Istanbulin sopimus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaaleansinisellä valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet ja voimaansaattaneet sopimuksen. Vaaleanpunaisella valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet, mutta eivät voimaansaattaneet sopimusta. Tilanne 12.7.2017.

Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta[1] on maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä ja poistaa perheessä tapahtuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Istanbulin sopimus hyväksyttiin vuonna 2011, ja se astui kansainvälisesti voimaan 1. elokuuta 2014.[2]

Sopimuksen tavoitteena on muun muassa:[1][3]

  • ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa
  • suojella perheenjäseniin ja naisiin kohdistuvan väkivallan uhreja ja tarjota heille tukipalveluita
  • saattaa perheessä tapahtuvan tai naisiin kohdistuvan väkivallan tekijät vastuuseen teoistaan
  • edistää kaikkien naisiin kohdistuvan syrjinnän muotojen poistamista
  • edistää naisten ja miesten välistä tosiasiallista tasa-arvoa
  • edistää viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä edellä mainitun väkivallan kitkemisessä

Sopimus velvoittaa muun muassa:

  • säätämään leikkauksella tehtävä naisen sterilointi rangaistavaksi, jos siihen ei ole hänen lupaansa tai hän ei ymmärrä menettelyä
  • kieltämään seksuaalisen häirinnän (säätää rikosoikeudellinen tai muu seuraamus kaikista ei-toivotuista sanallisista, sanattomista tai ruumiillisista seksuaalisen käyttäytymisen muodoista, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on henkilön ihmisarvon loukkaaminen, erityisesti, jos käyttäytyminen luo uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai loukkaavan ilmapiirin)
  • pakottamalla solmitut avioliitot voidaan mitätöidä, kumota tai purkaa aiheuttamatta uhreille kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista taakkaa.
  • ottamaan käyttöön 24/7 toimivan ilmaisen auttavan puhelimen, jossa voi luottamuksellisesti tai nimettömästi kysyä neuvoa naisiin tai perheenjäseniin kohdistuvassa väkivallassa
  • perustamaan riittävän määrän helposti saavutettavia turvakoteja
  • §34 säätämään rangaistavaksi toiseen henkilöön kohdistuvan tahallisen ja toistuvan uhkaavan käyttäytymisen, joka saa henkilön pelkäämään turvallisuutensa vaarantumista (vainoaminen)

Sopimusmääräysten täytäntöönpanoa seuraa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä (GREVIO)[3].

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi allekirjoitti Istanbulin sopimuksen (53/2015) 11. toukokuuta 2011, hyväksyi sen 17. huhtikuuta 2015 ja se astui voimaan 1. elokuuta 2015[4].

Valmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen sopimuksen voimaantuloa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi, että sopimuksen velvoitteiden täyttäminen maksaa Suomelle noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Alexander Stubbin hallitus ei 18. syyskuuta 2014 antamassaan esityksessä esittänyt erillistä rahoitusta sopimuksen saattamiseksi voimaan, vaan toimenpiteet aiottiin toteuttaa valtiontalouden kehyksen puitteissa. Hallitus ei esittänyt perustettavaksi matalan kynnyksen tukikeskuksia. Se lupasi selvittää vuorokauden ympäri auttavan puhelimen ja raiskauskriisikeskusten järjestämistä, mutta sopimuksen puolesta kampanjoineen ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan käytännön suunnitelmat puuttuivat, eikä esityksessä ollut selkeää aikataulua tai rahoitusta sopimuksen velvoittaman erillisen koordinaatioelimen perustamisesta.[5]

Maaliskuussa 2015 eduskuntapuolueet Perussuomalaisia lukuun ottamatta kannattivat Istanbulin sopimusta. Keskustaa lukuunottamatta eduskuntapuolueet halusivat sopimusta vasten koordinaatioelimen, joka tehostaisi sopimuksen toteuttamista.[6]

Toteuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osana sopimuksen voimaansaattamista Suomi lisäsi vuonna 2014 rikokseksi vainoamisen (Istanbulin sop. §34)[7].

Suomessa on sopimuksen vastaisesti lupa sterilisoida henkilö "painavista syistä" vasten hänen tahtoaan, jos hän on sairauden vuoksi on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloimisen merkityksen (esimerkiksi kehitysvamman vuoksi) ja hänen laillinen edustajansa hakee hänelle pakkosterilointia a. koska hänen lapsensa olisivat luultavasti vaikeasti sairaita tai ruumiiltaan viallisia b. raskaus vaarantaisi hänen terveytensä c. hänen sairautensa tai siihen verrattava syy rajoittaisi vakavasti hänen kykyään hoitaa lapsia.[8]

Suomen turvakotien määrä ei täyttänyt sopimuksen vaatimusta heinäkuussa 2017[9].

Amnestyn Suomen osasto kampanjoi vuosia, jotta Suomeen perustettaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä koordinoiva elin. Istanbulin sopimuksessa velvoite kirjattiin artiklaan 10.

Istanbulin sopimus korostaa sitä, että seksuaalirikoksen tunnusmerkkinä käytetään suostumuksen puutetta, kun taas nykyinen Suomen lainsäädäntö määrittelee raiskauksen käytetyn ruumiillisen väkivallan kautta[10]. Vuonna 2014 myös Suomen perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan (6/2014 vp), että suostumuksen puuttumiseen perustuva kirjoittamistapa korostaisi raiskauksen luonnetta seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksena ja että jatkossa on syytä arvioida mahdollisuudet kehittää raiskauksen tunnusmerkistöä siihen suuntaan[11].

Sopimuksen edellyttämät matalan kynnyksen tukikeskukset puuttuivat Suomesta. Helmikuussa 2016 Suomeen alettiin suunnitella sopimuksen mukaista matalan kynnyksen tukikeskusta raiskausten ja muun seksuaalisen väkivallan uhreille. Sopimuksen mukaan tukikeskuksessa uhrin tulee saada "yhdestä ja samasta paikasta" erityistukea, kuten oikeustieteellinen tutkimus, traumatuki, psykologinen neuvonta ja terapia. Alustavien suunnitelmien mukaan keskus sijoitettaisiin jonkin suuren sairaalan yhteyteen, jotta esimerkiksi oikeuslääketieteelliset näytteet voidaan ottaa.[12] Suomi perusti viimeisenä Pohjoismaana keskuksen (Seksuaalisen väkivallan uhrien tukikeskus Seri) 29. toukokuuta 2017 Helsingin Naistenklinikalle. Tuen piirissä ovat vain pääkaupunkiseudun kuntien asukkaat. Keskus auttaa yli 16-vuotiaita seksuaalirikoksen uhreja kuukauden sisällä tapahtuneesta. Sinne pääsee ilman lähetettä tai rikosilmoituksen tekemistä. Samanlaisia tukikeskuksia on tarkoitus perustaa myöhemmin muualle Suomeen.[13]

Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden sopimustilanne 4.8.2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio[4] Allekirjoitus-pvm Voimaantulopäivä
Albania 19.12.2011 1.8.2014
Andorra 22.2.2013 1.8.2014
Alankomaat 14.11.2012 1.3.2016
Armenia
Azerbaidžan
Belgia 11.9.2012 1.7.2016
Bosnia 8.3.2013 1.8.2014
Bulgaria 21.4.2016
Espanja 11.5.2011 1.8.2014
Euroopan unioni 13.6.2017
Georgia 19.6.2014 1.9.2017
Irlanti 5.11.2015
Islanti 11.5.2011
Iso-Britannia 8.6.2012
Italia 27.9.2012 1.8.2014
Itävalta 11.5.2011 1.8.2014
Kreikka 11.5.2011
Kroatia 22.1.2013
Kypros 16.6.2015
Latvia 18.5.2016
Liechtenstein 10.11.2016
Liettua 7.6.2013
Luxemburg 11.5.2011
Makedonia 8.7.2011
Malta 21.5.2012 1.11.2014
Moldova 6.2.2017
Monaco 20.9.2012 1.2.2015
Montenegro 11.5.2011 1.8.2014
Norja 7.7.2011 1.11.2017
Portugali 11.5.2011 1.8.2014
Puola 18.12.2012 1.8.2015
Ranska 11.5.2011 1.11.2014
Romania 27.6.2014 1.9.2016
Ruotsi 11.5.2011 1.11.2014
Saksa 11.5.2011
San Marino 30.4.2014 1.5.2016
Serbia 4.4.2012 1.8.2014
Slovakia 11.5.2011
Slovenia 8.9.2011 1.6.2015
Suomi 11.5.2011 1.8.2015
Sveitsi 11.9.2013
Tanska 11.10.2013 1.8.2014
Tšekki 2.5.2016
Turkki 11.5.2011 1.8.2014
Ukraina 7.11.2011
Unkari 14.3.2014
Venäjä
Viro 2.12.2014

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 53/2015 Sopimusteksti Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta Finlex (Edita Publishing Oy). Suomen oikeusministeriö. Viitattu 4.8.2017.
  2. Istanbulin sopimus tulee Suomen osalta voimaan - Ulkoasiainministeriö: Ajankohtaista um.fi. 31.7.2015. Suomen ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.8.2017.
  3. a b Istanbulin sopimus - Ihmisoikeudet.net – tietoa ihmisoikeuksista. Ihmisoikeudet.net – tietoa ihmisoikeuksista.. Amnestyn Suomen osasto, Ihmisoikeusliitto, Suomen YK-liitto ja Maailma.net. Viitattu 4.8.2017.
  4. a b Chart of signatures and ratifications of Treaty 210 Treaty Office. 4.8.2017. Euroopan neuvosto. Viitattu 4.8.2017. (englanniksi)
  5. Kannanotto: Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen sopimus vaarassa vesittyä Suomessa - Amnesty Amnesty. 19.9.2014. Viitattu 4.8.2017.
  6. Hallitukselle surkea päättötodistus - Amnesty Amnesty. 23.3.2015. Viitattu 4.8.2017.
  7. Tessa Matikainen: Vainoaminen – uusi kriminalisointi ja sen soveltaminen käytännössä Pro Gradu. Huhtikuu 2015. Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta, Rikosoikeus. Viitattu 4.8.2017.
  8. 24.4.1970/283 Steriloimislaki (2 §) Finlex (Edita Publishing Oy). Suomen oikeusministeriö.
  9. Huonoja uutisia: Istanbulin sopimus ei toteudu Suomessa Länsiväylä. 23.7.2017. Etelä-Suomen Media Oy. Viitattu 4.8.2017.
  10. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen sopimus voimaan - Amnesty Amnesty. 30.7.2015. Viitattu 4.8.2017.
  11. Minni Leskinen: Miten rikosoikeus suojaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta? Haaste. 10.6.2016 (Haaste 2/2016). Rikoksentorjuntaneuvosto ja Suomen oikeusministeriö. Viitattu 4.8.2017.
  12. Suomeen suunnitellaan raiskausten uhreille Istanbulin sopimuksen edellyttämää tukikeskusta Kaleva.fi. Viitattu 4.8.2017.
  13. Raiskauksen uhrien tukikeskus täyttyi asiakkaista heti avajaiskuukautena: "Tänne ei tarvitse lähetettä, voi vain kävellä sisään" Yle Uutiset. 6.7.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 4.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]