McLaren MP4/2

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
McLaren MP4/2
McLaren MP4/2B
McLaren MP4/2C
Alain Prost ja McLaren MP4/2B Saksan GP:ssa 1985
Alain Prost ja McLaren MP4/2B Saksan GP:ssa 1985
Talli Yhdistynyt kuningaskunta McLaren
Suunnittelija(t) Yhdistynyt kuningaskunta John Barnard
Kuljettajat Ranska Alain Prost
Itävalta Niki Lauda
Yhdistynyt kuningaskunta John Watson
Suomi Keke Rosberg
Teknisiä tietoja
Renkaat Michelin (1984)
Goodyear (1985–1986)
Polttoaine Shell
Runko hiilikuitumonokokki
Moottori TAG Porsche TTE PO1
Voimansiirto 5-vaihteinen manuaalivaihdelaatikko
Kilpailuhistoria
Debyytti Brasilian GP 1984
Kilpailuja 48
Voittoja 22
Paalupaikkoja 7
Nopeimpia kierroksia 16
Palkintosijoja 42
Valmistajien
maailmanmestaruuksia		 2
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia		 3

McLaren MP4/2 (McLaren Project 4, 2nd design)[1] oli John Barnardin suunnittelema Formula 1 -auto, jota Marlboro McLaren International -talli käytti kausilla 1984–1986. Kaudella 1985 tallin käytössä oli kehitysversio MP4/2B ja kaudella 1986 MP4/2C.

Auto oli ensimmäisiä autoja, joiden runko oli kokonaan hiilikuitua. Auton moottori oli TAG Porsche V6 turbomoottori, jota käytettiin ensimmäistä kertaa kauden 1983 viimeisissä kilpailuissa Niki Laudan suosituksesta. Laudan mielestä uusi moottori tarvitsi testaamista kilpailuissa ennen ryhtymistä maailmanmestaruustaistoon.

MP4/2 oli myös ensimmäisiä autoja, joissa oli hiilikuitujarrut.

McLaren MP4/2 oli ja on yhä menestyksekkäin yksittäinen auto Formuloissa.lähde?

Menestys kausittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1984

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niki Lauda ajamassa keskeytykseen päättyneessä Yhdysvaltain GP:ssa 1984.

Kaudella 1984 tallin kilpakuljettajina ajoivat itävaltalainen Niki Lauda ja ranskalainen Alain Prost, joka oli siirtynyt Renault'lta takaisin McLarenille. Autossa oli Michelinin renkaat ja TAG Porschen turbomoottori.[2] [3]

Kausi alkoi hyvin, kun Prost voitti heti avauskilpailussa Brasilian GP:ssa. Hän saavutti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Kauden toisessa kilpailussa, Etelä-Afrikan GP:ssa, lopputulos oli paras mahdollinen, kun Lauda ajoi kilpailun voittoon ja Prost oli toinen. Belgian GP:ssa molemmat kuljettajat keskeyttivät tekniikan pettäessä. San Marinon GP:ssa Prost palasi voittajaksi, Laudan joutuessa keskeyttämään. Ranskan GP:ssa oli Laudan vuoro voittaa kilpailu ja Prost kellotti kilpailun nopeimman kierroksen. Monacon GP:ssa Prost saavutti kauden ensimmäisen paalupaikan ja ajoi sateen sotkemassa kilpailussa voittoon. Pisteet kuitenkin puolitettiin, koska kilpailu jouduttiin keskeyttämään 31. kierroksen jälkeen. Kanadan GP:ssa Lauda ajoi palkintokorokkeelle toiseksi ja Prost oli kolmas. Itä-Yhdysvaltain GP:ssa tallin tulos jäi heikoksi, kun Prost jäi neljänneksi ja Lauda keskeytti sähkövikaan. Seuraavaksi ajetussa Yhdysvaltain GP:ssa tulos jäi vieläkin heikommaksi, kun molemmat tallin kuljettajat keskeyttivät kilpailun loppupuolella. Lauda ehti kuitenkin ajaa kilpailun nopeimman kierroksen.[4]

Lauda palautti tallin voittajaksi F1-sarjan palatessa Eurooppaan Britannian GP:ssa. Saksan GP:sta talli saavutti kauden toisen kaksoisvoiton, kun Prost ajoi paalupaikalta voittajaksi, saavuttaen myös nopeimman kierroksen ja Lauda oli toinen. Kotikilpailussaan Itävallan GP:ssa Lauda ajoi voittoon ja saavutti nopeimman kierroksen. Hollannin GP:ssa Prost starttasi kolmannen kerran kauden aikana paalupaikalta ja onnistui myös nyt voittamaan kilpailun. Italian GP:ssa oli jälleen Laudan vuoro voittaa ja hän ajoi jälleen nopeimman kierroksen kilpailussa. Euroopan GP:ssa Prost voitti ja Lauda oli neljäs. Kauden päätöskilpailuun, Portugalin GP:hin, Lauda lähti 3 ja puolen pisteen johdossa toisena olevaan Prostiin. Prost teki kilpailussa kaikkensa ajamalla voittoon, mutta Laudalla riitti mestaruuteen toinen sija.[4]

McLaren voitti lopulta valmistajien MM-sarjan ylivoimaisesti 143,5 pisteellä. Toiseksi sijoittunut Ferrari jäi 86 pisteen päähän.[5]

Teknisiä tietoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6] [7][8]

  • Moottori: TAG Porsche TTE P01, 80º V6, 1 498 cc (1.5 l), neljä venttiiliä sylinteriä kohden (DOHC), kaksi KKK turboahdinta, teho 800–850 hv @ 11 000 rpm, Bosch polttoaineen ruiskutusjärjestelmä.
  • Vaihdelaatikko: McLaren/Hewland 5-vaihteinen manuaali.
  • Paino: 540 kg.

Kilpailukohtaiset tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Moottori Runko/
Renkaat 		Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Pisteet Sijoitus
1984 TAG 1.5 V6T MP4/2
M 		BRA RSA BEL SMR FRA MON CAN USE USA GBR GER AUT NED ITA EUR POR 143,5 1.
Niki
Lauda 		Kesk. 1 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 2 Kesk. Kesk. 1 2 1 2 1 4 2
Alain
Prost 		1 2 Kesk. 1 7 1 3 4 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 1 Kesk. 1 1
1985 TAG 1.5 V6T MP4/2B
G 		BRA POR SMR MON CAN USA FRA GBR GER AUT NED ITA BEL EUR RSA AUS 90 1.
Niki
Lauda 		Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 1 Kesk. DNS Kesk. Kesk.
John Watson 7
Alain
Prost 		1 Kesk. Kesk. 1 3 Kesk. 3 1 2 1 2 1 3 4 3 Kesk.
1986 TAG 1.5 V6T MP4/2C
G 		BRA ESP SMR MON BEL CAN USA FRA GBR GER HUN AUT ITA POR MEX AUS 96 2.
Alain
Prost 		Kesk. 3 1 1 6 2 3 2 3 6 Kesk. 1 DSQ 2 2 1
Keke Rosberg Kesk. 4 5 2 Kesk. 4 Kesk. 4 Kesk. 5 Kesk. 9 4 Kesk. Kesk. Kesk.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Car Model McLaren MP4/2 ChicaneF1.com. Viitattu 17.03.2008. (englanniksi)
  2. ↑ McLaren MP4/2 Formula 1 Database. Arkistoitu 19.12.2007. Viitattu 17.03.2008. (englanniksi)
  3. ↑ History of McLaren – The 1980s Vodafone McLaren Mercedes. Arkistoitu 17.4.2008. Viitattu 17.03.2008. (englanniksi)
  4. ↑ a b Data Search Results McLaren MP4/2 ChicaneF1.com. Viitattu 17.03.2008. (englanniksi)
  5. ↑ Valmistajien MM-sarja 1984 F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 17.03.2008.
  6. ↑ McLaren MP4/2 specifications Madwheels.com. Viitattu 17.03.2008. (englanniksi)
  7. ↑ McLaren MP4/2B specifications Madwheels.com. Viitattu 17.03.2008. (englanniksi)
  8. ↑ McLaren MP4/2C specifications Madwheels.com. Viitattu 17.03.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta McLaren MP4/2.
Yhdistynyt kuningaskunta McLaren F1 Team

Tallipäällikkö:
Italia Andrea Stella

Kilpakuljettajat:
4. Yhdistynyt kuningaskunta Lando Norris · 81. Australia Oscar Piastri

Testikuljettajat:
Meksiko Pato O’Ward · Japani Ryō Hirakawa · Yhdistynyt kuningaskunta Will Stevens · Yhdistynyt kuningaskunta Oliver Turvey

Formula 1 -autot:
M2B · M4B · M5A · M7A · M7C · M9A · M14A · M7D · M14D · M19A · M19C · M23 · M26 · M28 · M29 · M30 · M29F · MP4/1 · MP4/1B · MP4/1C · MP4/1E · MP4/2 · MP4/2B · MP4/2C · MP4/3 · MP4/4 · MP4/5 · MP4/5B · MP4/6M · MP4/6B · MP4/7A · MP4/8 · MP4/9 · MP4/10 · MP4/10B · MP4/10C · MP4/11 · MP4/11B · MP4/12 · MP4/13 · MP4/14 · MP4/15 · MP4-16 · MP4-17 · MP4-17D · MP4-18 · MP4-19 · MP4-19B · MP4-20 · MP4-21 · MP4-22 · MP4-23 · MP4-24 · MP4-25 · MP4-26 · MP4-27 · MP4-28 · MP4-29 · MP4-30 · MP4-31 · MCL32 · MCL33 · MCL34 · MCL35 · MCL35M · MCL36 · MCL60 · MCL38

Autot, jotka kilpailivat Formula 1 -kaudella 1986
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=McLaren_MP4/2&oldid=21463764”