Luettelo American Idolin tuotantokausista
Tämä on luettelo yhdysvaltalaisen American Idol -laulukilpailun tuotantokausista ja niiden tuloksista.
Ensimmäinen tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (1. tuotantokausi)
American Idol debytoi vähin äänin kesäohjelmana FOX-kanavalla vuonna 2002 sen jälkeen kun useat muut kanavat olivat hylänneet sen. Ohjelmaa juonsivat Ryan Seacrest ja Brian Dunkleman, joista Brian Dunkleman jätti American Idolin kyseisen tuotantokauden jälkeen. Koelaulut pidettiin New Yorkissa, Los Angelesissa, Chicagossa, Dallasissa, Miamissa, Atlantassa ja Seattlessa. Kausi alkoi 11. kesäkuuta 2002 ja suosio kasvoi vähitellen, kun keskustelu mielenkiintoisista kilpailijoista ja suorasanaisesta brittituomarista, Simon Cowellista, kiihtyi. Finaalia seurasikin lopulta arviolta 22 miljoonaa tv-katsojaa syyskuussa 2002. Finaalikaksikko Kodak-teatterissa oli Kelly Clarkson ja Justin Guarini, joista Kelly Clarkson vei voiton 58 prosentin äänimäärällään. Suosion vuoksi seuraava kausi aikaistettiin alkavaksi heti tammikuussa 2003, jolloin jaksoja tuli lisää, budjetti kasvoi ja mainosaika kallistui.
Kelly Clarkson teki sopimuksen American Idolin 19 Managementin kanssa yhteistyössä olevalle RCA-levy-yhtiölle. Heti finaalin jälkeen Kelly julkaisi kaksi singleä, joista tunnetumpi A Moment Like This debytoi Billboard-listalla sijalla 52, mutta teki historian suurimman nousun ja rikkoi Beatlesien ennätyksen mennessään kärkeen seuraavalla viikolla. Laulu oli jo levytetty valmiiksi, jotta voittajalle olisi saatu maksimaalinen mediahuomio ja se alkoi soida radioasemilla heti finaalia seuranneena päivänä. Kelly esiintyi monissa viihdeohjelmissa ja hänen videonsa alkoivat pyöriä MTV:n Total Request Live -ohjelmassa. Hän on julkaissut neljä albumia, Thankful, Breakaway, My December ja All I Ever Wanted joista Breakaway toi hänelle kaksi Grammy-palkintoa ja kansainvälistä suosiota.
Kolmanneksi sijoittui Nikki McKibbin ja neljänneksi Tamyra Gray. Amerikkalaiselle yleisölle oli yllätys, kun eräs suurimmista voittajasuosikeista, Tamyra Grey, jäi finaalin ulkopuolelle. Tämä oli ainut vuosi, jolloin toiseksi sijoittunut ei julkaissut singleä finaalin jälkeen.
Toinen tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (2. tuotantokausi)
| Toisen tuotantokauden finalistit (2003) | |
| Ruben Studdard | Voittaja |
| Clay Aiken | 21. toukokuuta |
| Kimberley Locke | 14. toukokuuta |
| Joshua Gracin | 7. toukokuuta |
| Trenyce | 30. huhtikuuta |
| Carmen Rasmusen | 23. huhtikuuta |
| Kimberly Caldwell | 16. huhtikuuta |
| Rickey Smith | 9. huhtikuuta |
| Corey Clark | 2. huhtikuuta (hylättiin) |
| Julia DeMato | 26. maaliskuuta |
| Charles Grigsby | 19. maaliskuuta |
| Vanessa Olivarez | 12. maaliskuuta |
Kausi alkoi 19. tammikuuta 2003 ja koelaulut järjestettiin New Yorkissa, Los Angelesissa, Miamissa, Detroitissa, Atlantassa, Nashvillessä sekä Austinissa. Koelauluissa oli mukana muun muassa tuomariston negatiivisella tavalla hämmästyttänyt Keith Beukelaer. Finaalissa Kodak-teatterissa 20. toukokuuta 2003 olivat Ruben Studdard ja Clay Aiken. Aiken hävisi Studdardille noin 130 000 äänellä.[1] Voittaja Ruben Studdardin esikoisalbumi oli nimeltään Soulful.
Rubenin seuraava albumi julkaistiin 26. syyskuuta 2006. Kimberley Locke on myös saanut radiosoittoa American Idolin jälkeen debyyttialbumillaan One Love. Neljänneksi sijoittunut Joshua Gracin on nauttinut suurta suosiota kantri-artistina tehtyään sopimuksen Lyric Street Recordsin kanssa. Hänen ensimmäiseltä albumiltaan nousi kolme hittiä, muun muassa listaykkönen "Nothing to Lose".
Tällä tuotantokaudella hylättiin yksi kilpailija, Corey Clark. Hänet hylättiin ohjelmasta, koska hän ei ollut kertonut rikosrekisteristään. Lisäksi hän väitti, että hänellä olisi ollut suhde tuomari Paula Abdulin kanssa. Hän myös väitti saaneensa sen seurauksena erityiskohtelua ohjelmassa. Abdul todettiin myöhemmin syyttömäksi. Myös Frenchie Davis hylättiin ja poistettiin kilpailusta, kun Internetistä löytyi kuvia hänestä yläosattomissa. Hän ei tosin ehtinyt finaaleihin saakka.
Kolmas tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (3. tuotantokausi)
| Kolmannen tuotantokauden finalistit (2004) | |
| Fantasia Barrino | Voittaja |
| Diana DeGarmo | 26. toukokuuta |
| Jasmine Trias | 19. toukokuuta |
| LaToya London | 12. toukokuuta |
| George Huff | 5. toukokuuta |
| John Stevens | 28. huhtikuuta |
| Jennifer Hudson | 21. huhtikuuta |
| Jon Peter Lewis | 14. huhtikuuta |
| Camile Velasco | 7. huhtikuuta |
| Amy Adams | 31. maaliskuuta |
| Matthew Rogers | 24. maaliskuuta |
| Leah LaBelle | 17. maaliskuuta |
Kausi alkoi 19. tammikuuta 2004 ja koelaulut järjestettiin New Yorkissa, Los Angelesissa, San Franciscossa, Houstonissa, Atlantassa ja Honolulussa. Kyseisellä kaudella oli mukana "Amerikan legenda" William Hung, joka hämmästytti omaperäisellä tanssillaan koko tuomariston. Hänen osuutensa ohjelmassa huomioitiin kuitenkin Koch Entertainment Recordsin taholta, joka antoi hänelle 25 000 dollarin levytyssopimuksen.[2]
Kiistanalaisuutta ilmeni kilpailun oikeudenmukaisuudesta, kun Jasmine Trias sai kolmannen sijan Latoya Londonin sijasta Simon Cowellin negatiivisista kommenteista huolimatta. Jasmine julkaisi myöhemmin CD:n ja sai faneja Havaijilta, mistä hän oli itsekin kotoisin, sekä Filippiineiltä, Singaporesta, Guamilta ja muista Kaakkois-Aasian valtioista. Kolmas kausi näytettiin myös Australiassa Network Ten-kanavalla muutaman päivän viiveellä.
Kodak-teatterissa järjestetyssä finaalissa mukana olivat Fantasia Barrino ja Diana DeGarmo. Voittajaksi selviytyi Fantasia Barrino 51 prosentin äänimäärällä eli 1,3 miljoonalla äänellä. Kaikkiaan ääniä tuli 65 miljoonaa, mikä on suurin äänimäärä koko ohjelman historiassa.[3] Fantasia Barrinon esikoisalbumi oli nimeltään Free Yourself. Hän julkaisi ensimmäisen singlensä kesäkuussa 2004 RCA:lla. Se sisälsi kappaleet "I Believe", jonka osittain kirjoitti entinen Idol-kilpailija Tamyra Gray ja jonka Fantasia lauloi finaalissa, Aretha Franklinin hitti "Chain of Fools" ja hänen versionsa kappaleesta "Summertime". Single nousi ykköseksi Billboard Hot 100 -listalla, mikä oli ensimmäinen kerta, kun artisti ylti kyseiseen saavutukseen ensimmäisellä singlellään. Myyntilistalla single pysyi kärjessä 11 viikkoa, mikä oli pidempään kuin kenelläkään muulla Idol-kilpailijalla. "I Believe" oli vuoden myydyin single USA:ssa ja CRIA myönsi sille platinaa.
Fantasia on myös ottanut osaa kirjoitus- ja näyttelemisprojekteihin: hän on julkaissut muistelmansa Life is Not a Fairy Tale sekä osallistunut omaan elämäänsä perustuvan tv-elokuvan tekemiseen. Häntä myös harkittiin Effie Whiten rooliin elokuvaan Dreamgirls mutta roolin sai kanssakilpailija Jennifer Hudson.[4] Hän esiintyi myös Simpsoneissa nuorempana versiona itsestään sekä Luther Vandrossin tribuutti-CD:llä vuosi kilpailun jälkeen.
Neljäs tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (4. tuotantokausi)
| Neljännen tuotantokauden finalistit (2005) | |
| Carrie Underwood | Voittaja |
| Bo Bice | 25. toukokuuta |
| Vonzell Solomon | 18. toukokuuta |
| Anthony Fedorov | 11. toukokuuta |
| Scott Savol | 4. toukokuuta |
| Constantine Maroulis | 27. huhtikuuta |
| Anwar Robinson | 20. huhtikuuta |
| Nadia Turner | 13. huhtikuuta |
| Nikko Smith | 6. huhtikuuta |
| Jessica Sierra | 30. maaliskuuta |
| Mikalah Gordon | 24. maaliskuuta |
| Lindsey Cardinale | 16. maaliskuuta |
Ryan Seacrest juonsi neljännelläkin kaudella ja samat tuomarit, Simon Cowell, Randy Jackson ja Paula Abdul, olivat mukana. Kausi alkoi 18. tammikuuta 2005 ja koelaulut järjestettiin Washingtonissa, St. Louisissa, Missourissa, New Orleansissa, Louisianassa, Las Vegasissa, Nevadassa, Clevelandissa, Ohiossa, Orlandossa, Floridassa sekä San Franciscossa, Kaliforniassa. Kilpailijoiden tuli olla 16–28-vuotiaita 4. elokuuta 2004 eli syntymäpäivän piti olla välillä 5. elokuuta 1975 ja 4. elokuuta 1988.[5] Tästä uudesta säännöstä hyötyneitä olivat muun muassa Constantine Maroulis (s. 17. syyskuuta) sekä Bo Bice (s. 1. marraskuuta), jota tuomarit sanoivat finaalilähetyksissä yhdeksi kilpailun kokeneimmista.
Tällä kaudella sääntöjä muokattiin myös kilpailun loppuosassa: valittiin 24 semifinalistia, joista 12 oli miespuolisia ja 12 vastaavasti naispuolisia, jotka kilpailivat omissa ryhmissään. Joka viikko kummastakin ryhmästä putosi kaksi kunnes jäljellä oli 12 finalistia.
Mario Vazquez, joka oli alun perin 12 finalistin joukossa, lähti kilpailusta 11. maaliskuuta, vain päiviä ennen finaalien alkua vedoten henkilökohtaisiin syihin. Edellisellä viikolla pudonnut Nikko Smith tuli hänen tilalleen.
Kodak-teatterissa pidettävässä finaalissa mukana olivat Carrie Underwood ja Bo Bice, joista voittajaksi selviytyi Carrie Underwood. Hän oli ensimmäinen voittaja Kelly Clarksonin jälkeen, joka ei ollut kertaakaan kolmen vähiten ääniä saaneen joukossa. Carrien ensimmäinen single "Inside Your Heaven" julkaistiin 14. kesäkuuta 2005 ja se nousi ykköseksi Billboard Hot 100 -listalla. Esikoisalbumi Some Hearts nousi listakakkoseksi marraskuussa 2005 ja myi triplaplatinaa.
Viides tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (5. tuotantokausi)
| Viidennen tuotantokauden finalistit (2006) | |
| Taylor Hicks | Voittaja |
| Katharine McPhee | 24. toukokuuta |
| Elliott Yamin | 17. toukokuuta |
| Chris Daughtry | 10. toukokuuta |
| Paris Bennett | 3. toukokuuta |
| Kellie Pickler | 26. huhtikuuta |
| Ace Young | 19. huhtikuuta |
| Bucky Covington | 12. huhtikuuta |
| Mandisa | 5. huhtikuuta |
| Lisa Tucker | 29. maaliskuuta |
| Kevin Covais | 22. maaliskuuta |
| Melissa McGhee | 15. maaliskuuta |
Kausi alkoi 17. tammikuuta 2006 ja tuomareina toimivat edelleen Simon Cowell, Paula Abdul ja Randy Jackson. Koelaulut pidettiin Chicagossa, Denverissä, Greensborossa, San Franciscossa, Las Vegasissa, Austinissa ja Massachusettsissa. Memphisin koelaulut peruttiin Hurrikaani Katrinan vuoksi. Säännöt olivat samat kuin 4. kaudella: kilpailijoiden tuli olla 16–28-vuotiaita 15. elokuuta 2005 eli syntymäpäivien tuli sijoittua välille 16. elokuuta 1976 ja 15. elokuuta 1989.[6][7]
Kodak-teatterin finaalissa 24. toukokuuta olivat Taylor Hicks ja Katharine McPhee, joista finaalin voitti Taylor Hicks. Hän oli toinen voittaja Alabaman Birminghamista ja neljäs finalisti, jolla on läheisiä suhteita kaupunkiin. Toiseksi viimeisessä finaalissa putosi Elliott Yamin yhdessä kilpailun tiukimmista pudotuksista – jokainen kilpailija sai yli 33 prosenttia äänistä. Kilpailun voittaneen Taylor Hickin esikoisalbumi oli nimeltään Do I Make You Proud.
Vaikka tällä kaudella oli vähemmän kiistanalaisuuksia edellisiin kausiin verrattuna, jonkin verran ongelmia ilmeni. Brittenumin kaksoset, jotka kävivät yhdessä koelauluissa Chicagossa, aiheuttivat pientä sekaannusta, kun Derrell ilmoitti lähtevänsä kilpailusta luultuaan veljensä lähteneen Simonin kommenttien takia. Huomattuaan virheensä Derrell anoi tuomareilta pääsyä takaisin, ja he antoivat veljeksille lopulta uuden mahdollisuuden. Brittenumit hylättiin kuitenkin tammikuussa 2006, koska heidät pidätettiin aiemmasta rikoksesta.
Kuudes tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (6. tuotantokausi)
| Kuudennen tuotantokauden finalistit (2007) | |
| Jordin Sparks | Voittaja |
| Blake Lewis | 23. toukokuuta |
| Melinda Doolittle | 16. toukokuuta |
| LaKisha Jones | 9. toukokuuta |
| Chris Richardson | 2. toukokuuta |
| Phil Stacey | 2. toukokuuta |
| Sanjaya Malakar | 18. huhtikuuta |
| Haley Scarnato | 11. huhtikuuta |
| Gina Glocksen | 4. huhtikuuta |
| Chris Sligh | 28. maaliskuuta |
| Stephanie Edwards | 21. maaliskuuta |
| Brandon Rogers | 14. maaliskuuta |
Kuudes tuotantokausi alkoi 16. tammikuuta 2007. Tuomareina toimivat edellisten tuotantokausien tavoin Simon Cowell, Paula Abdul ja Randy Jackson. Koelaulut järjestettiin seitsemässä kaupungissa ja ne esitettiin televisiossa Fox-kanavalla tammikuun 16. (Minneapolis), 17. (Seattle), 23. (Memphis), 24. (East Rutherford), 30. (Birmingham), 31. (Los Angeles), ja helmikuun 6. (San Antonio) päivä.
Vierailevina tuomareina koelauluissa nähtiin Olivia Newton-John, Carole Bayer Sager ja Jewel.
Kodak-teatterin finaalissa 23. toukokuuta olivat Jordin Sparks ja Blake Lewis. Voittajaksi selviytyi Sparks, joka keräsi finaalissa ennätykselliset 74 miljoonaa ääntä. Sparks on kilpailun nuorin voittaja, voittaessaan kisan 17-vuotiaana. Hän on myös ensimmäinen voittaja Etelä-Yhdysvaltojen ulkopuolelta.
3. huhtikuuta 2007 Ryan Seacrest kertoi, että ensimmäinen American Idol Songwriter -kilpailu alkaa. Kilpailussa oli tarkoitus kirjoittaa kappale, joka tulee voittajan ensimmäiseksi singleksi. 22. toukokuuta kaksi finalistia esitti voittajakappaleen "This Is My Now". Se julkaistiin kilpailun voittaja Jordin Sparksin ensimmäisenä singlenä.
Seitsemäs tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (7. tuotantokausi)
| Seitsemännen tuotantokauden finalistit (2008) | |
| David Cook | Voittaja |
| David Archuleta | 21. toukokuuta |
| Syesha Mercado | 14. toukokuuta |
| Jason Castro | 7. toukokuuta |
| Brooke White | 30. huhtikuuta |
| Carly Smithson | 23. huhtikuuta |
| Christy Lee Cook | 16. huhtikuuta |
| Michael Johns | 9. huhtikuuta |
| Ramiele Malubay | 2. huhtikuuta |
| Chikezie Eze | 26. maaliskuuta |
| Amanda Overmyer | 19. maaliskuuta |
| David Hernandez | 12. maaliskuuta |
Seitsemäs tuotantokausi alkoi Yhdysvalloissa 15. tammikuuta 2008. Kilpailun tuomarit olivat edelleen Randy Jackson, Paula Abdul ja Simon Cowell ja juontajana toimi yhä Ryan Seacrest. Koelaulut järjestettiin seitsemässä kaupungissa ympäri Amerikkaa kesällä 2007: kaupungit olivat San Diego, Dallas, Omaha, Atlanta, Charleston, Miami ja Philadelphia. Säännöt olivat lähes samat kuin aiempina vuosina: kilpailijoiden tulee olla 16–28-vuotiaita 28. heinäkuuta 2007 ja oikeutettuja työskentelemään Yhdysvalloissa. Hakijat, jotka ovat päässeet vähintään 40 parhaan joukkoon aiemmilla kausilla, eivät ole Yhdysvaltain kansalaisia tai vakituisia asukkaita tai omistavat voimassa olevan levytyssopimuksen, tulee hylätä.
Seitsemättä tuotantokautta kehuttiin siihen asti parhaimmaksi American Idolin kaudeksi, koska kilpailijat olivat hyvin erilaisia ja heidän taitavuustasonsa oli korkeampi kuin aiemmilla kausilla. Simon Cowell on myös sanonut, että kyseisenä vuonna miehet olivat selvästi parempia kuin naiset. Kilpailun finaali käytiin 21. toukokuuta, ja voittajaksi kruunattiin David Cook.
Kahdeksas tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (8. tuotantokausi)
| Kahdeksannen tuotantokauden finalistit (2009) | |
| Kris Allen | Voittaja |
| Adam Lambert | 20. toukokuuta |
| Danny Gokey | 13. toukokuuta |
| Allison Iraheta | 6. toukokuuta |
| Matt Giraud | 29. huhtikuuta |
| Anoop Desai | 22. huhtikuuta |
| Lil Rounds | 22. huhtikuuta |
| Scott MacIntyre | 8. huhtikuuta |
| Megan Joy | 1. huhtikuuta |
| Michael Sarver | 26. maaliskuuta |
| Alexis Grace | 18. maaliskuuta |
| Jorge Núñez | 11. maaliskuuta |
| Jasmine Murray | 11. maaliskuuta |
Kahdeksas tuotantokausi käynnistyi Yhdysvalloissa 17. heinäkuuta 2009, kun ensimmäiset koelaulut järjestettiin San Franciscossa. Muut koelaulukaupungit olivat Louisville, Glendale, Salt Lake City, San Juan, Kansas City, Jacksonville ja East Rutherford (tässä järjestyksessä). Tämän kauden uutuuksia olivat muun muassa neljäs tuomari Kara DioGuardi, veto-oikeus yhden kilpailijan kohdalla (tämä käytettiin 15. huhtikuuta, kun tuomarit päättivät pelastaa vähiten ääniä saaneen Matt Giraudin), sekä kilpailijoiden väliset duetot (tämä puolestaan toteutettiin 6. toukokuuta, kun kilpailijoita oli jäljellä 4).
Kahdeksannen kauden mentoreina toimivat muun muassa Quentin Tarantino, Jamie Foxx ja Slash. Finaalissa esiintyivät muun muassa Cyndi Lauper (duetoi Allison Irahetan kanssa), Keith Urban (duetoi Kris Allenin kanssa) ja Kiss (duetoi Adam Lambertin kanssa). Finalistikaksikko esitti yhdessä Queenin kanssa kappaleen "We Are The Champions".
Kahdeksannen kauden finaali käytiin keskiviikkona 20. toukokuuta Nokia Theatressa Kris Allenin ja Adam Lambertin välillä. Tasaväkisen kilpailun voittajaksi selviytyi Allen.
Yhdeksäs tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (9. tuotantokausi)
| Yhdeksännen tuotantokauden finalistit (2010) | |
| Lee DeWyze | Voittaja |
| Crystal Bowersox | 26. toukokuuta |
| Casey James | 19. toukokuuta |
| Michael Lynche | 12. toukokuuta |
| Aaron Kelly | 5. toukokuuta |
| Siobhan Magnus | 28. huhtikuuta |
| Tim Urban | 21. huhtikuuta |
| Katie Stevens | 14. huhtikuuta2 |
| Andrew Garcia | 14. huhtikuuta2 |
| - | 7. huhtikuuta1 |
| Didi Benami | 31. maaliskuuta |
| Paige Miles | 24. maaliskuuta |
| Lacey Brown | 17. maaliskuuta |
2 Huhtikuun 7:en päivän pelastuksen vuoksi 14. huhtikuuta tippui kaksi kilpailijaa. | |
American Idolin yhdeksäs tuotantokausi alkoi Yhdysvalloissa 12. tammikuuta 2010. Koelaulut olivat alkaneet jo edellisen vuoden kesäkuussa, alle kuukausi edellisen kauden finaalilähetyksen jälkeen. Ellen DeGeneres liittyi tuomaripaneeliin, korvaten Paula Abdulin. DeGeneres esiintyi ensimmäisen kerran neljäntenä tuomarina Hollywood-viikolla.
Kaudelle sisältyi myös 24:n kilpailijan semifinaaliformaatti. Myös Idol Gives Back -hyväntekeväisyyskonsertti palasi kyseiselle kaudelle 21. huhtikuuta 2010. Koelauluissa vierailevina tuomareina toimivat mm. Victoria Beckham, Katy Perry, Avril Lavigne ja Kristin Chenoweth.
Yhdeksännen kauden mentoreina toimivat mm. Adam Lambert, Miley Cyrus, Usher, Alicia Keys, Shania Twain ja Jamie Foxx.
Yhdeksännen kauden finaali käytiin keskiviikkona 26. toukokuuta Nokia Theatressa Lee DeWyzen ja Crystal Bowersoxin välillä. Kilpailun voittajaksi selviytyi DeWyze. Kausi oli Simon Cowellin, Kara DioGuardin ja Ellen DeGeneresin viimeinen tuomarointikausi.
Kymmenes tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (10. tuotantokausi)
| Kymmenennen tuotantokauden finalistit (2011) | |
| Scotty McCreery | Voittaja |
| Lauren Alaina | 25. toukokuuta |
| Haley Reinhart | 19. toukokuuta |
| James Durbin | 12. toukokuuta |
| Jacob Lusk | 5. toukokuuta |
| Casey Abrams | 28. huhtikuuta |
| Stefano Langone | 21. huhtikuuta |
| Paul McDonald | 14. huhtikuuta |
| Pia Toscano | 7. huhtikuuta |
| Naima Adedapo | 31. maaliskuuta |
| Thia Megia | 31. maaliskuuta |
| - | 24. maaliskuuta |
| Karen Rodriques | 17. maaliskuuta |
| Ashton Jones | 10. maaliskuuta |
American Idolin kymmenes tuotantokausi alkoi Yhdysvalloissa 19. tammikuuta 2011. Tällä kaudella tuomaristossa olivat Randy Jackson, Jennifer Lopez ja Steven Tyler. Ryan Seacrest juonsi ohjelman myös tällä kaudella. Koelaulupaikkakunnat olivat East Rutherford, New Orleans, Milwaukee, Nashville, Austin, Los Angeles ja San Francisco. Jatkoon pääsi yhteensä 327 kokelasta, joka on American Idolin historian suurin määrä.
Uutuuksia tällä kaudella olivat ikärajan alentaminen 15 vuoteen. Yläikärajaa ei muutettu vaan se pysyi edelleen 28 vuodessa. Myös semifinaaliformaatti uudistettiin, sillä semifinaaleja oli vain yksi. Finalisteja valittiin 13 kappaletta.
Kolmannella finaaliviikolla tippumassa oli Casey Abrams, mutta tuomaristo pelasti hänet. Näin ollen seuraavalla viikolla tippui kaksi kilpailijaa. Kilpailun viimeinen finaali järjestettiin Nokia teatterissa 25. toukokuuta. Finalistikaksikko oli American Idolin historian nuorin. Scotty McCreery on kilpailun toiseksi nuorin voittaja; nuorin oli kuudennen kauden voittaja Jordin Sparks.
Yhdestoista tuotantokausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: American Idol (11. tuotantokausi)
Kilpailun voitti Phillip Phillips.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ FOX correction: Ruben Studdard won 'American Idol' by about 130,000 votes, not by 1,335 or 13,000 22. toukokuuta 2003. realitytvworld.com. Viitattu 2. joulukuuta 2006. (englanniksi)
- ↑ William Hung gets $25,000 record iffer 20. helmikuuta 2004. Reality Blurred. Viitattu 2. joulukuuta 2006. (englanniksi)
- ↑ Fantasia Barrino bests Diana DeGarmo by 1.3 million votes to win 'American Idol 3' 27. toukokuuta 2004. realitytvworld.com. Viitattu 2. joulukuuta 2006. (englanniksi)
- ↑ Jennifer's 'Dream' role 15. marraskuuta 2005. Daily News. Arkistoitu 31.8.2006. Viitattu 2. joulukuuta 2006. (englanniksi)
- ↑ 3. kauden säännöt, http://www.americanidol.com/archive/season3/showinfo/rules.htm (Sivusto poistettu)
- ↑ 4. kauden säännöt, http://www.americanidol.com/archive/season4/showinfo/rules_721.htm (Sivusto poistettu)
- ↑ 4. kauden säännöt, http://www.americanidol.com/archive/season4/showinfo/ai5_release.pdf (Sivusto poistettu)