Lipasto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korkea lipasto.

Lipasto tai piironki on auki vedettäviä vetolaatikoita sisältävä säilytyskaluste. Lipastot kehittyivät kirstuista, jotka yleistyivät Euroopan aateliston keskuudessa keskiajalla. Saksankielisiltä alueilta tunnetaan pelkistä vetolaatikoista koostuvia kalusteita vuoden 1500 paikkeilta, ja erilaiset kolmilaatikkoiset lipastot yleistyivät Keski-Euroopassa 1600-luvulla puuseppien taidonnäytteinä ja erityisesti vaatteiden säilytyksessä. 1700–1800-lukujen suomalaisissa säätyläiskodeissa yleistyivät rokokootyyliset kuperakylkiset mahalipastot tai suorakulmaiset kustavilaistyyliset lipastot eli piirongit.[1] 1800-luvun puolivälistä alkaen lipastot alkoivat yleistyä kaikenlaisissa kodeissa niin, että 1900-luvun alussa ne olivat tavallisia hyvinvoivien torpparien ja kaupunkien käsityöläisten keskuudessa[2].

Lipastot ovat tavallisesti matalia, vyötärön tai enintään olkapäiden tasolle ulottuvia, sillä piirongin kasvaessa kaapin korkuiseksi tulee silmien tason yläpuolelle sijoittuvista vetolaatikoista epäkäytännöllisiä. Yksittäisen vetolaatikon suurimmaksi korkeudeksi suositellaan 15 senttimetriä.[1]

Lipastot valmistettiin aiemmin aina pääosin massiivipuusta, nykyisin lastulevystä, vanerista, MDF-levystä tai muista puupohjaisista kalustelevyistä. Muita mahdollisia materiaaleja ovat toimiston arkistolaatikostojen tapaan pelti tai muovi. Vetolaatikoiden liukumista helpottavat edullisemmissa lipastoissa muoviset liukupinnat, kalliimmissa erilaiset pyörä- ja kiskorakenteet.

Erilaisia lipastoja ja piironkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita Suomessa käytettyjä erityylisiä ja -kokoisia lipastoja ja piironkeja ovat:[2]

  • sekretääri eli vinolipasto, vinokantinen kirjoituslipasto, jonka kansi aukeaa vaakasuoraksi työtasoksi[3]
  • sekretääristä kehittynyt klaffipiironki, jonka työtasoksi avautuva kansi on suljettuna pystysuora
  • peilipiironki, peilin ja lipaston yhdistelmä, joka voi olla matala kampauspöytä, korkeampi eteiskaluste tai korkea piironki, jossa peili on lähinnä yläosan koristeena
  • piironkikaappi, korkea kaluste jossa alaosan lipaston päällä kaksi kaapinovea, ja
  • senkki, matala tarjoilutasolla varustettu astiakaappi, jossa voi olla myös vetolaatikoita.

Myös nimityksiä pulpetti ja komotti tai komuutti käytetään, vaikka sanojen päämerkitys on muu: pulpetti on koulukaluste tai seisten käytettävä korkea kirjoitustaso, komuutti pesuvadin ja vesikannun sisältävä pesukaappi ajalta ennen vesijohtoja ja kylpyhuoneita.[2][4][1]

Nykyajan huonekaluista lipastoksi saatetaan kutsua myös vetolaatikoin varustettua tv-tasoa, kirjahyllyn alaosaa, yöpöytää tai pientä, usein pyörillä varustettua työpöydän aluslaatikostoa.[5][6].

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 781–782. WSOY, 1958.
  2. a b c Rossi, Leena: Keinutuoli ja piironki – 1800-luvun muotikaluja Agricola, Suomen humanistiverkko. 18.11.2010. Viitattu 17.2.2019.
  3. Hakusana sekretääri Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.2.2019.
  4. Hakusanat komuutti ja pulpetti Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.2.2019.
  5. Hakusanat laatikosto ja lipasto Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.2.2019.
  6. Ks. esim. myynti-ilmoituksia Tori.fi- tai Huuto.net-palveluissa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sammallahti, Leena & Lehto, Marja-Liisa: Kalusteita kamareihin: Suomalaisten keinutuolien ja piironkien historiaa. SKS, 2010. ISBN 978-952-222-165-0.