Luettelo typografisista lainausmerkkipareista eri kielissä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo typografisista lainausmerkkipareista eri kielissä. Tieto- ja kirjoituskoneiden oletusarvoisesti tuottamien suorien lainausmerkkien sijasta typografiassa suositaan kaarevia tai kulmalainausmerkkejä, joiden tarkat käyttötavat vaihtelevat kieli- tai maakohtaisten perinteiden mukaan. Suomen kielessä noudatetaan pelkistettyä mallia, jossa aloittava ja lopettava lainausmerkki ovat keskenään samanlaiset, mutta useimmissa muissa kielissä aloittava lainausmerkki on erinäköinen kuin lopettava lainausmerkki – tällöin merkit ovat keskenään samanmuotoisia, mutta eri asennoissa.

Lainausmerkit voivat toisinaan esiintyä myös sisäkkäin, niin että ensisijaisten merkkien sisällä käytetään toisentyyppisiä lainausmerkkejä. Tällöin ensisijaisina merkkeinä käytetään usein kokolainausmerkkejä eli kaksinkertaisia lainausmerkkejä ja toissijaisina puolilainausmerkkejä eli yksinkertaisia lainausmerkkejä, mutta joskus (esimerkiksi brittienglannissa) järjestys voi olla päinvastainenkin. Joissain kielissä (kuten espanjassa, italiassa ja ranskassa) kokolainausmerkkejä suositaan molemmilla tasoilla, mutta yleensä kuitenkin niin, että toissijaiset merkit ovat erityyppisiä kuin ensisijaiset.

Lainausmerkkiparien käyttö eri kielissä
Kieli Normaali Vaihtoehto Huomautuksia
ensisijaiset toissijaiset ensisijaiset toissijaiset
afrikaans “…” ‘…’ „…” ‚…’
albania „…“
arabia ”…“ «…» Arabiaa luetaan oikealta vasemmalle, joten ylös­alainen lainaus­merkki tai vasemmalle osoittava kulma­lainaus­merkki on lainauksen lopussa. Kulma­lainaus­merkit voidaan kirjoittaa kiinni lainauksen sisältöön tai erottaa siitä pienin välein ranskalaiseen tapaan.
armenia «…»
azeri «…» ‹…› “…” ‘…’
baski «…» ‹…›
bulgaria „…“ Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa.
englanti[1] “…” ‘…’ ‘…’ “…” Pitkän lainauksen sisällä jokainen uusi teksti­kappale alkaa aloittavalla lainaus­merkillä. Britti­englannissa puoli­lainaus­merkkejä pidetään usein ensisijaisina ja kokolainausmerkkejä toissijaisina.
espanja «…» “…” “…” ‘…’ Pitkän lainauksen sisällä jokainen uusi teksti­kappale alkaa lopettavalla lainaus­merkillä. Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa.
esperanto “…” ‘…’ Käytäntö ei ole täysin vakiintunut, vaan saattaa seurata julkaisu­maan tai kirjoittajan äidin­kielen käytäntöjä.
filipino “…” ‘…’ Pitkän lainauksen sisällä jokainen uusi teksti­kappale alkaa aloittavalla lainaus­merkillä.
georgia „…“ “…”
heprea „…” ‚…’ Hepreaa luetaan oikealta vasemmalle, joten rivin­alinen merkki on lainauksen alussa.
hollanti “…” ‘…’ „…” ‚…’
iiri “…” ‘…’
indonesia “…” ‘…’
islanti „…“ ‚…‘
italia «…» “…” “…” ‘…’ Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa. Sveitsinitaliassa noudatetaan sveitsiläistä käytäntöä.
japani 「…」 『…』 Nämä merkit ovat vaaka­suuntaista kirjoitusta varten käännettyjä pysty­suuntaisten merkkien muunnelmia. Toisin kuin kiinassa ja koreassa, japanissa ei käytetä länsimaisten tyylisiä kaarevia lainaus­merkkejä, sillä ne voisivat sekaantua japanilaiseen dakuten-merkkiin.
katalaani «…» “…” “…” ‘…’ Pitkän lainauksen sisällä jokainen uusi teksti­kappale alkaa lopettavalla lainaus­merkillä. Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa.
kiina[2] “…”
「…」
‘…’
『…』
《…》 〈…〉 Länsi­maisten tyylisiä kaarevia lainaus­merkkejä voidaan käyttää etenkin yksin­­kertaistettujen kirjoitus­merkkien kanssa, mutta perinteisessä kirjoituksessa suositaan yleensä itäaasialaisia lainaus­merkkejä. Kulma­lainaus­merkkien kaltaisia vaihto­ehtoisia merkkejä puolestaan käytetään erityisesti kirjoja ja muita teoksia sekä niiden osia nimettäessä. Itäaasialaiset merkit ovat vaaka­suuntaista kirjoitusta varten käännettyjä pysty­suuntaisten merkkien muunnelmia.
korea “…”
《…》
‘…’
〈…〉
『…』 「…」 Länsimaalaisten tyylisiä kaarevia lainausmerkkejä käytetään Etelä-Koreassa, kun taas Pohjois-Koreassa käytetään itäaasialaisia kulma­lainaus­merkkien kaltaisia merkkejä. Vaihto­ehtoisia merkkejä puolestaan käytetään kirjoja ja muita teoksia nimettäessä. Itäaasialaiset merkit ovat vaaka­suuntaista kirjoitusta varten käännettyjä pysty­suuntaisten merkkien muunnelmia.
kreikka «…» “…” Pitkän lainauksen sisällä jokainen uusi teksti­kappale alkaa lopettavalla lainaus­merkillä. Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa.
kroatia „…” ‚…’ »…«
kymri ‘…’ “…” “…” ‘…’ Usein puoli­lainaus­merkkejä pidetään ensisijaisina ja kokolainausmerkkejä toissijaisina.
latvia «…» „…“
liettua „…“ ‚…‘
makedonia „…“
norja «…» ‘…’
«…»
„…” Kaksinkertaisia kulmalainausmerkkejä voidaan käyttää sisäkkäinkin.
portugali «…» “…” “…” ‘…’ Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa. Kulmalainausmerkkejä ei normaalisti käytetä brasilianportugalissa.
puola „…” «…»
»…«
«…»
»…«
ranska[3] « … » “…”
« … »
“…” ‘…’ Kulmalainausmerkit erotetaan lainauksen sisällöstä pienellä välillä, jonka leveys voi hieman vaihdella. Eroa ensisijaisten ja toissijaisten merkkien välillä ei aina tehdä, vaan kaksinkertaisia kulma­­lainaus­merkkejä voidaan käyttää sisäkkäinkin. Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa. Sveitsinranskassa noudatetaan sveitsiläistä käytäntöä.
romania „…” «…» «…» „…” Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa.
ruotsi ”…” ’…’ »…»
»…«
’…’
saksa[4] „…“ ‚…‘ »…« ›…‹ Sveitsinsaksassa noudatetaan sveitsiläistä käytäntöä.
serbia „…” »…«
slovakki „…“ ‚…‘ »…« ›…‹
sloveeni „…“ ‚…‘ »…« ›…‹
sorbi „…“ ‚…‘
suomi ”…” ’…’ »…» ’…’
Sveitsin kielet[5] «…» ‹…› Sveitsissä käytäntö on yhtenäinen kielestä (saksa, ranska, italia, retoromaani) riippumatta.
tanska »…« ›…‹ „…“ ‚…‘
thai “…” ‘…’
tšekki „…“ ‚…‘ »…« ›…‹
turkki “…” ‘…’ «…» ‹…›
unkari „…” »…« Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa.
ukraina «…» „…“
valkovenäjä «…» „…“
venäjä «…» „…“ Vuoro­puheluissa suositaan repliikkiviivaa.
vietnam “…”
viro „…“ «…»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Chicago manual of style, s. 341–342 (§ 6.112). 16th edition. Chicago: The University of Chicago Press, 2010.
  2. Xah Lee: Intro to Chinese punctuation for English speakers wordyenglish.com. 5.8.2010, 12.1.2011. Viitattu 20.4.2013.
  3. Pauline Morfouace: Œuvrez les guillemets BlogNot. 20.4.2002. Viitattu 20.4.2013.
  4. Duden: die deutsche Rechtschreibung, s. 90. 22., völlig neu bearbeitete und erweiterte Auflage. Mannheim: Dudenverlag, 2000. Nettinäyte (PDF) (viitattu 11.11.2012).
  5. Typografie der Anführungszeichen: Gänsefüßchen und Guillemets Belles Lettres – Deutsch für Dichter und Denker. Viitattu 20.4.2013.