Wilma Murto
| Wilma Murto | |
|---|---|
| Henkilökohtaiset tiedot | |
| Nimi | Wilma Murto |
| Syntymäaika | 11. kesäkuuta 1998 |
| Syntymäpaikka |
 Kuusjoki, Suomi |
| Pituus | 180 cm[1] |
| Uran tiedot | |
| Laji | Seiväshyppy |
| Seura | Salon Vilpas |
| Valmentaja | Jarno Koivunen |
| Ennätykset |
Ulkona: 452 cm Sisällä: 471 cm |
|
Tietolaatikko päivitetty 8. maaliskuuta 2017 |
|
Wilma Anna Helena Murto (s. 11. kesäkuuta 1998 Kuusjoki) on suomalainen seiväshyppääjä. Hän edustaa Salon Vilpasta, ja häntä valmentaa Jarno Koivunen.[1] Murron nimissä on alle 20-vuotiaiden maailmanennätys ja Suomen ennätys 471[2].
Murto saavutti hopeaa seiväshypyssä Kuopion Kalevan kisoissa 2014 tuloksella 400.[3] Sisäratojen SM-kilpailuissa hän on saavuttanut hopeaa 2015 ja 2016.[1] Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa Eugenessa 2014 Murto jäi karsintaan.[4]
Hallikaudella 2015–2016 Murto paransi alle 18-, 20- ja 23-vuotiaiden Suomen ennätystä ensin 445:een Somerolla 27. joulukuuta, sitten 20- ja 23-vuotiaiden Suomen ennätystä 450:een Pajulahdessa 9. tammikuuta ja 455:een Turussa 17. tammikuuta[5]. 31. tammikuuta hän paransi Saksan Zweibrückenissä alle 20-vuotiaiden maailmanennätyksen ja naisten Suomen ennätyksen ensin 465:een, jonka ylitti ensimmäisellä yrityksellään ja sitten 471:een, jonka ylitti toisella yrityksellään[2].
Murto hyppäsi Kuortaneen Eliittikisoissa elokuussa 2015 ulkoratojen ennätyksekseen 430. Se oli myös silloinen 17-vuotiaiden Suomen ennätys.[6] Kesäkuussa 2016 hän paransi ennätystään Rooman Timanttiliigakilpailussa lukemiin 435 ja samalla viikolla lukemiin 450 Birminghamin Timanttiliigakilpailussa.[7] Murto sivusi ennätystään myöhemmin kesäkuussa Luzernissa[8]. Turun Paavo Nurmi Gamesissa kesäkuun lopussa Murto paransi ulkoratojen ennätystä lukemaan 452[9]. Murron sijoitus Amsterdamin EM-kisoissa 2016 oli 7. tuloksella 445.[10]
Murto valittiin Rion olympialaisten 2016 Suomen joukkueeseen maaliskuussa 2016[11], mutta karsiutui loppukilpailusta itse kisoissa hypättyään 430.[12] Murto voitti alle 20-vuotiaiden MM-pronssia tuloksella 440 Puolan Bydgoszczissa heinäkuussa 2016.[13] Belgradin EM-hallikilpailuissa 2017 hän sijoittui jaetulle kahdeksannelle sijalle tuloksella 440.[1] Murto voitti alle 20-vuotiaiden EM-pronssia tuloksella 415 Italian Grosesetossa heinäkuussa 2017.[14]
Murto käy Kerttulin urheilulukiota Turussa.[15] Hän on kaukaista sukua pikajuoksun olympiamitalisti Voitto Hellstenille.[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Wilma Murto Tilastopaja. Viitattu 8.3.2017.
- ↑ a b Wilma Murrolta käsittämätön seivästulos – nuorten maailmanennätys murskaksi! mtv.fi. 31.1.2016. Viitattu 31.1.2016.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen hyppäsi uuden Suomen ennätyksen! Yle Urheilu. 3.8.2014. Viitattu 8.8.2015.
- ↑ Lampela seipään finaaliin – Savola ottelee ennätysvauhtiaan 19-vuotiaiden MM-kisoissa HS.fi. 23.7.2014. Viitattu 8.8.2015.
- ↑ Murto jälleen ennätysiskussa: 465 ei ole enää mörkö 17.1.2016. yleisurheilu.fi: SUL. Viitattu 17.1.2016.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen oivassa MM-kunnossa – paranteli jälleen SE:tä Yle Urheilu. 8.8.2015. Viitattu 8.8.2015.
- ↑ Murto gjorde det igen – förbättrade utomhusrekordet svenska.yle.fi. Viitattu 5.6.2016. (ruotsiksi)
- ↑ Karttunen, Anu: Murto jatkaa huippuhyppyjään – sivusi ennätystään yle.fi. 14.6.2016. Viitattu 14.6.2016.
- ↑ Wilma Murto ponnisti ulkoratojen ennätyksensä Helsingin Sanomat. 29.6.2016. Viitattu 30.6.2016.
- ↑ Wilma Murron hallihyppy olisi riittänyt EM-mitaliin: "Ennätyshyppy jäi pankkiin" Viitattu 9.7.2016. fi-FI
- ↑ Nämä urheilijat valittiin Suomen olympiajoukkueeseen Iltasanomat.fi. 31.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
- ↑ Wilma Murto ja Minna Nikkanen ulos seiväsfinaalista Viitattu 16.8.2016.
- ↑ Wilma Murto toi Suomelle MM-mitalin! 21.7.2016. Viitattu 21.7.2016.
- ↑ Suomella mahtava päivä nuorten EM-kisoissa - seiväshyppääjä Wilma Murto taivutti pronssia! Viitattu 22.7.2017.
- ↑ Wilma Murto hyppäsi seiväshypyn nuorten maailmanennätyksen Turun Seudun Urheiluakatemia. 1.2.2016. Viitattu 14.2.2016.
- ↑ Aalto, Pekka: Tämä yleisurheilun legenda on Wilma Murron sukulainen Aamulehti. 2.2.2016. Viitattu 3.2.2016.
