Arkku

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuodelta 1726 peräisin oleva arkku Ventspilsin linnassa Latviassa.

Arkku eli kirstu (latinan arca ja cista, kreikan kistee) on suurehko säilytyslaatikko, jonka yläpintana on saranoitu, yleensä lukittava kansi. Puusta usein metallivahvikkein rakennettu arkku tehtiin niin kestäväksi ja sen korkuiseksi, että sitä voitiin käyttää myös istuimena. Arkun yläpinta tehtiin usein kaarevaksi, jotta sadevesi valuisi siltä pois.

Arkku on vanhimpia säilytyskalusteita; vanhin tunnettu suomalainen arkku on peräisin 1500-luvun Ahvenanmaalta. Arkusta on saanut alkunsa kaappi, lipasto, penkki ja matkalaukku.[1] Isoa matkalaukkua kutsutaankin matka-arkuksi. Esimerkiksi ranskalaisen Louis Vuittonin luksuslaukkubisnes sai alkunsa matka-arkkujen valmistuksesta. Lukollinen arkku on myös kassakaapin, kassalippaan ja tallelokeron alkumuoto.

Arkku suomalaisessa kansanperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkussa säilytettiin usein henkilökohtaista arvokasta irtaimistoa, kuten rahaa ja kirjeenvaihtoa, vaatteita, jopa elintarvikkeita.[2] Niinpä arkkuihin asennettiin usein lukko. Sisällön lisäksi arkkua itsessäänkin pidettiin arvoesinenä Suomen kansankulttuurissa 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun loppupuolelle. Arkkuja koristeltiin etenkin maalaamalla. Värisuosikkeja koristelussa olivat aluksi harmaanvihreä, vihreänsininen ja ruskea, 1800-luvulla tummansininen ja vihreä. Ootraamalla tavoiteltiin jalopuun väriä ja pintakuviota.[1]

Arkun raudoitukset, joiden alkuperäinen tarkoitus on vahvistaa arkkua, alkoivat myös kehittyä yhä koristeellisemmiksi. Raudoitukset jakoivat arkun pinnan erillisiksi koristepaneeleiksi. Morsius- eli kapioarkku koristeltiin etenkin kannen sisäpinnalta, koska sitä pidettiin häissä auki, jotta morsiamen valmistamat liinavaatteet olisivat vieraiden nähtävänä. Kapioarkuissa on yleensä vaalealle pohjalle maalattu seppele tai runsaudensarvi, jonka sisälle tekstattiin vuosiluku ja morsiamen nimikirjaimet.[1]

Suomeen on kulkeutunut Pohjois-Amerikasta paljon niin sanottuja ”amerikanarkkuja”, joilla Suomeen palaavat siirtolaiset toivat kertyneen omaisuuden mukanaan Atlantin yli.[3]

Arkku taruissa ja kertomuksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkku esiintyy haviteltuna arvo- tai taikaesineenä monissa kansantaruissa, kuten Pandoran lipas ja liitonarkki. Myöhemmässäkin seikkailukirjallisuudessa arkku esiintyy usein ryöstösaaliin tai muun arvo-omaisuuden säilytyspaikkana, aarrearkkuna, kuten Robert Louis Stevensonin Aarresaaressa.

Antiikin tarustossa esiteltiin viinin jumalan Dionysoksen mystinen arkku. Siinä säilytettiin vertauskuvallisia esineitä, ja sitä kantoivat valitut papit (kreik. Kistophoroi). Eleusiin juhlamenoihin kuului arkun päällä istuvan maan ja kasvun jumalattaren Demeterin (lat. Ceres) kuva. Rooman valtakunnan aikana "cista" oli mysteeriuskonnoissa tavallinen symboli.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Arkku 13.12.2012. Pohjois-Savon museot verkossa. Viitattu 29.9.2013.
  2. Jorma Heinonen; Osmo Vuoristo. Antiikkikirja. Tammi; 1979. ISBN 978-951-30-4847-1.
  3. Amerikka-huone Siirtolaisuusinstituutti. Viitattu 17.10.2013.
  4. Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arkku.