Herttoniemen öljysatama
| Herttoniemen satama | |
|---|---|
 Satama ilmakuvassa vuonna 1984. Taustalla Vanhankaupunginselkä. |
|
| Sijainti | |
| Sijainti | Herttoniemi, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Yksityiskohtia | |
| Avattu | 1937[1] |
| Omistaja | Helsingin Satama |
| Tyyppi | öljysatama |
Herttoniemen satama oli Helsingin Herttoniemessä vuosina 1937–1992 toiminut öljysatama.[1] Ennen sen perustamista öljynkuljetus ja -säilytys hoidettiin Sörnäisten satamassa,[2] kunnes ne päätettiin siirtää paloturvallisuussyistä kauemmaksi itään.[3] Satamaan johti vuonna 1939 käyttöönotettu Herttoniemen satamarata, joka kulki Viikin kautta ja liittyi päärataan Oulunkylässä.
Tarve
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Öljyntuonti Suomeen kasvoi voimakkaasti 1900-luvun alussa, ja 1920-luvulla tuonti yritti 100 000:n tonnin rajan. Peräti 80 % maan öljystä kulki Helsingin kautta. Sörnäisten satama vastaanotti sekä öljyn että puutavaran, mitä viranomaiset pitivät vaarallisena ratkaisuna. Sörnäinen kärsi myös tilanpuutteesta, ja tilapäisiä öljynvarastointipaikkoja perustettiin muun muassa Pihlajasaariin.[4]
Varhaiset suunnitelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudelle öljysatamalle tutkittiin vaihtoehtoja Hietaniemessä ja Kivinokassa sekä Sörnäisten sataman eteläpuolella Sompasaaren, Nihdin ja Hanasaaren alueilla. Kivinokka hylättiin, koska se sijaitsi hankalasti Kulosaaren puusillan takana, sen maasto oli epätasaista, ja sinne olisi ollut vaikeaa rakentaa rautatie. Sörnäisten vaihtoehtoa pidettiin liian kalliina ja onnettomuusalttiina, ja suurin osa alueen saarista oli vuokrattu vähintään vuoteen 1935 asti. Kaupunginvaltuusto päätti 18. helmikuuta 1925 uuden öljysataman rakentamisesta Hietaniemen hautausmaan pohjoispuolelle. Sitä varten suunniteltiin yli kaksi kilometriä pitkä satamarata, joka olisi kulkenut Töölön halki. Hanke herätti vastustusta, sillä alueella oli varauduttu asuinrakentamiseen ja hautausmaan laajennuksiin. Sataman perustaminen kuitenkin viivästyi ja lopulta hylättiin vuonna 1929, kun alueelle kasatut hiekkakasat olivat levittäytyneet hiekkarannaksi, jota kaupunginhallitus piti kauniina. Kaupunginvaltuusto kumosi öljysatamaa koskeneen päätöksen yksimielisesti 13. marraskuuta 1929 ja päätti kehittää Hietaniemeä yleisenä uimarantana.[4]
Sataman perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1930-lukua lähestyttäessä uuden öljysataman perustaminen tuli yhä ajankohtaisemmaksi, kun Sörnäisten satama alkoi menettää asiakkaita Turun ja Rauman satamiin. Sataman kupeessa Isossa Verkkosaaressa, öljysäiliöiden läheisyydessä, sattunut tulipalo vuonna 1928 oli yksi merkki Sörnäisten heikoista olosuhteista. Riittävän eristetty ja syvä satama-alue löytyi Herttoniemestä Helsingin maalaiskunnasta. Kaupunginvaltuusto hyväksyi öljysataman rakentamisen alueelle 17. joulukuuta 1930.[4] Ensimmäisen bensiinilastinsa satama vastaanotti joulukuussa 1937,[1] ja jatkosodan jälkeen satamaa varten tehtiin vielä muutamia maantäyttöjä.[3] Vuonna 1946 Herttoniemi siirtyi maalaiskunnasta osaksi Helsinkiä suuressa alueliitoksessa.
Herttoniemessä, jossa toimi myös raakatervan varasto ja tislaamo, varastoitiin ja käsiteltiin öljyä, liuottimia ja muita kemikaaleja.[1] Alueella toimi useita eri öljy-yhtiöitä, kuten Shell ja Teboil.[1][5]
Jo varhain Herttoniemen sataman todettiin olevan liian ahdas, sillä öljyn kysynnän räjähdysmäiseen kasvuun ei ollut varauduttu.[6] Vuonna 1951 kirjattiin, ettei satamaa tulisi enää laajentaa, vaan uudet varastot tulisi sijoittaa Laajasaloon. Herttoniemen sataman kehitys pysähtyi, ja vain muutamassa vuodessa Laajasalon öljysatama ohitti Herttoniemen varastokapasiteetissa. Lisäksi öljyliikennettä siirtyi Porvoon Kilpilahteen Sköldvikin radan valmistuttua vuonna 1972.[7]
Muutos asuinalueeksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sataman sulkemista alettiin suunnitella vuonna 1986, sillä Helsingin metroliikenteen käynnistyminen oli muuttanut alueen asemaa kaupunkirakenteessa.[1] Herttoniemen metroasema sijaitsi satamasta vain kävelymatkan päässä, ja uudessa yleiskaavassa alueelle mahtui noin 8 500 asukasta.[1] Uusi osayleiskaava hyväksyttiin vuonna 1991, ja satama poistui käytöstä vuonna 1992. Tilalle rakennettiin uusi asuinalue, joka on käytännössä nykyinen Herttoniemenrannan osa-alue.
Rakentamista edellytti mittavat maanvaihtotyöt, sillä öljysatama oli pilannut alueen maaperää. Maata poistettiin peräti 400 000 tonnia, ja sitä kuljetettiin pääosin Ämmässuon kaatopaikalle.[8] Myös alueen pohjavesi oli täysin pilaantunutta.[1] Herttoniemeen ei sataman jäljiltä jätetty öljysäiliöitä, toisin kuin Kruunuvuorenrantaan, jossa Laajasalon öljysatama sijaitsi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bergström, Matti & Kilpiö, Olavi (toimittajat): Leveät kiskot: Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset leveäraiteiset rautatiet. Hyvinkää: Suomen rautatiemuseo, 2008. ISBN 978-951-96543-9-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Kurki-Suonio, Merja: Herttoniemen öljysatamasta Herttoniemenrannan asuinalueeksi 1997. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Viitattu 21.7.2021.
- ↑ Oy Shell Ab, Sörnäisten varasto Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 21.7.2021.
- ↑ a b Tekniikan ja teollisuuden jälkiä: Herttoniemi 24.6.2021. Tekniikan Museo. Viitattu 21.7.2021.
- ↑ a b c Erävuori, Jukka: Helsingin sataman ja satamahallinnon historia, s. 106–110. Helsingin kaupunki, 1981.
- ↑ Pohjanpalo, Olli: Kiskot tiensä päässä | Helsingin rantoja kiertävät syrjäraiteet katoavat metri metriltä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 7.4.1990. Viitattu 21.7.2021.
- ↑ Bergström & Kilpiö 2008, s. 229
- ↑ Bergström & Kilpiö 2008, s. 239
- ↑ Teollisuuden muisto 24.6.2021. Helsingin yliopisto. Viitattu 21.7.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]