Häiden vietto Karjalan runomailla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Häiden vietto Karjalan runomailla
Ohjaaja A. O. Väisänen
Käsikirjoittaja U. T. Sirelius
Tuottaja A. O. Väisänen
Säveltäjä Armas Launis
Kuvaaja J. W. Mattila
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Kalevalaseura-säätiö
Ensi-ilta 28. helmikuuta 1921
Kesto 66 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti ei tiedossa
Aiheesta muualla
Elonet

Häiden vietto Karjalan runomailla on suomalainen vuonna 1921 valmistunut pitkä kansatieteellinen dokumenttielokuva. Elokuvan tuotti Kalevalaseura. Suojärvellä kuvatussa elokuvassa esiteltiin rekonstruoituja perinteisiä rajakarjalaisia häämenoja. Elokuvan suunnittelusta vastasi kansatieteilijä, professori U. T. Sirelius ja sen ohjauksesta vastasi kansanmusiikin ja kansanrunouden asiantuntija, professori A. O. Väisänen. Elokuvan näyttelijät olivat paikallisia Suojärven ja Porajärven asukkaita. Säveltäjä Armas Launis sovitti elokuvaa varten musiikkia Seitsemän veljestä- ja Kullervo -oopperoistaan. Elokuvan yleisömenestys oli keskinkertainen, ulkomaita varten tehtiin elokuvan englanninkielisin tekstein varustettu versio nimellä Wedding in poetic Karjala. [1]

Elokuva kuvattiin kesällä 1920 Suojärvellä, kuvausretkikuntaan kuuluivat johtajana toiminut U. T. Sirelius, kuvaajana taiteilija J. W. Mattila, folkloristiikan asiantuntijana Väinö Salminen ja kansanmusiikin sekä suorasanaisen kansanrunouden tuntijana sekä taloudenhoitajana ja elokuvan ohjaajana A. O. Väisänen. Elokuva koostuu viidestä osasta : kosinta, sulhasen kodin katsojaiset, läksiäiset, häämatka ja häät sulhasen kotona. Lopussa on vielä lyhyt kaskeamista kuvaava jakso. Häidenvietto ei vastannut suojärveläistä perinnettä vaan oli Kalevalaseuran retkikunnan tekemä rekonstrukstio. Morsiamen kotia esitti suojärveläinen Bomban talo ja sulhasen kotia toinen vaatimattomampi suojärveläinen talo. Sulhasta esitti Benjamin Trofimov (myöh. Tervas) ja morsianta Lyyli Home, kanteleen soittajana elokuvassa oli Iivana Brelo. Elokuvan sisäkuvauksia varten rakennettiin hirsinen pirttirakennelma Suojärven Kuikkaniemeen. Rakennelma oli suunniteltu niin että sisäkuvaukset voitiin tehdä luonnonvalossa koska Suojärvellä ei tuohon aikaan vielä ollut sähkövirtaa käytettävissä. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]