Kalevalan mailta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalevalan mailta
Ohjaaja Kalle Kaarna
Käsikirjoittaja Ensio Rislakki
Iivo Härkönen
A. O. Väisänen
Tuottaja Kurt Jäger
Säveltäjä Vanja Tallas
Martti Parantainen
Kuvaaja Kurt Jäger
Frans Ekebom
Leikkaaja Kalle Kaarna
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Jäger Filmi
Ensi-ilta 24. helmikuuta 1935
Kesto 97 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kalevalan mailta (Från Kalevalas nejder) on suomalainen kansatieteellinen dokumenttielokuva vuodelta 1935. Se esittelee karjalaista luontoa ja kulttuuria. Elokuva liittyi Kalevalan 100-vuotisjuhliin. Elokuva tuhoutui Adams Filmin tulipalossa 1959. Siitä on säilynyt vain alkuosa ja kahdentoista minuutin verran äänettömiä katkelmia.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vanja Tallas  … kanteleensoittaja  
 Ahri Vornanen  … itkijävaimo  
 Timo Lipitsä  … runonlaulaja, kanteleensoittaja  
 herra Vuorinen  … runonlaulaja  
 Alli Tallas  … morsian  
 Jaakko Pyy  … karhunkaataja  

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkunäytös: Alussa kerrotaan Elias Lönnrotin työstä Kalevalan kokoajana ja Akseli Gallen-Kallelan työstä suomalaisten kansalliseepoksen kuvittajana. Elokuvassa näytetään Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia kuvia, kuten Lemminkäisen äiti, Kullervon kirous, Sammon ryöstö ja Väinämöisen lähtö.

Kalevalan mailta: Toisessa osassa näytetään Karjalan luontoa ja sen erityispiirteitä. Eläimet saavat oman esittelynsä. Karjalaisten elämästä näytetään muun muassa kaskenpolttoa, äestystä, lehmisavuja, kehräystä ja kalastusta. Mukana on myös ägläjärveläisen karhunkaataja Jaakko Pyyn haastattelu. Musiikillista antia edustavat kanteleensoittajat, runonlaulajat ja itkuvirret. Käsittelynsä saavat myös karjalaisten juhlat, kuten praasniekat eli kyläjuhlat ja karjalaisten hääseremoniat.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikot arvioivat Kalevalan mailta -dokumentin lähinnä sarjaksi erillisiä kuvia, jolla on kuitenkin arvonsa vanhan karjalaiskulttuurin tallentajana. Karjala-lehden kriitikko kaipasi teokseen punaista lankaa, yhteenkokoavaa juonta ja piti sitä pitkäveteisenä. Helsingin Sanomat näki elokuvassa myös hyvää, kuten muinaisten häämenojen tallentaminen ja kuvauksen korkea taso. Myös Ylioppilaslehti kehui kuvausta.[2]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalan mailta kuvattiin kesä–lokakuussa 1934. Kuvauspaikkoja olivat Lönnrotin syntymäkoti Sammatissa ja Gallen-Kallelan ateljee Ruovedellä. Karjalaiset kuvauspaikat sijaitsivat lähinnä Pohjois-Karjalassa ja Laatokan Karjalassa, kuten Nurmes, Valamo, Suojärvi, Tolvajärvi Korpiselällä ja Mantsinsaari Salmissa. Kuvauksia suoritettiin myös Viipurissa ja Kainuussa (Sotkamo, Kajaani). Kalevalan mailta sai huonon yleisömenestyksen.[3]

Käsikirjoittajista A. O. Väisänen osallistui vuonna 1921 kansatieteellisen elokuvan Häidenvietto Karjalan runomailla tekoon.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen kansallisfilmografia 1, sivu 612
  2. Suomen kansallisfilmografia 1, sivu 611
  3. a b Suomen kansallisfilmografia 1, sivu 609