Lauri Leppänen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jääkäriä ja kuvanveistäjää. Lauri Leppänen (opettaja) käsittelee vantaalaista kotiseutuvaikuttajaa.

Lauri Aukusti Leppänen (6. tammikuuta 1895 Huittinen8. joulukuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen jääkärikapteeni ja kuvanveistäjä.[1][2] Kuvanveistäjänä hän aktivoitui myöhemmällä iällä ja toteutti useita jääkäriliikkeeseen liittyviä muistomerkkejä, runsaasti hautausmaiden sankaripatsaita ja muutamia suurmiespatsaita, joista tunnetuin lienee Eino Leinon patsas Helsingissä. Leppänen suosi realistista tyyliä ja isänmaallisia sekä usein myös militaristisia aiheita.

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat malliveistäjä Kustaa Ferdinand Leppänen, entinen Mörk ja Selma Adolfina West. Leppänen kerkesi olla elämänsä aikana neljä kertaa avioliitossa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Aune Agda Ahrenbergin kanssa ja hänen kuoltuaan vuonna 1936 hän avioitui toisen kerran vuonna 1937 Hilma Salan kanssa, jonka kuoltua vuonna 1958 hän avioitui kolmannen kerran vuonna 1959 Hertta Granrothin kanssa, josta hän erosi ja avioitui neljännen kerran vuonna 1964 Kerttu Tellervo Kankaan kanssa. Vaikka hänellä oli monta vaimoa, hän sai vain yhden lapsen ensimmäisestä avioliitostaan.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppänen ehti aloittaa kansakoulun Huittisissa ennen perheen muuttoa työn perässä Helsinkiin vuonna 1908, jossa oli jo ennestään perheen vanhin poika ja äidin veli.[3]. Perheen ja suvun käsityöperinteelle uskollisena Leppänen aikoi valmistua koristepuusepäksi, mutta Akseli Gallen-Kallelan kehotuksesta hän päätti suuntautua kuvanveistäjäksi.[3]. Näin hän suoritti aluksi Taideteollisuuskeskuskoulun vuonna 1913 ja sen jälkeen opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä vuoteen 1915. Leppäsen opettajana toimi myös kuvanveistäjä Gunnar Finne. Leppänen suoritti myös yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1915. Hän suoritti aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1920 Hän teki taideopintomatkan valtion ynnä muiden stipendiaattina Tanskaan ja Ruotsiin vuonna 1914 sekä Saksaan, Itävaltaan ja Italiaan vuosina 1923–1924.[1][2]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppänen toimi kuvanveistäjänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Leppänen astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Raudussa ja itärajalla. Hän johti muun muassa sitä joukkoa jonka ansioksi luetaan 25. huhtikuuta 1918 Grusinan rautatiesillan tuhoaminen vihollisen selustassa.[1][2]

Leppänen palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana ja komppanianvääpelinä 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin aluksi Jääkäripataljoona 2 ja myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoona. Hän erosi armeijasta 11. helmikuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen 15. helmikuuta - 30. joulukuuta 1919 välisen ajan opettajana Taideteollisuuskeskuskoulun kuvanveisto-osastolla. Leppänen astui uudelleen armeijan palvelukseen 24. joulukuuta 1919 ja hänet sijoitettiin joukkueenjohtajaksi Suomen valkoisen kaartin 6. komppaniaan. Kuudennesta komppaniasta hänet komennettiin 14. helmikuuta 1920 opettajaksi rykmentin aliupseerikouluun, mistä hän palasi takaisin komppaniaansa 30. kesäkuuta 1920. Armeijasta hän erosi toistamiseen 19. marraskuuta 1920 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 16. helmikuuta 1921 ja hänet komennettiin paikallispäälliköksi Kerimäen suojeluskuntaan, mistä hänet siirrettiin 31. elokuuta 1921 Mikkelin kaupungin suojeluskuntaan. Suojeluskunnasta hän erosi 15. joulukuuta 1921. Hän palveli 1. elokuuta 1933 – 16. marraskuuta 1935 ylimääräisenä topografina Yleisesikunnan topografikunnassa. Hän toimi Taideteollisuuskoulun muovailun opettajana vuonna 1919 ja Suomen Taideakatemian koulun yleisen kuvanveistoluokan opettajana vuosina vuosina 1954 – 1956.[1][2]

Julkinen taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosa Leppäsen tekemästä julkisesta taiteesta on Suomen sotahistoriaan liittyviä muistomerkkejä ja sankarivainajien muistomerkkejä, mutta 1950-luvun alussa hän veisti myös muutaman tunnetun niin sanotun suurmiespatsaan. Voitto Eino Leinon patsaan kutsukilpailussa vuonna 1951 oli hänelle mieluinen, sillä hän oli ollut Leinon henkilökohtainen ystävä tämän eläessä. Suurikokoinen patsas valmistui Helsingin Esplanadille 1953.[4] Leppänen pääsi tekemään myös ensimmäisenä paljastetun marsalkka Mannerheimin patsaan Seinäjoelle vuonna 1955.

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppänen toimi Ähtärin suojeluskunnan esikunnan jäsenenä vuosina 1925–1927, Taiteilijaseuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1934–1935 sekä Alfred Kordelinin säätiön taidejaoston varajäsenenä vuosina 1933–1936. Hän toimi jäsenenä valtion asiantuntijalautakannassa kuvaamataiteita varten vuonna 1934 ja toimi Suomen kuvanveistäjäliiton varapuheenjohtajana vuodesta 1934 alkaen.[1][2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Leppänen suunnitteli lukuisia sankaripatsaita Suomen hautausmaille: Kiskoon (1947), Kurikkaan (1949), Sammattiin (1950),[9] Huittisiin kirkonkylään (1950) ja Huhtamoon (1950), Ruovedelle kirkonkylään (1951) ja Muroleeseen (1951), Sysmään (1951), Vammalan Tyrväälle (1953), Laukaaseen (1956), Kangasniemelle (1956) sekä Enoon (1963).[10] Hänen työtään on myös pieni sotilasveistos suomalaisten Waffen-SS-vapaaehtoisten hautamuistomerkissä Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä, joka paljastettiin 4.6.1983.

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kullervo (pronssia), 1928 (kopio Huittisten keskuskoulun puistikossa)
  • Orpo (pronssia), 1930
  • Pojan pää (pronssia), 1928
  • Presidentti P. E. Svinhufvud, korkokuva (pronssia)
  • Kauppaneuvos Jalmari Sahlbomin rintakuva (pronssia)
  • Kenraali K. M. Wallenius, rintakuva (pronssia)
  • Eversti C. R. Steniusen korkokuva (pronssia)
  • Aku-patsas, näköispatsas hämeenlinnalaisesta näyttelijästä Aku Peltosesta[11]
  • Jatkosodan muistomitali[12]

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia julkisista teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. a b Leppäsen sivu Huittisten kaupungin sivustossa.
  4. Eino Leino Julkiset veistokset. Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 17.2.2011.
  5. Tuomisto 1998: s. 107.
  6. Tuomisto 1998: s. 20.
  7. Tuomisto 1998: s. 105.
  8. Kukkula 13 Julkiset veistokset. Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 17.2.2011.
  9. Sammattiseuran vanhat kotisivut Sammattiseura.fi. 18.5.2009. Viitattu 25.7.2016.
  10. Tuomisto 1998: s. 279–293.
  11. Aku-patsas jaettiin jo 60. kerran Hämeen Kaiku. Viitattu 8.7.2015.
  12. Tetri, Juha E.: Kunniamerkkikirja, s. 64. 3. täydennetty painos. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 951-9440-23-2.