Iskelmäprinssi

Iskelmäprinssi
Ohjaaja	Juha Tapaninen
Käsikirjoittaja	Juha Tapaninen Harri Rinne Jukka Alihanka
Tuottaja	Juha Tapaninen
Säveltäjä	Jukka Alihanka Paul Anka Pentti Lasanen Ilpo Murtojärvi Pera Pirkola Harri Rinne Jaakko Salo Juha Tapaninen Mitja Tuurala
Kuvaaja	Ulf Sundwall
Leikkaaja	Arturas Pozdniakovas
Pääosat	Mart Sander Saija Hakola Tarmo Ruubel Tiina Isohanni
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Tulta Tuotanto
Ensi-ilta	25. tammikuuta 1991
Kesto	100 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	6 156 828 mk
Katsojat	33 198
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Iskelmäprinssi on suomalainen musiikkikomedia vuodelta 1991. Elokuvan ohjasi Juha Tapaninen. Se ajoittuu 1960-luvun alkuun. Lavatanssien, iskelmälaulukilpailujen ja rallien lomassa seurataan neljän nuoren haaveita ja rakastumisia. Elokuvassa näyttelee useita niin sanottujen alkuperäisten iskelmäelokuvien tähtiä, kuten Pirkko Mannola ja Onni Gideon. Cameorooleissa nähdään muun muassa Umberto Marcato ja Paul Anka.

Iskelmäprinssi on osin mustavalkoinen ja siinä on myös autenttista kuvamateriaalia 1950- ja 1960-luvuilta. Lehdistöesitteen mukaan ”Iskelmäprinssi on 1960-luvun alun iskelmäelokuvien ja musiikkivideoitten remix.” Elokuvassa on yksikanavainen eli monoääni.

Näyttelijät

Mart Sander	…	Martti
Saija Hakola	…	Sini
Tarmo Ruubel	…	Rami
Tiina Isohanni	…	Bambi
Pirkko Mannola	…	Pirkko
Kai Lind	…	Ramin isä
Titta Jokinen	…	Anneli
Jouni Tuukkanen	…	Matti (romupoika)
Jari Tuukkanen	…	Pentti (romupoika)
Juhani Pajula	…	Juuso (romupoika)
Elina Pohjanpää	…	Martin täti
Paul Anka	…	Paul Anka
Umberto Marcato	…	Umberto Marcato
Onni Gideon	…	Onni
Eeki Mantere	…	Zagatti

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Maapallo on kiertänyt niin monta kertaa auringon ympäri, että on päästy 1960-luvun alkuun. Martti, Sini, Rami ja Bambi elelevät hiekkakuoppien halkomassa maalaiskylässä haaveineen. Musiikkiliikkeessä työskentelevä Martti haluaa muusikon uralle, Sini rakentaa mannekiinin uraa Helsingissä, Rami haikailee rallitähdeksi ja Bambin tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki. Välillä seurataan luihun iskelmäpomon, elokuvan "pahiksen", yrityksiä löytää uusia laulajalupauksia. Kun elokuvaa on kestänyt parikymmentä minuuttia, Paul Ankakin on ehditty tilata Linnanmäelle.

Elokuvan romanttiset yhtälöt ovat Sini+Martti sekä Bambi+Rami. Bambi on töissä tätinsä Annelin baarissa, jonka vakioasiakas Rami on. Vähän flirttiä, ja romanssihan tumman nuorukaisen ja vaalean kaunottaren välille syntyy. Nuoret eivät pääse kuitenkaan keskittymään kuhinointiin täysin palkein, sillä rallikuninkuudesta haaveilevan Ramin pitää virittää ajokaluaan voittokuntoon ja Bambi haluaa pois maalaiskylän pienistä ympyröistä. Hänellä on hyvä lauluääni, jolla hän voittaa iskelmäkilpailun. Mutta kilpailun järjestäjä alkaa ahdistella Bambia auton takapenkillä ja neidon iskelmätähtihaaveet valuvat kyynelinä hiekkaan.

Sini joutuu tasapainoilemaan mallin uransa ja rakkauden välillä. Martti etenee muusikon urallaan; hänen tätinsä ehdottaa pojalle kanttorin uraa, mutta Marttia kiinnostaa enemmän suuren ravintolaorkesterin johtaminen. Rami on päättänyt saada haltuunsa Morris Minin, joka elokuvan prologinomaisessa alkukohtauksessa löydetään kylän liepeiltä kolaroituna. Hän voittaa auton omakseen vedolla, jonka häviäjinä on kolme "romupoikaa". Werner Bros. -kolmikon tulkitsemat hahmot esittävät laulujaan pitkin elokuvaa, yrittääpä eräs heistä vikitellä Annelia itselleen. Tummahiuksinen baariemäntä ei toki aivan hetkessä lämpene.

Petyttyään iskelmähaaveissaan Bambi muuttaa Helsinkiin, ja saa paikan "autofirman konttorista". Rami puolestaan epäonnistuu ralleissa. Nuorten romanssi on viilennyt sen jälkeen kun Rami on nähnyt Bambin poseeraavan tyttökalenterissa. Bambi on huijattu esiintymään vähissä vaatteissa, ja hänen on saatava Rami vakuuttuneeksi viattomuudestaan, ennen kuin tie avioliittoon on auki. Martti on puolestaan mustasukkainen Zagattille, ranskalaiselle karrikoidulle mallipomolle, jonka kanssa Sini viettää runsaasti aikaa. Myös Martti ja Sini sopivat lopulta välinsä, vaikka tummahiuksinen kaunotar päätyykin mallin uralle ja Pariisiin. Iskelmäprinssin loppuun on leikattu kuvamateriaalia Paul Ankan esiintymisestä Linnanmäellä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kuvausajat ja -paikat

Iskelmäprinssi kuvattiin 25. toukokuuta, 5. kesäkuuta–7. heinäkuuta, 17. heinäkuuta–8. elokuuta sekä 14. elokuuta 1990. Elokuvan alun hiekkakuoppamaisema on Hyvinkäältä. Muita kuvauspaikkoja olivat muun muassa Nukarin ja Mätäkivennummen hiekkakuopat. Annelin baari löytyi Kirkkonummen Veikkolan Kisapolulta ja tanssilavakohtaus kuvattiin Tuusulan Kellokosken Männistön tanssilavalla. Iskelmäprinssiä kuvattiin myös Helsingin Tapanilassa Jukolantie 5-7:ssä (Pirkon kampaamo ja Sinin koti). Rantaottoja tehtiin Santahaminassa. Las Vegasiin sijoittuva Paul Anka -kohtaus otettiin Helsingissä Hotelli Hesperiassa (Mannerheimintie 50). Las Vegasin ulkokuvat ovat Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon vuonna 1985 kuvaamaa materiaalia fiktioelokuvaan Da Capo. Sisäottoja tehtiin studion lisäksi muun muassa Tapanilan VPK:n salissa sekä Satakuntatalon juhlasalissa. Vanha mustavalkomateriaali on vuosilta 1958–1966, mukana on runsaasti pätkiä muun muassa Finlandia-katsauksista. Elokuvan lavastaja Risto Karhula voitti työstään Jussi-palkinnon (Parhaan lavastuksen Jussi 1992).

Autot

Toisen miespääosan näyttelijä käyttää Mini-autoa. Lisäksi elokuvassa esiintyy viitisenkymmentä 1960-luvun autoa, muun muassa BMW 700, Lotus, Citroen Ami, Wartburg, Hillman, Plymouth Valiant, Peugeot 404, Fiat 600, Simca Versailles ja Alfa Romeo Giulio Sprint. Yhdysvaltalaisia autoja olisi ollut saatavilla paljon enemmänkin, mutta jotta elokuvan autovalikoima edustaisi Suomen 1960-luvun autokantaa, amerikkalaisautoja oli elokuvassa vain yksi, Plymouth Valiant. Elokuvan lopussa on näyttävä kahdentoista Messerschmitt KR -kääpiöauton kilpailu. Todellisuudessa Suomessa ei koskaan pidetty kääpiöautojen kilpailuja, mutta Saksassa järjestettiin Messerschmitt-autojen kilpailuja 1960-luvun lopulle asti. Ohjaaja Juha Tapaninen otti tästä idean elokuvaan. Autokilpailu kuvattiin Hyrylän vanhalla raviradalla, joka purettiin pian kuvausten jälkeen.

Musiikki

Elokuvasta julkaistiin soundtrack-CD ja vuonna 2002 albumi Lauluja tv-sarjasta ja elokuvasta Iskelmäprinssi (Wea 5050466-1553-2-0). Kaikkiaan elokuvassa on 34 iskelmäsävellystä, joita kuullaan eri mittaisina kappaleina. Paul Ankan säveltämä ja tulkitsema How Long levytettiin varta vasten Iskelmäprinssiä varten. Laulusta kuullaan myös italiankielinen Umberto Marcaton tulkinta Ancora noi. CD-kokoelman Iskelmäprinssi – 48 alkuperäishittiä yhteys elokuvaan Iskelmäprinssi on lähinnä nimellinen.

Sävelmät tulkitsijoineen

How Long/Ancora noi Paul Anka/Umberto Marcato Teiden tango Mart Sander Ilta pienessä kaupungissa Sisko Vranki Rakkauden permanentti Pirkko Mannola & Four Cats Transistoriradio Saija Hakola, Tiina Isohanni & Four Cats James-promo Manne Railo & Kati Bergman Oman kullan silmät Helsingin Poliisilaulajat Liian pitkä katse Tiina Isohanni & Ressu Redford Maailman paras levy Pirkko Mannola & Werner Bros. Nukke rakastui nukkeen Anna Hanski Käy tanssimaan Jasmine Go Go Come prima Umberto Marcato Chellalla Umberto Marcato Mustat silmät Werner Bros. Kun sydän on levoton Mart Sander Unelmissain oot mun Werner Bros. Hiekkakuopalle uimaan Anna Hanski & Pekka

Mustikkasuu Anna Hanski Rakkauden kiertokulku Kiti Kokkonen Ramona Werner Bros. Soitto seis Valto Hagert Pojat Kaisu Kurki Kultasiipi pesukone Titta Jokinen & Four Cats Saippuakupla Tiina Isohanni & Werner Bros. Kiitolinja kiitää Four Cats Kitkat Tiina Isohanni & Toni Tähti & Werner Bros. Yksinäinen mopomies Kai Lind & Werner Bros. Särkyneiden toiveiden katu Pekka Toivasen kvartetti Kohtalon tähti Timo Jämsen Hiekkaa (Polvere) Reijo Taipale Neidon oikut Tiina Isohanni Muistojeni laulu Mart Sander Hawaiian Rock Onni Gideon Cow Cow Boogie Tiina Isohanni & Werner Bros.

Julkaisut

Iskelmäprinssi sai ensi-iltansa tammikuussa 1991. Televisiossa se esitettiin ensi kerran 13. huhtikuuta 1993. Elokuva on julkaistu VHS-videokasettina ja myöhemmin DVD:nä (DVD-5, kuvasuhde 4:3, tekstitys: ruotsi ja englanti).

Iskelmäprinssin musiikkia on julkaistu suoratoistopalvelu Spotifyssa nimellä Iskelmäprinssi.

Arviot

Asko Alanen kirjoitti elokuvasta Soundi-lehdessä: "Iskelmäprinssi luo valloittavasti uusiksi vanhojen kotimaisten iskelmäkarusellileffojen viattoman kepeitä tunnelmia. Tyylillä ja sydämellä tehty nostalgiatrippi on esikuviaan kokonaisempi ja harkitumpi. Ohjaaja Juha Tapaninen ei ole langennut köyhään parodiaan, pinnalliseen rekvisiittanäyttelyyn tai kaupalliseen tähtiparaatiin." Uusi Suomi arvioi: "1950- ja 60-luvun taitteen Suomi osoittautuu elokuvassa yksittäisten epookkiesineiden ja aikakauden camp-viehätystä saaneiden iskelmien maailmaksi."

Helsingin Sanomien Helena Ylänen oli riemastunut, että Suomen 1990-luvun alun lamavuosina teattereihin tulee raikas kotimainen viihde-elokuva, josta on helppo pitää vaikkei se ehkä toista katselua kestäisikään. ”Tapaninen on mainosmies ja tottunut käyttämään jokaisen minuutin hyväkseen. Iskelmäprinssi on siinä mielessä mysteeri, että se koostuu tavattoman lyhyistä kuvista, se on hyvin kevyt pieni tarina ja silti se kestää melkein kaksi tuntia vaikuttamatta liian pitkältä.” Yläsestä erona Iskelmäprinssin kuvaaman ajankohdan viihdefilmeihin on se, ettei yleisöön tällä kertaa suhtauduta kyynisen laskelmoivasti vaan lämmöllä ja ymmärtämyksellä. Yläsen mielestä hienoa on myös se, että elokuvan naishahmot on hahmoteltu mieshahmoja vivahteikkaammiksi.

Huomioita

Iskelmäprinssin poistettuihin kohtauksiin kuuluu muun muassa Bambin lentoemäntä-fantasia, joka oli toteutettu musikaalinumerona. Elokuvan pienissä sivuosissa nähdään muun muassa Petri Liski James-orkesterin rumpalina sekä Sanna Saarijärvi Kultasiipi-pesukonemainoksessa. Muusikko Anna Hanski vilahtaa linja-auton rahastajatyttönä repliikittömässä sivuosassaan.

Vuonna 1998 Iskelmäprinssistä tehtiin kahdeksanosainen televisiosarja, jossa alkuperäisistä näyttelijöistä on mukana ainoastaan Ruubel. Naispääosassa on Anu Palevaara. Juonen kannalta televisiosarjalla ei ole juuri yhteyttä elokuvaan.

Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 11, ISBN 951-37-3969-4
• Iskelmäprinssi Elonet.

Aiheesta muualla

• Yle.fi: Iskelmäprinssi