Siirry sisältöön

Kuressaare

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kuressaari)
Tämä artikkeli kertoo Viron kaupungista. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Kuressaare
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Kuressaare

Koordinaatit: 58°15′12″N, 22°29′10″E

Valtio Viro
Maakunta Saarenmaan maakunta
Kunta Saarenmaan kunta
Kartoissa 1154
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kunnan sisäinen kaupunki
 – Kaupunginjohtaja
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 14,95 km²
Väkiluku (2025) 12 989[1]
 – Väestötiheys 892 as./km²







Kuressaare[2] (viroksi Kuresaar 1918–1933[3], Kuressaare 1933–1952 ja 1988– sekä Kingissepa 1952–1988, ennen saksaksi ja ruotsiksi Arensburg) on Saarenmaan kuntaan kuuluva kaupunki Virossa, Saarenmaan saaren etelärannikolla. Se on Saarenmaan maakunnan pääkaupunki ja Saarenmaan kunnan pääpaikka.

Kaupunki sijaitsee Riianlahden rannalla. Kuressaaressa asuu noin kolmasosa koko Saarenmaan maakunnan asukkaista, 12 989 asukasta vuonna 2025.[1] Kaupungin virallinen nimi, saksalais-ruotsalainen Arensburg, muutettiin Viron itsenäistyttyä vuonna 1918 nimeksi Kuressaare, ja vuosina 1952–1988 kaupungin virallinen nimi oli Kingissepa Kuressaaressa syntyneen Viktor Kingissepän mukaan.[4]

Hallinnollinen asema

muokkaa

Kuressaarelle palautettiin vuonna 1990 ensimmäisenä Viron kaupunkina itsehallinnollinen asema. Kaupungista on jälleen tullut kylpyläkaupunki, ja siellä on terveyshoitoloita ja hotelleja sekä huvivenesatama. Piispanlinnan vallihaudat sekä matalan ja lämpimän veden vuoksi Vauvarannaksi (Titerand) kutsuttu uimaranta on kunnostettu.[5]

Vuoden 2017 kuntauudistuksessa Kuressaare menetti itsenäisen asemansa, kun siitä tuli koko saaren kattavan Saarenmaan kunnan osa.[6]

Kuressaaren piispanlinna

muokkaa
Piispanlinna

Kuressaare syntyi piispanlinnan ympärille, joka nykyään on Kuressaaren merkittävin matkailunähtävyys. Ensimmäinen maininta nimellä Arensburg on vuodelta 1381. Linnan valli ja vallihauta rakennettiin 1300-luvulla. Viimeinen piispa myi linnansa ja koko Saarenmaan Tanskalle vuonna 1559. Kaupunginoikeudet se sai vuonna 1563 ja vuonna1645 se siirtyi Ruotsin hallintaan. Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Venäjä sai kaupungin hallintaansa, ja 1700-luvulla siitä kehittyi suosittu lomakeskus. Viimeisenkin muodollisen sotilaallisen merkityksensä Piispanlinna menetti vuonna 1836, kun se poistettiin Venäjän keisarikunnan sotilaallisten linnoitusten luettelosta. Nykyään piispanlinna on museo- ja tapahtumatila, jossa järjestetään myös konsertteja. Puolustustornin ylimmässä kerroksessa on näköalatornina toimiva kesäkahvila.[4]

1800-luvun loppupuolella linnoituksen ympärille rakennettiin puisto, jossa on lehmuksia, kastanjoita ja jalavia sekä punapyökkejä. Puistossa on 1800-luvulla rakennettu ja myöhemmin peruskorjattu seurahuone, jossa on kahvila, baari ja konserttisali, jonka edustalla kesäisin järjestetään konsertteja.[4]

Puiston tieltä hävitettiin vanhan kirkon rauniot ja kirkon alle haudattujen vainajien muistoksi pystytettiin kalkkiliuskemuistomerkki, jossa on myös vanhoja hautakiviä. Muistomerkissä on Friedrich Schillerin lause Wirke Gutes, du nährest der Menscheit göttliche Pflanze (Hyvillä töillä ravitset ihmiskunnan pyhää taimea). Puiston vieressä on 1800-luvulla rakennetussa talossa toimii Linnakodanikumuseeum, aikakaudelle tyypillinen rakennus, joka toimii museona.[4]

Vallimaa tänavilla on Johannes Aavikin kotimuseo. Johannes Aaviik oli kielitieteilijä, kun taas hänen veljenpoikansa Joosep Aavik musiikinopettaja, urkutaiteilija, kapellimestari ja säveltäjä.[4]

Kuressaaressa on Tõllustella tai Tõllilla asuneen hiiden, Suur Tõllin, patsas. Kansanperinteen mukaan Suur Tõll asui Saarenmaalla ja hänen veljensä Leigar Hiidenmaalla.[4]

Kaupunki

muokkaa

Kuressaaren pääkatu on Lossi tänav, joka kulkee piispanlinnan puistolta keskustaan 1600-luvulla rakennetulle raatihuoneelle ja sen vierellä olevalla vaakahuoneelle, joka myös on rakennettu 1600-luvulla. Raatihuoneella toimii turistineuvontapaikka, ja vaakahuoneen vieressä on tori, jolla myydään matkamuistoja. Torilla on myös kalatiski.[4]

Tie jatkuu Kuivastu maanteena. Keskustassa on paljon kalkkiliuskekivestä rakennettuja rakennuksia 1700-luvun ja 1800-luvun tyyliin. Samasta kivestä on myös tehty kahden metrin korkuisia, tontteja rajaavia aitoja.[4]

Väestö

muokkaa

Vuonna 2025 Kuressaaren kaupungissa oli 12 989 asukasta.[1] Heistä 12 332 oli virolaisia, 71 muiden EU-maiden kansalaisia ja 554 muiden kuin EU-maiden kansalaisia, kuten ukrainalaisia, joita oli 493.[7]

Kulkuyhteydet

muokkaa

Kuressaareen ei ole maantieyhteyttä, mutta Virtsu–Kuivastu-laivayhteyden avulla saarelle on autoliikennettä.

Kuressaaren lentoasema sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä kaupungista.[8] Lentoasemalta on säännöllinen NyxAirin operoima yhteys Tallinnaan ja kesällä 2026 Finnairin yhteys Helsinkiin.[9]

Viron ja Neuvostoliiton 1939 tukikohtasopimuksen perusteella Neuvostoliitto muutti Kuressaaren lentokentän sotilaslentoasemaksi, yhdeksi niistä sotilaslentoasemista, joilta se suoritti talvisodan aikana pommituksia Suomen valtioalueelle.[4]

Liivinlahdella kolmen kilometrin päässä Kuressaaren kaupungista sijaitsee Roomassaaren satama, josta voi matkustaa kuuden kilometrin päähän Abrukan saarelle, jonka matkailunähtävyys on lehtometsä. Saarella on noin 40 asukasta, lomakoti ja leirintäalue.[4]

Saksa evakuoi vuonna 1939 Roomassaaren satamasta matkustajalaiva Adlerilla noin 500 baltiansaksalaista. 1. heinäkuuta 1941 neuvostoliittolaiset karkottivat 697 virolaista muualle Neuvostoliittoon ennen kuin hyökkäävät saksalaiset ehtivät alueelle. Karkotuksesta on satamassa muistomerkki, jonka teksti on suomeksi käännettynä: "Täältä alkoi 1. heinäkuuta 1941 tie kaukaiselle maalle". Syyskuussa 1944 neuvostoliittolaisten tehdessä paluutaan tuhannet virolaiset siviilit ja muualta tulleet siviilit pakenivat Roomassaaren satamasta lähteneissä aluksissa.[4]

Nähtävyyksiä

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Kirss, Urve: Länsi-Viron saaret. (matkaopas) Suomentanut Sanna-Leena Immanen. Huma, 2001, lisäp. 2006. ISBN 9985-898-58-3
  • Suuri maailmantieto. (Maantieteen hakuteos) Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c RV0282U: Rahvastik soo, vanuserühma ja elukoha järgi, 1. jaanuar / Kuressaare linn asustusüksusena Eesti Statistika. 27.5.2025. Statistikaamet. Viitattu 13.3.2026. (viroksi)
  2. ↑ Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 104. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 Eksonyytmit, Kotus Viitattu 11.7.2013.
  3. ↑ Saila Leukumaa-Autto: Tavoitteena vahva ja yhtenäinen kansa. Historia ja kieli kansallisen identiteetin rakentamisen välineinä Pätsin aikakauden Virossa 1934–1940 (PDF) (sivu 251) 25.5.2018. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 19.6.2018.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Kirss, s.
  5. ↑ Saarenmaan historia saarenmaa.info. Arkistoitu 21.8.2007. Viitattu 25.4.2009. (Archive.org)
  6. ↑ Valner, Sulev (toim.): Administrative Reform 2017 in Estonia, s. 16–17. (Estonian municipalities after the administrative reform as of 1 January 2018) Viron valtiovarainministeriö, 2018. ISBN 978-9949-549-93-1 Julkaisun verkkoversio Viitattu 14.3.2026. (englanniksi)
  7. ↑ RV068: Rahvastik kodakondsuse ja elukoha järgi, 1. jaanuar / Kuressaare linn asustusüksusena Eesti Statistika. 18.6.2025. Statistikaamet. Viitattu 13.3.2026. (viroksi)
  8. ↑ Kuressaare Airport AS Tallinna Lennujaam. Viitattu 14.3.2026. (viroksi)
  9. ↑ All scheduled direct (non-stop) flights from Kuressaare (URE) FlightsFrom.com. Viitattu 14.3.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuressaare&oldid=23893289”