Minna Nikkanen
| Minna Nikkanen | |
|---|---|
 Nikkanen 22-vuotiaiden SM-kisoissa Porissa 2009 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. huhtikuuta 1988 Somero, Suomi |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 169 cm[1] |
| Laji | Seiväshyppy |
| Seura | Someron Esa |
| Valmentaja | Jarno Koivunen |
| Saavutukset | |
| Ennätykset |
Ulkona: 460 cm Hallissa: 461 cm |
|
Tietolaatikko päivitetty 8. maaliskuuta 2017 |
|
Minna Marianne Nikkanen (myöh. Alitalo,[2][3] s. 9. huhtikuuta 1988 Somero) on suomalainen seiväshyppääjä, joka edusti vuonna 2019 päättyneellä urallaan Someron Esaa. Häntä valmensi Jarno Koivunen.[1]
Hänellä on nimissään Suomen ikäkausiennätys ulkoradoilla 13-vuotiaiden sarjassa (361).
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nikkanen voitti 19-vuotiaiden Euroopan mestaruuden vuonna 2007. Hänen tuloksensa, 435 cm, paransi hänen nimissään ollutta seiväshypyn Suomen ennätystä 14 sentillä. Aiemmin samalla kaudella hän oli parantanut niin ikään omissa nimissään ollutta ennätystä 417 ensin 420:een, sitten 421:een. Vuonna 2009 Nikkanen voitti alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa Kaunasissa hopeaa Suomen ennätystä sivuavalla tuloksella 445 cm.[4]
Nikkanen on voittanut seiväshypyn SM-kultaa vuosina 2006, 2007, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016 ja 2017. Vuoden 2008 Kalevan kisoissa hän jäi hopealle, mikä tiesi olympiaedustuspaikan menemistä mestaruuden voittaneelle Vanessa Vandylle. Nikkanen sai hopeaa myös vuonna 2018. Vuosien 2003 ja 2004 Kalevan kisoissa Nikkanen hyppäsi pronssille. Hallissa Nikkanen on voittanut SM-kultaa vuosina 2005–2007 ja 2009–2016. Hän on hypännyt sisäratojen SM-kilpailuissa Suomen ennätykset 435 cm 2009 ja 436 cm 2011.
Lapuan Eliittikisoissa 2009 Nikkanen paransi omaa ennätystään 10 cm ja hyppäsi uuden Suomen ennätyksen 445 cm. Samassa kilpailussa myös Vanessa Vandy ylitti entisen Suomen ennätyksen hypättyään 436 cm.[5] Lapinlahden eliittikisoissa 25. heinäkuuta 2009 Nikkanen ylitti 446 cm ja paransi Suomen ennätystä senttimetrillä.[6]
Nikkanen paransi Pariisin sisäratojen EM-kilpailujen 2011 karsinnassa sisäratojen Suomen ennätystä kolme kertaa hypättyään tulokset 445, 450 ja 455.[7] Loppukilpailussa hän paransi Suomen ennätystä vielä kertaalleen hypättyään 460 ja sijoittui neljänneksi.[8] Nikkanen valittiin Daegun MM-kisoihin, mutta hän ei kyennyt osallistumaan loukattuaan peukalonsa Mokpon valmistautumisleirillä lauantaina 20. elokuuta viikkoa ennen kisojen alkua. Kauden päättänyt nivelsiderepeämä esti seipäästä puristamisen ja tarvitsi leikkaushoitoa.[9]
Helsingin EM-kilpailuissa 2012 Nikkanen karsiutui tuloksella 425.[10] Tammikuussa 2013 Nikkanen hyppäsi Lempäälässä sisäkilpailussa 440, mikä oli hänen paras tuloksensa kahteen vuoteen.[11] Elokuussa 2013 Nikkanen paransi ulkoratojen Suomen ennätystä ylittämällä 450 cm.[12] Kalevan kisoissa 2014 Nikkanen paransi Suomen ennätystä korkeuteen 451 cm.[13] Zürichin EM-kilpailuissa 2014 hän sijoittui seitsemänneksi tuloksella 435. Suomi–Ruotsi-maaottelussa Nikkanen paransi Suomen ennätystä sentillä lukemaan 452.[14]
3. kesäkuuta 2015 Nikkanen hyppäsi Lappeenrannassa uudeksi Suomen ennätykseksi 455.[15] Porin Kalevan kisoissa 2. elokuuta 2015 hän paransi Suomen ennätystä edelleen lukemaan 456.[16] 8. elokuuta 2015 Nikkanen hyppäsi Kuortaneen Eliittikisoissa uudeksi ennätykseksi 460.[17] Pekingin MM-kisoissa 2015 Nikkanen eteni finaaliin hypättyään karsinnassa 455.[18] Finaalissa hän hyppäsi 460 sivuten suomenennätystä ja sijoittui kymmenenneksi.[19]
Nikkasen sijoitus Amsterdamin EM-kisoissa 2016 oli 9. tuloksella 445.[20] Rion olympialaisissa 2016 Nikkanen ei selvinnyt loppukilpailuun hypättyään karsinnassa 455.[21] Belgradin EM-hallikilpailuissa 2017 hän sijoittui jaetulle kuudennelle sijalle tuloksella 455.[22] Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän karsiutui loppukilpailusta tuloksella 420.[23] Berliinin EM-kilpailuissa 2018 Nikkanen karsiutui finaalista tuloksella 435.[24] Nikkanen ilmoitti syyskuussa 2019 ettei aio palata enää kilparadoille pidettyään koko kauden 2019 taukoa.[25] Hän muutti uransa päätyttyä takaisin kotipaikkakunnalleen Somerolle.[26] Hän on toiminut Somerolla kunnanvaltuutettuna vuodesta 2021.[3] Hän sai puolisonsa kanssa lapsen marraskuussa 2020.[2]
Tuloksia ja saavutuksia arvokisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Osakan MM-kilpailujen 2007 karsinnan 19:s SE-tuloksella 435 cm
- Torinon sisäratojen EM-kilpailujen 2009 karsinnan 10:s tuloksella 435 cm
- Berliinin MM-kilpailujen 2009 karsinnan 20:s tuloksella 440 cm
- Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 yhdeksäs tuloksella 435 cm
- Pariisin sisäratojen EM-kilpailuissa 2011 neljäs SE-tuloksella 460 cm
- Helsingin EM-kilpailuissa 2012 karsinnan 19:s tuloksella 425 cm
- Lontoon olympialaisissa 2012 karsinnan 26:s tuloksella 425 cm
- Göteborgin sisäratojen EM-kilpailujen 2013 karsinnan 13:s tuloksella 436 cm
- Zürichin EM-kilpailuissa 2014 seitsemäs tuloksella 435 cm
- Pekingin MM-kilpailujen 2015 kymmenes tuloksella 460 cm
- Amsterdamin EM-kilpailuissa 2016 yhdeksäs tuloksella 445 cm
- Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 karsinnan 13:s tuloksella 455 cm
- Belgradin sisäratojen EM-kilpailujen 2017 kuudes tuloksella 455
- Lontoon MM-kilpailujen 2017 karsinnan 20:s tuloksella 420 cm
- Berliinin EM-kilpailuissa 2018 karsinnan 13:s tuloksella 435 cm
- Alle 20-vuotiaiden EM-kulta 2007
- Alle 23-vuotiaiden EM-hopea 2009
- Kalevan kisat
- Halli-SM
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Minna Nikkanen Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- Minna Nikkanen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Urheilijat Someron Esa. Viitattu 24.8.2015.
- ↑ a b Entinen SE-nainen Minna Nikkanen ja hänen puolisonsa saivat lapsen Ilta-Sanomat. 9.11.2020. Viitattu 1.1.2022.
- ↑ a b Someron Keskusta Varsinais-Suomen Keskusta. Viitattu 1.1.2022.
- ↑ Kaunasista Suomeen kultaa, hopeaa ja pronssia! Juoksukoulu.fi. 18.7.2009. Viitattu 9.8.2015.
- ↑ Minna Nikkanen hyppäsi Suomen ennätyksen Juoksukoulu.fi. 8.7.2009. Viitattu 9.8.2015.
- ↑ Keskisalo ja Nikkanen tekivät Suomen ennätyksen! Juoksukoulu.fi. 25.7.2009. Viitattu 9.8.2015.
- ↑ Nikkanen suoraan finaaliin SE-tuloksella Yle Urheilu. 5.3.2011. Viitattu 9.8.2015.
- ↑ Nikkanen taisteli EM-neloseksi SE-tuloksella Yle Urheilu. 6.3.2011. Viitattu 9.8.2015.
- ↑ Nikkanen loukkaantui - kausi ohi Yle Urheilu. 20.8.2011. Viitattu 9.8.2015.
- ↑ Saarinen, Ossi: Minna Nikkasella tuskainen seiväskarsinta Yle Urheilu. 28.6.2012. Viitattu 28.6.2012.
- ↑ Suomen ennätys ja maailman kärkitulos! - Kotimaankatsaus 24.-26.1. (arkistoitu versio) Yleisurheilu.fi. 26.1.2013. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.8.2015.
- ↑ Minna Nikkanen ylitti seiväshypyn Suomen ennätyksen! Iltasanomat.fi. 6.8.2013. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen hyppäsi uuden Suomen ennätyksen! Yle Urheilu. 3.8.2014. Viitattu 3.8.2014.
- ↑ SE-Nikkanen kehuu toritunnelmaa ja povaa hyvää ensi kautta Yle Urheilu. 29.8.2014. Viitattu 30.8.2014.
- ↑ Minna Nikkanen hyppäsi SE:n! MTV Sport. 3.6.2015. Viitattu 2.8.2015. [vanhentunut linkki]
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkaselle jälleen Suomen ennätys! Yle Urheilu. 2.8.2015. Viitattu 2.8.2015.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen oivassa MM-kunnossa – paranteli jälleen SE:tä Yle Urheilu. 8.8.2015. Viitattu 9.8.2015.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen ponnisti finaaliin – ”Riittävän hyvä” Yle Urheilu. 24.8.2015. Viitattu 24.8.2015.
- ↑ Korte, Annimari: Nikkanen 10:s MM-seiväsfinaalissa -"Sain pidettyä tasoni" Yle Urheilu. 26.8.2015. Viitattu 26.8.2015.
- ↑ EM-finaali harmitti Minna Nikkasta: "Sijoitus ja tulos menivät alakanttiin" iltalehti.fi. Viitattu 9.7.2016. fi-FI
- ↑ Wilma Murto ja Minna Nikkanen ulos seiväsfinaalista iltalehti.fi. Viitattu 16.8.2016.
- ↑ Nikkanen ei jäänyt kauas EM-mitalista - Ennätyskorkeus oli erittäin lähellä
- ↑ Suomalaisten avaus surullinen MM-lontoossa – Nikkanen ja Pajulahti karsiutuivat
- ↑ Suomen seiväsnaiset karsiutuivat EM-kisoissa – ensimmäisenä ulosjäänyt Nikkanen hyppäsi Murron edelle
- ↑ https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000006242224.html
- ↑ Sari Merilä: Minna Nikkanen lopetti kilpaurheilun ja muutti takaisin Somerolle Somero-lehti. 20.9.2019. Viitattu 7.6.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa wikitekstiä]
- Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984-2009. Otava.
- Yleisurheilu 2007 - Suomen Urheiluliiton vuosikirja. , 2007. ISSN 0512-8005.
Viitteet[muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Niemi, Päivi: ”Hartioihin sais jytyä maatöistä”. Helsingin Sanomat, 10.7.1994, s. C3. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.8.2020.
- ↑ Urheilutuloksia. Helsingin Sanomat, 3.8.1994, s. C4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.8.2020.
- ↑ Sundell, Kaarlo: Heli Laitinen korjaili seiväshypyn SE-numeroita (vain tilaajille) 31.5.1995. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.8.2020.
- ↑ Nikkanen uudella Suomen ennätyksellä Berliiniin hs.fi. 8.7.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.7.2009.
- ↑ Kaunasista Suomeen kultaa, hopeaa ja pronssia! sul.fi. 18.7.2009. SUL. Viitattu 18.7.2009.
- ↑ Jukka Keskisalo juoksi Suomen ennätyksen ja maailman kärkiajan! sul.fi. 25.7.2009. SUL. Viitattu 25.7.2009.
- ↑ Minna Nikkanen ylitti seiväshypyn Suomen ennätyksen! iltasanomat.fi. 6.8.2013. Iltalehti. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen hyppäsi uuden Suomen ennätyksen! Yle Urheilu. 3.8.2014. Viitattu 3.8.2014.
- ↑ Aaltonen, Henni: SE-Nikkanen kehuu toritunnelmaa ja povaa hyvää ensi kautta Yle Urheilu. 29.8.2014. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Minna Nikkanen hyppäsi SE:n! MTV Sport. 3.6.2015. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkaselle jälleen Suomen ennätys! Yle Urheilu. 2.8.2015. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen oivassa MM-kunnossa – paranteli jälleen SE:tä Yle Urheilu. 8.8.2015. Viitattu 23.1.2016.
|
