Fiat Ducato
Fiat Ducato on Fiatin vuodesta 1981 lähtien valmistama pakettiautomalli, joka korvasi mallistossa Fiat 242:n. Tavarankuljetusmallien lisäksi Fiat Ducato on alusta lähtien ollut erittäin suosittu matkailuautojen alustana. Euroopassa noin kaksi kolmasosaa kaikista matkailuautoista on rakennettu Ducaton alustalle.[1] Ducato-nimi tulee vanhasta eurooppalaisesta rahayksiköstä, dukaatista (ital. ducato). Vuodesta 2007 alkaen Ducatoa on valmistanut Fiatin hyötyajoneuvo-osasto Fiat Professional.
Fiat Ducato I (1981–1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Fiat Ducato I | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Italia |
| Valmistaja | Fiat |
| Valmistusvuodet | 1981–1994 |
| Muut nimet | Fiat Talento |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
| Edeltäjä | Fiat 242 |
| Seuraaja | Fiat Ducato II |
| Teknisesti samankaltaisia |
Alfa Romeo AR6 Citroën C25 Peugeot J5 Talbot Express |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,8–2,5 l |
| Teho | 69–95 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto | 5-vaihteinen manuaali |
Ensimmäisen sukupolven Fiat Ducato esiteltiin vuonna 1981 seuraajana Fiat 242:lle. Fiatin ja PSA-konsernin yhteistyön seurauksena sisarmalleiksi tulivat ulkoisesti lähes identtiset Citroën C25 ja Peugeot J5. Ainoastaan Italian markkinoilla oli myös tarjolla Alfa Romeo AR6 keväästä 1985 vuoden 1989 loppuun. Peugeot myi J5-malliaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa nimellä Talbot Express vuodesta 1982 alkaen. Ducaton lyhytakselivälinen malli tuli markkinoille alkuvuodesta 1989 Fiat Talento -nimisenä.
PSA:n valmistamat bensiinimoottorit olivat kahdeksanventtillisiä, kaasuttimella varustettuja ja perustuivat työntötankotekniikkaan. Tarjolla oli 1,8- (69 hv) ja 2,0-litraiset (78/84/86 hv) versiot. 84-hevosvoimainen oli varustettu katalysaattorilla. Dieselkäyttöiset voimanlähteet olivat kahdeksanventtiilisiä SOHC-moottoreita. Pienin oli 1,9-litrainen vapaasti hengittävänä (69 hv) tai turboahdettuna (82 hv) versiona, seuraava 2,4-litrainen turbo (92 hv) ja suurin 2,5-litrainen turbolla (95 hv) tai ilman (72/75 hv). Dieselmoottoreista ainoastaan 2,4 ja 2,5 litran turbomoottorit olivat suorasuihkutteisia, muissa oli epäsuora suihkutus. Voimansiirtona oli viisivaihteinen manuaalivaihteisto[2].
Ducato sisarmalleineen koki vuonna 1990 pienen kasvojenkohotuksen, jossa etuvalot ja -säleikkö vaihdettiin uusiin.
Fiat Ducato II (1994–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Fiat Ducato II | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Brasilia Italia Venäjä |
| Valmistaja | Fiat |
| Valmistusvuodet | 1994–2006 |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
| Edeltäjä | Fiat Ducato I |
| Seuraaja | Fiat Ducato III |
| Teknisesti samankaltaisia |
Citroën Jumper I Peugeot Boxer I |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,9–2,8 l |
| Teho | 68–144 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti |
Toisen sukupolven Ducato esiteltiin keväällä 1994 täysin uudistuneena. Citroën vaihtoi mallinsa nimeksi Citroën Jumper (Englannissa Relay) ja Peugeot’n versiosta puolestaan tuli Peugeot Boxer. Kolmikko valittiin Vuoden pakettiautoksi 1994[3].
Valikoiman ainoa bensiinimoottori oli PSA:n 2,0-litrainen (108 hv) kahdeksanventtilinen SOHC, jossa oli monipisteruiskutus. Kaikki dieselmoottorit olivat nyt SOHC-tyyppisiä. Ducaton valikoiman muodostivat Fiatin 1,9 D (68 hv) ja TD (79/81 hv) sekä Ivecon valmistamat 2,5 D (83 hv) ja TDI (108/114 hv). 79- ja 108-hevosvoimaisissa oli katalysaattori ja 2,5-litraiset olivat suorasuihkutteisia. Ensimmäistä kertaa saatavana oli viisivaihteisen manuaalivaihteiston lisäksi myös nelivaihteinen automaatti.
Lisävarusteina Ducatoon oli saatavilla muun muassa kuljettajan turvatyyny, ABS-jarrut ja ilmastointi.
2,5-litraiset dieselmoottorit korvattiin vuonna 1998 uusilla Ivecon 2,8 D- (86 hv) ja 2,8 TD (120 hv) -moottoreilla, joista suurempitehoisessa oli suorasuihkutus.
Suurempia moottoriuudistuksia saatiin odottaa vuoteen 2000. Silloin kaikkiin moottoreihin tuli katalysaattorit ja 1,9 TD:n teho nousi 89 hevosvoimaan. Ivecon 2,5-litraiset korvattiin PSA:n 12-venttiilisillä, jolloin uudessa 2,5 D:ssä oli tehoa 85 ja TD:ssä 106 hevosvoimaa. Täysin uusia moottoreita olivat yhteispaineruiskutteiset 2,0 JTD (83 hv) ja 2,8 JTD (126 hv). 2,8 D poistettiin sisarmerkkien valikoimasta, mutta Ducatoon se edelleen oli saatavana.
Kuljettajan turvatyyny oli vakiovarusteena alkuvuodesta 2001 lähtien.
Keväällä 2002 kaikki kolme sisarmallia kävivät läpi perusteellisen kasvojenkohotuksen. Aiempi umpinainen keula vaihdettiin hopeareunaiseen maskiin, johon tuli uusi Fiatin logo. Myös puskurit vaihtuivat uudenmallisiin, ja ajovalot olivat aikaisempaa suuremmat ja kirkaslasiset. Sivuvilkuista tuli kolmionmuotoiset ja peräosassa takavaloja muutettiin hieman. Ulkopuolen tavoin myös ohjaamoa nykyaikaistettiin vaihtamalla kojelauta ja ohjauspyörä täysin uusiin.
ABS-jarrut olivat moottorista riippuen vakio- tai lisävaruste. Uusia lisävarusteita olivat matkustajan turvatyyny ja suurempitehoisten moottorien yhteydessä luistonestojärjestelmä.
Moottoriosastolla 2,0-litraisen bensiinimoottorin teho nousi 110 hevosvoimaan. Kaikki dieselmoottorit olivat nyt yhteispaineruiskutteisia. Valikoiman muodostivat 2,0 JTD (83 hv), 2,3 JTD (110 hv) ja 2,8 JTD (126 hv). Näistä 2,3-litrainen oli DOHC-tyyppinen ja 16-venttiilinen. 2,8-litraisesta tuli vuonna 2004 tarjolle myös 144-hevosvoimainen versio.
Fiat Ducato III (2006–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Fiat Ducato III | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Italia |
| Valmistaja | Fiat Professional |
| Konserni | Fiat Chrysler Automobiles |
| Valmistusvuodet | 2006– |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
| Edeltäjä | Fiat Ducato II |
| Teknisesti samankaltaisia |
Citroën Jumper II Peugeot Boxer II Ram ProMaster |
| Tekniset tiedot | |
| Kuormatila | 8–17 m³ |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 2,0–3,0 l |
| Polttoaine | diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen robotti 9-vaihteinen automaatti |
| Mitat | |
| Pituus |
L1: 4 963 mm L2: 5 413 mm L3: 5 998 mm L4: 6 363 mm |
| Akseliväli |
L1: 3 000 mm L2: 3 450 mm L3: 4 035 mm L4: 4 035 mm |
| Leveys | 2 025 mm |
| Korkeus |
H1: 2 254 mm H2: 2 524 mm H3: 2 764 mm |
Kolmannen sukupolven mallistosta ensimmäisenä esiteltiin Jumper toukokuussa 2006, sitä seurasi kesäkuussa Boxer ja myöhemmin samana vuonna uusi Ducato. Autojen ulkopuoli uudistettiin täysin ja ohjaamon viihtyisyyteen tehtiin lukuisia parannuksia.
Ducatoon on saatavana kolme eripituista akseliväliä, neljä kokonaispituutta ja kolme korikorkeutta. Kuormatilaa on korimallista riippuen 8–17 kuutiometriä.[4]
Bensiinimoottoreista luovuttiin, ja kaikki dieselmoottorit ovat DOHC-tyyppisiä ja 16-venttiilisiä. Aluksi saatavana oli 2,2- (100 hv), 2,3- (120/130 hv) ja 3,0-litraiset (155 hv) Multijetit. 2,2-litrainen moottori on peräisin Fordilta, muut ovat Ivecon valmistamia.
Perinteistä automaattivaihteistoa ei ollut enää saatavilla, mutta sen tilalle tuli kuusivaihteinen Comfort-Matic-robottivaihteisto. Kyseisessä vaihteistossa on sekä manuaali- että automaattitoiminto, mutta kytkinpoljinta ei tarvita.[5]
Vuonna 2011 kaikkia kolmea sisarmallia uudistettiin kevyesti. Ulkoasuun varsinaisia muutoksia ei tehty, mutta sisätiloissa kojelaudan keskikonsoli vaihtui uuteen ja materiaalien laatutaso parani.
Ducaton moottorivalikoimassa Fordin moottori korvattiin Fiatin omalla 2,0-litraisella (113 hv). 2,3 Multijetin tehovaihtoehdot muuttuivat 130- ja 146-hevosvoimaisiksi, ja uuden 3,0-litraisen teho on 175 hevosvoimaa.
Vuoden 2013 alussa esiteltiin Pohjois-Amerikan markkinoille suunnattu Ram ProMaster, jota valmistaa Fiat Chrysler Automobilesin tytäryhtiö Ram Trucks. Auto on muuten käytännössä sama kuin Euroopassa myytävät mallit, lukuun ottamatta erilaista moottorivalikoimaa.
_%E2%80%93_Frontansicht,_13._Juli_2014,_D%C3%BCsseldorf.jpg)
Varsinainen kasvojenkohotus suoritettiin vuonna 2014. Keulan ilmettä nykyaikaistettiin uusilla valoilla, etusäleiköllä ja -puskurilla, sekä takavaloihin tehtiin pieniä muutoksia. Uusien ajovalojen yhteyteen saa myös LED-päivävalot. Ohjaamon istuimia paranneltiin, ja lisävarusteena saa kosketuksella toimivan viisituumaisen monitoiminäytön, josta ohjataan radiota ja peruutuskameraa. Vakionopeudensäädin tuli myös vakiovarusteeksi. Teknisinä parannuksina jarrut ovat valmistajan mukaan aikaisempaa tehokkaammat, ja koriin on lisätty terästä vääntöjäykkyyden parantamiseksi.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Know your base vehicles Practical Motorhome. 28.9.2010. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Common problems on the Mk1 Fiat Ducato / Talbot Express Practical Motorhome. 27.2.2013. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Winners – 1994 Van of the Year. Viitattu 13.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Ducato – Valikoima ja kantavuus Fiatprofessional.fi. Fiat Professional. Viitattu 1.10.2015.
- ↑ Ducato Comfort-Matic (PDF) Karavaanarit.fi. Delta Motor Oy. Viitattu 1.10.2015.
- ↑ IS koeajoi: Uusi Peugeot Boxer – koriin lisätty terästä Ilta-Sanomat. 6.3.2015. Viitattu 15.11.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fiat Ducato Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta