittomat. Maahanmuuttajat ja monikulttuurisuus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL. Arkistoitu 26.2.2017. Viitattu 26.2.2017.
  4. Toimenpidesuunnitelma laittoman maassa oleskelun ehkäisyyn ja hallintaan 16.12.2016. Sisäministeriö.
  5. Ylijohtaja tyrmää opposition aloitteen: ”Paperittomien määrä ei näy missään muualla kuin Rautatientorilla” Uusi Suomi. Viitattu 23.3.2017.
  6. Tieto päätöksestä migri.fi. Maahanmuuttovirasto. Arkistoitu 4.5.2017. Viitattu 13.4.2017.
  7. Ajantasainen lainsäädäntö: Suomen perustuslaki 731/1999 finlex.fi. Edita. Arkistoitu 23.4.2012. Viitattu 14.8.2017.
  8. a b c Asiakkaat globalclinic.fi. Global clinic. Viitattu 14.8.2017.
  9. Hoidon kustannukset ja korvaukset Suomessa hoitopaikanvalinta.fi. Viitattu 14.8.2017.
  10. Lääkärit: Lakiesitys paperittomien hoidosta täysi susi Iltalehti. 11.3.2015. Alma Media. Viitattu 14.8.2017.
  11. Yhteiskunnan haavoittuvimmille globalclinic.fi. Arkistoitu 13.8.2017. Viitattu 14.8.2017.
  12. Riikka Jokinen: Rautatientorin turvapaikanhakijat vetoavat kaupunkiin Helsingin Uutiset. Viitattu 14.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]