Paimio-tuoli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paimio-tuoli

Paimio-tuoli on Alvar Aallon suunnittelema, taivutetun puun tekniikalla valmistettu nojatuoli. Tuoli sai muotonsa Alvar Aallon piirustuspöydällä vuonna 1928, kun hän teki piirustuksia Paimion parantolan suunnittelukilpailua varten. Paimio-tuolia pidetään yhtenä hänen mestariteoksistaan.[1][2]

Paimio-tuolin käsinojat ja jalat muodostavat yhtenäisen kehän, joka on valmistettu taivuttamalla ohuita massiivipuusäleitä ja liimaamalla ne muotissa kovassa puristuksessa yhteen.[2] Istuin ja selkänoja on taivutettua ja muotoon puristettua koivuvaneria, joka on valmistettu yhdestä kappaleesta.[3]

Paimio-tuolin syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvar Aalto voitti Paimion parantolan suunnittelukilpailun vuonna 1929. Parantola rakennettiin vuosina 1929–1933.[4] Arkkitehtisuunnitelman lisäksi suunnitelma sisälsi myös parantolan kiinteän sisustuksen ja huonekalut.[5]

Aalto oli jo 1920-luvun lopulla innostunut puun taivuttamisesta ratkaisuna huonekaluvalmistuksen keskeisimpään ongelmaan, pysty- ja vaakaelementtien liittämiseen kestävästi yhteen. Jalkojen kiinnittäminen pöytiin ja tuoleihin monimutkaisilla liitoksilla, tuotti usein löyhiä liitoksia ja oli myös paljon käsityötä vaativaa.[6][5] Puusepät pitivät puun taivuttamista kuitenkin mahdottomana toteuttaa.[6] Aalto kehitti yhdessä turkulaisen puusepän Otto Korhosen kanssa puusäleiden liimaukseen perustuvan menetelmän massiivipuun taivuttamiseksi. Keksinnön tuloksena syntyi Paimio-tuolin rakenne ja L-jalka, jossa puuta taivutettiin 90 astetta, jolloin pöydän tai tuolin jalat voitiin kiinnittää kestävästi tuoli- tai pöytälevyyn.[5]

Alvar Aallon vuonna 1928 suunnittelemat Paimio-tuolit olivat ensimmäiset uudella tekniikalla toteutetut huonekalut. Ne valmistuivat vuonna 1931.[5] Vuosina 1931–1937 Alvar Aalto suunnitteli lisäksi useita kymmeniä puun taivutukseen perustuvia huonekaluja.[7] Alvar Aalto ja Otto Korhonen patentoivat menetelmän vuonna 1934.[5]

Aalto suunnitteli Paimion parantolaan Paimio-tuolin lisäksi myös muita puun taivutukseen perustuvia huonekaluja, kuten Pikku Paimio -nojatuolin nimellä tunnetun tuolin[3] sekä perusjakkaroita, joissa käytettiin L-jalkaa.[6] Aalto koodasi suunnittelemansa huonekalumallit numeroilla. Esimerkiksi Paimio-tuolin koodinumero on 41 ja Pikku Paimio -tuolin koodinumero 42.[6]

Alvar Aallon ura huonekalujen suunnittelijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvar Aalto nousi maailmanmaineeseen ensin huonekalusuunnittelijana ja vasta myöhemmin arkkitehtina.[7] Hänen huonekalujaan esiteltiin 1930-luvulla useissa merkittävissä näyttelyissä ympäri maailmaa. Milanon Triennale vuonna 1933 oli Aallon huonekaluille suurmenestys. Huonekalut palkittiin kultamitalilla ja Aallon funktionalistinen huonekalutaide, jossa yhdistyivät käytännöllisyys, esteettisyys ja sarjavalmisteisuus tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi.[6][8]

Paimio-tuoli design-esineenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvar Aalto, Aino Aalto, Maire Gullichsen ja Nils-Gustav Hahl perustivat vuonna 1935 Artek Oy -nimisen yrityksen markkinoimaan Alvar ja Aino Aallon suunnittelemia ja Huonekalutehdas Korhosen valmistamia huonekaluja.[6][9] Alvar Aallon suunnittelemista huonekaluista on muodostunut kansainvälisesti tunnettuja design-esineitä, joita Artek myy edelleen.[7] Paimio-tuolit ovat alusta alkaen sisältyneet Artekin tuotevalikoimaan. Alvar Aallon suunnittelemat huonekalut ovat muodostuneet myös keräilyesineiksi, joista vanhimpia myydään antiikkihuutokaupoissa.[10] Paimio-tuolit ovat näistä arvokkaimpia.[11]

Paimion parantolan omistaja Varsinais-Suomen tuberkuloosipiirin kuntainliitto myi 1970-luvulla alkuperäisiä parantolan Paimio-tuoleja ja muita Aallon suunnittelemia huonekaluja huutokaupalla. Paimio-tuoleja jäi parantolaan yksi jäljelle. Paimio-tuolin sai huutokaupasta 60 markalla, mikä on nykyrahassa noin 50 euroa.[12][13] Alkuperäisen Paimion parantolan leimalla varustetun Paimio-tuolin hinta on nykyisin antiikkihuutokaupoissa 15 000-40 000 euroa.[11]

Paimio-tuoli on esillä muun muassa New Yorkin modernin taiteen museossa[14] ja Smithsonian-instituutin Cooper Hewitt -design-museossa New Yorkissa.[15]

Kuvia Paimio-tuolista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nojatuoli 41 “Paimio“ Artek.fi. Viitattu 21.1.2021.
  2. a b Paimio-tuoli Alvar Aalto. Alvar Aalto säätiö. Viitattu 21.1.2021.
  3. a b Nojatuoli 42 "Pikku Paimio" Artek.fi. Viitattu 21.1.2021.
  4. Paimion parantola Alvar Aalto. Alvar Aalto säätiö. Viitattu 21.1.2021.
  5. a b c d e Mari Heikkilä: Alvar Aallon L-jalka oli käänteentekevä keksintö – näin massiivipuun taivutus onnistui Tekniikka & Talous. 31.12.2020. Viitattu 21.1.2021.
  6. a b c d e f Liisa Aalto: Taivutetun koivun tarina Turun Sanomat. 6.2.2005. Viitattu 21.1.2021.
  7. a b c Alvar Aalto Artek.fi. Viitattu 21.1.2021.
  8. Alvar Aalto Alvar Aalto -säätiö. Viitattu 21.1.2021.
  9. Artek - Tarinamme - Taidetta ja teknologiaa vuodesta 1935 Artek.fi. Viitattu 21.1.2021.
  10. Pentti Avomaa: Alvar Aallon Paimio-tuolin lähtöhinta 20 000–30 000 euroa Taloustaito. 1.11.2018. Viitattu 21.1.2021.
  11. a b Pirita Litmanen: Suomalainen design - maailman kaunein sijoitus - Osa 2: Alvar Aalto FIM Lounge. 23.5.2016. Viitattu 21.1.2021.
  12. Kaisa Hatakka: Alvar Aallon syntymästä 120 vuotta: Tutustuimme Aallon mestariteoksiin Apu. 7.2.2018. Viitattu 21.1.2021.
  13. Katja Weiland-Särmälä: Paimion parantola on funktionalismin helmi Antiikki & Design. 15.12.2018. Viitattu 21.1.2021.
  14. Alvar Aalto Paimio Chair 1931–1932 Museum of Modern Art New York. Viitattu 21.1.2021.
  15. Alvar Aalto - Paimio chair, 1930-1931 Cooper Hewitt, Smithsonian Design Museum. Artsy.net. Viitattu 21.1.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]