Penkki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puistonpenkki
Levähdyspenkki kadun varressa.

Penkki on monen istuttava istuin. Kuitenkin joissain työkoneissa yhdenkin istuttavaa istuinta kutsutaan penkiksi, esimerkiksi traktorinpenkki tai (hevosella ajettavan) haravanpenkki. Penkki voi myös olla selkänojallinen, esimerkiksi puistonpenkki tai selkänojaton (esimerkiksi tuvanpenkki).lähde?

Penkki tarkoitti alun perin halkaistua puunrungon kappaletta, jonka jaloiksi jätettiin neljä oksantyveä niin, että se lepäsi lattialla tasainen halkaisupinta ylöspäin. Hirsitupien seiniä kiertävät arkkupenkit tehtiin alkujaan peittämään tuvan multapenkkejä. Kun multapenkeistä siirryttiin täytelattian käyttöön, arkkupenkit varustettiin avattavalla kannella ja niistä tuli istuinten ohella arkun kaltaisia säilytystiloja. Penkkejä on käytetty myös ainakin tilapäisinä makuupaikkoina, kuten länsisuomalainen kääntöpenkki tai rajakarjalainen uunipenkki kolpitsa.[1][2]

Penkki voi olla myös teline, kidutusväline, piinapenkki. Myös sana pankki tulee sanasta penkki, rahanvaihtopenkistä, tavallista pöytää matalammasta, helposti liikuteltavasta tasosta.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 968. WSOY, 1958.
  2. Pieni tietosanakirja 2/4 s. 627, Runeberg.org.