Tyynenmeren jätepyörre

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjoinen Tyynenmeren pyörre on yksi viidestä suuresta merten merivirtauspyörteestä.

Tyynenmeren jätepyörre (engl. Great Pacific Garbage Patch) on keskellä pohjoista Tyyntämerta oleva alue, johon rannikoilta kulkeutuvat kelluvat jätteet kerääntyvät. Sitä on luonnehdittu maailman suurimmaksi kaatopaikaksi[1][2]. Pyörteessä arvoidaan olevan yhteensä 2,41 miljoonaa kiloa muovijätettä, ja sen pinta-alaksi on arvioitu 1,6 miljoonaa neliökilometriä. Jätteen määrä kasvaa alati.[3] Samantapainen jätepyörre on myös Atlantilla[4][5].

Pohjoisella Tyynellämerellä esimerkiksi Kiinan, Taiwanin, Japanin tai Yhdysvaltojen rannikoilta mereen joutuneet kelluvat tavarat kulkeutuvat merivirtojen mukana pyörteeseen 12 vuoden sisällä. Merivirrat kuljettavat alueelle roskia myös kauempaa maailman meriltä ja rannikoilta. Pyörteessä arvioidaan olevan muovia painoltaan kuusinkertainen määrä planktoniin verrattuna.[1][6] Alue on luonnostaan hyvin vähätuulinen ja ravinteiltaan niukka.[1]

Jätepyörteen koko ja muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut tutkijat pitävät aluetta kaksi kertaa suurempana kuin Texasin osavaltio[7], toiset ainakin Texasia suurempana[8][9] ja eräät peräti kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoisena.[10] Vuonna 2022 sen arvioitiin olevan kooltaan kolminkertainen Ranskan pinta-alaan nähden.[11] Yhdistyneiden kansakuntien valtamerikokouksessa vuonna 2017 todettiin, että meressä saattaa vuonna 2050 olla massallisesti enemmän muovia kuin kaloja.[12]

Jätepyörteen arvioidaan koostuvan kahdesta yhdistyneestä saastuneesta alueesta, joista toinen on Havaijin rannikolla. Alueen arvioidaan sijaitsevan 800 kilometriä Kalifornian rannikolta ja 300 kilometriä Japanin rannikolta.[2]

80 prosenttia alueen jätteestä lähtee maalta tuulen ja sateen mukana. Loput tulevat laivojen päästöistä. Näiden lisäksi tuhansia kontteja laivojen rahtia putoaa myrskyissä mereen joka vuosi.[7]

Muovi ja sen vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muovin nielemiseen kuolleen albatrossin jäänteet.

Maailmassa tuotetaan vuodessa yli 90 miljardia kiloa muovia, josta 10 prosenttia päätyy meriin. Lopulta 70 prosenttia tästä uppoaa ja tuhoaa merenpohjan elämää, ja loput kelluvat kerääntyen mereen jättimäisiksi lautoiksi. Pieni osa muovista tosin ajautuu myös rannikoille.[8]

80–90 prosenttia tälle Tyynenmeren alueelle kerääntyvästä jätteestä on muovia,[7] jota on yhteensä noin 3,5 miljoonaa tonnia.[9] Aurinko pystyy hajottamaan muovikappaleet pieniksi molekyyleiksi. Muovi voi tukkia niitä syövien eläinten ruoansulatuskanavat.[1] Jätepyörteessä oleva muovi on jauhautunut hyvin pieniksi hitusiksi. Muovia arvioidaan olevan alueella kuusi kertaa enemmän kuin eläinplanktonia. Linnut luulevat muovia planktoniksi ja syövät sitä. Myös eläinplankton syö pieniä muovipalasia.

Vuosittain muoviin arvioidaan kuolevan miljoona merilintua, ja saman kohtalon kokee noin 100 000 merikilpikonnaa sekä merinisäkästä, kuten hyljettä, merileijonaa, valasta tai delfiiniä.[7] Kilometrien pituiset muovilautat uhkaavat Havaijin liemikilpikonnia sekä albatrosseja, joiden vatsoista on löytynyt suuria määriä muovia.[1]

Tutkijat löysivät vuonna 2011 Sargassomerestä muovia syövän bakteerin.[13][14]

Ympäristöaktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junk-aluksen matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaiset merentutkijat Marcus Eriksen ja Joel Paschal purjehtivat vuonna 2008 Los Angelesista Havaijille muovipullojen kannattamalla Junk-veneellä. Tempauksen tarkoitus oli tuoda julkisuutta meriin päätyneelle muoviroskalle. Purjehduksen aikana miehet kuvasivat aineistoa dokumenttielokuvaa varten.[15]

Eriksenin mukaan Tyynenmeren haravointi olisi yhtä toivotonta kuin Saharan autiomaan siivilöinti ja tuhoaisi meriluontoa enemmän kuin muovijäte. Hänen mukaansa ratkaisu on puuttua jätteen syntyyn ja kierrätykseen sekä kehittää biohajoavia materiaaleja muovin korvikkeeksi.[15]

The Ocean Cleanup -järjestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2022 hollantilainen The Ociean Cleanup -ympäristöjärjestö nosti kuusipäiväisessä operaatiossa pyörteestä yhteensä yli 145 000 kiloa muovijätettä. Se nosti siis noin 0,4 prosenttia kaikesta pyörteessä kelluvasta jätteestä. Vuonna 2013 perustettu ympäristöjärjestö on kerännyt toimintansa rahoittamiseksi miljoonia dollareita sekä yksityishenkilöiltä että Coca-Colan kaltaisilta suuryrityksiltä.

Järjestö käyttää puhdistustyössä kahta alusta, joiden väliin on viritetty yli 500 metrin levyinen verkko. Verkko kulkee vedenpintaa pitkin, ja se on pohjasta avoin, jotta merenelävät eivät jäisi siihen kiinni.

Menetelmän kerrottiin vuonna 2019 kykenevän keräämään puolet jätepyörteeseen kertyneestä aineksesta vain viidessä vuodessa. Kustannusten kerrottiin olevan murto-osan muiden menetelmien aiheuttamista kuluista.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Moore, Charles: Out in the Pacific Plastic Is Getting Drastic (PDF) Global Marine Litter Information Gateway. UNEP. Viitattu 12.12.2007.
  2. a b Salomaa, Janne: Tyynimeri on maailman suurin kaatopaikka Helsingin Sanomat. 29.6.2008. Arkistoitu 12.7.2008. Viitattu 29.11.2008.
  3. a b Suuren valtion kokoisesta jätepyörteestä nousi tonneittain muovia Tyynellämerellä: video näyttää pöyristyttävät jätemassat Yle Uutiset. 25.10.2022. Viitattu 25.10.2022.
  4. Atlantiltakin löytyi jätepyörre Yle Uutiset. 20.8.2010 (päivitetty 21.4.2012). Viitattu 13.10.2013.
  5. Kaiser, Jocelyn: Where Has All the Plastic Gone? Science. 19.8.2010. Viitattu 13.10.2013. (englanniksi)
  6. ”Ympäristö (Eniten jätettä meressä)”, Guinness World Records - Suuri ennätyskirja 2008, s. 31. Suomentanut Kolehmainen, Annukka. Helsinki: Sanoma Magazines, 2007. ISBN 978-951-32-2284-0. (suomeksi)
  7. a b c d Weiss, Kenneth R.: Altered Oceans Part Four: Plague of Plastic Chokes the Seas Los Angeles Times. 2.8.2006. Viitattu 12.12.2007. (englanniksi)
  8. a b The Trash Vortex Campaigns - Oceans. Greenpeace International. Arkistoitu 26.12.2007. Viitattu 12.12.2007. (englanniksi)
  9. a b Naumov, Alex: Island of trash larger than Texas floats in the Pacific Ocean PravdaReport. 23.10.2007. Arkistoitu 14.12.2018. Viitattu 12.12.2007. (englanniksi)
  10. Mäkelä, Katriina: Jättimäinen kaatopaikka Iltalehti. 7.2.2008. Arkistoitu 20.8.2016. ”Riutta on tällä hetkellä kaksi kertaa suurempi kuin Yhdysvaltain pinta-ala, ja sen kasvu jatkuu koko ajan. Sen paksuus on kymmenen metriä.” Viitattu 14.2.2008.
  11. Suuren valtion kokoisesta jätepyörteestä nousi tonneittain muovia Tyynellämerellä: video näyttää pöyristyttävät jätemassat Yle Uutiset. 25.10.2022. Viitattu 25.10.2022.
  12. UN Ocean Conference: Plastics Dumped In Oceans Could Outweigh Fish by 2050, Secretary-General Says The Weather Channel. Viitattu 12.12.2018. (englanniksi)
  13. Johnson, Craig: Plastic-eating bacteria found in 'ocean desert,' scientist says CNN. 30.3.2011. Viitattu 31.10.2012. (englanniksi)
  14. Dickey Zaikab, Gwyneth: Marine microbes digest plastic. Nature News, 28.3.2011. doi:10.1038/news.2011.191. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.10.2012. (englanniksi)
  15. a b Maailman suurin kaatopaikka, Helsingin Sanomat 29.6.2008 D5

Kirjallisuutta ja artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • C. J. Moore, S. L. Moore, M. K. Leecaster and S. B. Weisberg (Joulukuu 2001). "A Comparison of Plastic and Plankton in the North Pacific Central Gyre", Marine Pollution Bulletin 42 (12), 1297-1300.
  • Oliver J. Dameron, Michael Parke, Mark A. Albins and Russell Brainard (Huhtikuu 2007). "Marine debris accumulation in the Northwestern Hawaiian Islands: An examination of rates and processes", Marine Pollution Bulletin 54 (4), 423-433.
  • Smith, Daniel: Pääsy kielletty!: 100 maailman salaisinta kohdetta. Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7343-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]