Pakkaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tuotepakkausta. Pakkaus merkityksessä tiedostojen tiivistäminen tietotekniikassa, katso tiedon pakkaus.
Tabletteja läpipainopakkauksessa, joka on pakattu kartonkilaatikkoon.

Pakkaus on tuotteen ympärillä oleva suoja, joka varmistaa tuotteen säilymisen vahingoittumattomana eri jakeluvaiheiden ja varastoinnin ajan, kunnes kuluttaja tai muu loppukäyttäjä ottaa tuotteen käyttöön. Pakkauksen pinta tarjoaa myös paikan tuotetta koskeville pakollisille ja vapaaehtoisille merkinnöille sekä tuotteen myyntiä edistäville teksteille ja kuville.

Pakkauksen tehtävänä on[1]

  • suojata tuotetta ulkopuolisten tekijöiden, kuten lämmön, kosteuden, valon tai mekaanisten voimien vaikutukselta
  • säilyttää tuote vahingoittumattomana läpi sen vaatiman logistisen ketjun tuotantolaitoksesta loppukäyttäjälle
  • tehdä mahdolliseksi tuotteen kustannustehokas varastointi, kuljetus ja käsittely (esim. kuljetustilaa säästävät itse koottavien huonekalujen pakkaukset)
  • selvittää tuotteen oikeat käsittelytavat logistiikkaketjun eri vaiheissa (esim. "Tämä puoli ylöspäin", "Säilytettävä alle +10°C")
  • lisätä tuoteturvallisuutta loppukäyttäjän näkökulmasta (esim. parasta ennen -päiväys, valmistusaineet, säilyvyystieto)
  • edistää tuotteen myyntiä tekemällä se myymälässä helposti havaittavaksi, houkuttelevaksi ja kiinnostavaksi

Pakkaukset eri materiaaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasipakkaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasista valmistettuihin pulloihin tai purkkeihin pakataan erityisesti nestemäisiä elintarvikkeita, lääkkeitä, kosmetiikkaa ja kemikaaleja. Lasipakkauksen ominaisuuksiin kuuluvat läpinäkyvyys, kemikaalien sietokyky ja kovuus. Ympäristönäkökulmasta lasi on teoriassa ikuista ja käytännössäkin helposti kierrätettävää, sillä se voidaan sulattaa uudelleen käytettäväksi rajattoman monta kertaa. Esteettisestä ja markkinoinnillisesta näkökulmasta lasipakkaus on monen tuotteen perinteinen, arvostettu ja näyttävä säilytystapa, ajatellaanpa vaikka viini- tai hajuvesipulloa tai hillopurkkia. Lasipakkausten huonoja puolia ovat särkyvyys, painavuus ja hajoamattomuus luonnossa.[1]

Kuitupakkaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuitupakkauksiksi sanotaan metsäteollisuuden tuottamista puukuiduista valmistettuja pakkauksia, jotka ulottuvat käärepapereista kartonkipakkauksiin ja aaltopahvilaatikoista kananmunien kennopakkauksiin. Kuitupakkausten etuja ovat keveys ja hyvät painotekniset ominaisuudet, jotka mahdollistavat näyttävän ja informatiivisen pakkausgrafiikan. Kuitupohjaisia pakkausmateriaaleja on kehitetty soveltuvaksi hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin yhdistämällä niihin muita materiaaleja, kuten muovikalvoja. Tällaisista yhdistelmäpakkauksista esimerkki on nestepakkauskartongista valmistettavat maito- ja mehutölkit. Kuivat elintarvikkeet, kuten jauhot, riisi ja makaronit, pakataan usein paperipusseihin tai kartonkirasioihin.[1]

Aaltopahvista valmistetut laatikot toimivat usein kymmenistä pienistä kuluttajapakkauksista muodostuvan tukkuerän suojana ja kokoajana eli kuljetuspakkauksena valmistajalta vähittäismyymälään saakka. Ruskean pintakartongin eli "lainerin" sijasta aaltopahvi voidaan päällystää valkoisella esipainetulla kartonkikerroksella, jolloin saadaan näyttäviä ja värikkäästi painettuja kuluttajapakkauksia esimerkiksi elektroniikkatuotteille.[1]

Kuitupakkausten hyviin ominaisuuksiin kuuluvat monipuoliset kierrätysmahdollisuudet. Pakkausjätekuidusta voi valmistaa uusia pakkaustarvikkeita, kuten maitotölkkien kartonkijätteestä wc-paperirullien hylsyjä. Uusiokäytön lisäksi kuitupakkausten toinen hyödyntämistapa on polttaminen energiaksi.[1]

Metallipakkaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metallipakkauksiin käytetään alumiinia, terästä, tinaa ja näiden yhdistelmiä. Yleisin materiaali on tinattu teräslevy eli tinapelti. Alumiini on hyvä mutta kallis pakkausmateriaali, mikä johtuu valtavasta sähköenergian tarpeesta jalostettaessa bauksiittimalmia alumiiniksi. Siksi alumiinipakkaukset, kuten olut- ja virvoitusjuomatölkit, pyritään kierrättämään ja sulattamaan uudelleen alumiiniksi. Uusiokäyttöprosessissa kuluu energiaa vain viisi prosenttia verrattuna alumiinin valmistamiseen bauksiittista.[1]

Kestäviä ja valotiiviitä metallipakkauksia käytetään paljon elintarviketeollisuudessa (säilykepurkit, tahnaputkilot, einesruokien alumiinivuoat ja juomatölkit) sekä kemianteollisuudessa (muun muassa maalipurkit).[1]

Muovipakkaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muovit ovat nopean kehityksensä ansiosta vallanneet alaa monenlaisessa tuotepakkaamisessa niin, että Euroopassa lähes 39 % muoveista käytetään pakkaamiseen.[2] Kierrätettävät PET-muovipullot ovat lähes täysin korvanneet lasiset virvoitusjuomapullot. Styroksi eli EPS-polystyreeni, usein aaltopahvipakkauksen sisällä, suojaa elektronisia laitteita ja muita kalliita kestokulutustuotteita iskuilta ja eristää myös lämpöä. Muovipusseihin pakataan leipomotuotteita, hedelmiä ja vihanneksia etukäteen tai itsepalveluna myymälässä. Lääketeollisuudelle kehitetyt tablettien painopakkaukset sekä astmalääkeinhalaattorit ja muut annostelijat ovat esimerkkejä muovien mahdollistamista teknisesti edistyksellisistä pakkauskeksinnöistä. Muovipakkausten yleisiä etuja ovat keveys ja tiiviys sekä soveltuvuus massatuotantoon.[1]

Ympäristön kannalta muovin ongelmana on, että uusia biomuoveja lukuunottamatta muovit eivät maadu, koska mitkään elolliset organismit eivät kykene niitä hajottamaan. Jos kierrätystä tai muuta jätehuoltoa ei ole kunnolla järjestetty, muovipakkauksista voi syntyä isoja ympäristöongelmia kuten valtamerten valtavat muovijätelautat.

Muovin kierrätystä uusiokäyttöön hankaloittavat monet eri muovityypit, jotka pitäisi erotella toisistaan. Tämä on vaikeaa, vaikka muovipakkauksiin nykyisin merkitäänkin niissä käytetty muovilaatu. Silti esimerkiksi Saksan ympäristöviranomaisten mukaan sikäläiset muovikassit on tehty jopa 80-prosenttisesta uusiomuovista.[2]

Pakkaussuunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkaussuunnittelu on tekniikan alue, jossa sovelletaan muotoilua ja varsinkin elintarvikkeiden pakkauksessa biologista ja lääketieteellistä tietämystä. Pakkauksilla pystytään vähentämään tuotehukkaa huomattavasti varsinkin elintarvikkeissa. Pakkauksesta käy ilmi tuotemerkintätiedot.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Liisa Raivio ja Reija Lepola: Optio 2000 Tuotetuntemus, s. 43. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24936-X.
  2. a b Muovipakkaus: Luotu suojaksi. Muoviteollisuus ry, PlasticsEurope, Association of Plastic Manufacturers, 2012. Esitteen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.12.2012).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]