Fiat Ducato

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fiat Ducato on Fiatin vuodesta 1981 lähtien valmistama pakettiautomalli. Ducato korvasi mallistossa Fiat 242:n. Tavarankuljetusmallien lisäksi Fiat Ducato on alusta lähtien ollut erittäin suosittu matkailuautojen alustana. Euroopassa noin kaksi kolmasosaa kaikista matkailuautoista on rakennettu Ducaton alustalle.[1] Ducato-nimi tulee vanhasta eurooppalaisesta rahayksiköstä, dukaatista (ital. ducato). Vuodesta 2007 alkaen Ducatoa on valmistanut Fiatin hyötyajoneuvo-osasto Fiat Professional.

Fiat Ducato 1. sukupolvi (1981–1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiat Ducato (1. sukupolvi)
Fiat Ducato I front 20100505.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Valmistaja Fiat
Valmistusvuodet 1981–1994
Muut nimet Fiat Talento
Korimalli pakettiauto
pikkubussi
lava-auto
Edeltäjä Fiat 242
Seuraaja Fiat Ducato 2. sukupolvi
Teknisesti samankaltaisia Alfa Romeo AR6
Citroën C25
Peugeot J5
Talbot Express
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 1,8–2,5 l
Teho 69–95 hv
Polttoaine bensiini
diesel
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
Vetotapa etuveto

Ensimmäisen sukupolven Fiat Ducato esiteltiin vuonna 1981 seuraajana Fiat 242:lle. Fiatin ja PSA-konsernin yhteistyön seurauksena sisarmalleiksi tulivat ulkoisesti lähes identtiset Citroën C25 ja Peugeot J5. Ainoastaan Italian markkinoilla oli myös tarjolla Alfa Romeo AR6 keväästä 1985 vuoden 1989 loppuun. Peugeot myi J5-malliaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa nimellä Talbot Express vuodesta 1982 alkaen. Ducaton lyhytakselivälinen malli tuli markkinoille alkuvuodesta 1989 Fiat Talento -nimisenä.

Fiat Talento (facelift)

PSA:n valmistamat bensiinimoottorit olivat kahdeksanventtillisiä, kaasuttimella varustettuja ja perustuivat työntötankotekniikkaan. Tarjolla oli 1,8- (69 hv) ja 2,0-litraiset (78/84/86 hv) versiot. 84-hevosvoimainen oli varustettu katalysaattorilla. Dieselkäyttöiset voimanlähteet olivat kahdeksanventtiilisiä SOHC-moottoreita. Pienin oli 1,9-litrainen vapaasti hengittävänä (69 hv) tai turboahdettuna (82 hv) versiona, seuraava 2,4-litrainen turbo (92 hv) ja suurin 2,5-litrainen turbolla (95 hv) tai ilman (72/75 hv). Dieselmoottoreista ainoastaan 2,4 ja 2,5 litran turbomoottorit olivat suorasuihkutteisia, muissa oli epäsuora suihkutus. Voimansiirtona oli viisivaihteinen manuaalivaihteisto.

Fiat Ducato -matkailuauto.
Ensimmäisen sukupolven facelift-malli.

Ducato sisarmalleineen koki vuonna 1990 pienen kasvojenkohotuksen, jossa etuvalot ja -säleikkö vaihdettiin uusiin.


Fiat Ducato 2. sukupolvi (1994–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiat Ducato (2. sukupolvi)
Fiat Ducato 2.8 JTD.JPG
Valmistustiedot
Valmistusmaa Brasilian lippu Brasilia
Italia
Venäjän lippu Venäjä
Valmistaja Fiat
Valmistusvuodet 1994–2006
Korimalli pakettiauto
pikkubussi
lava-auto
Edeltäjä Fiat Ducato 1. sukupolvi
Seuraaja Fiat Ducato 3. sukupolvi
Teknisesti samankaltaisia Citroën Jumper
Peugeot Boxer
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 1,9–2,8 l
Teho 68–144 hv
Polttoaine bensiini
diesel
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
Vetotapa etuveto

Toisen sukupolven Ducato esiteltiin keväällä 1994 täysin uudistuneena. Citroën vaihtoi mallinsa nimeksi Jumper (Englannissa Relay), ja Peugeot’n versiosta puolestaan tuli Boxer. Kolmikko valittiin Vuoden Pakettiautoksi 1994[2].

Valikoiman ainoa bensiinimoottori oli PSA:n 2,0-litrainen (108 hv) kahdeksanventtilinen SOHC, jossa oli monipisteruiskutus. Kaikki dieselmoottorit olivat nyt SOHC-tyyppisiä. Ducaton valikoiman muodostivat Fiatin 1,9 D (68 hv) ja TD (79/81 hv) sekä Ivecon valmistamat 2,5 D (83 hv) ja TDI (108/114 hv). 79- ja 108-hevosvoimaisissa oli katalysaattori, ja 2,5-litraiset olivat suorasuihkutteisia. Ensimmäistä kertaa saatavana oli viisivaihteisen manuaalivaihteiston lisäksi myös nelivaihteinen automaatti.

Lisävarusteina Ducatoon tarjottiin muun muassa kuljettajan turvatyynyä, ABS-jarruja ja ilmastointia.

2,5-litraiset dieselmoottorit korvattiin vuonna 1998 uusilla Ivecon 2,8 D- (86 hv) ja 2,8 TD (120 hv) -moottoreilla, joista suurempitehoisessa oli suorasuihkutus.

Suurempia moottoriuudistuksia saatiin odottaa vuoteen 2000. Silloin kaikkiin moottoreihin tuli katalysaattorit ja 1,9 TD:n teho nousi 89 hevosvoimaan. Ivecon 2,5-litraiset korvattiin PSA:n 12-venttiilisillä, jolloin uudessa 2,5 D:ssä oli tehoa 85 ja TD:ssä 106 hevosvoimaa. Täysin uusia moottoreita olivat yhteispaineruiskutteiset 2,0 JTD (83 hv) ja 2,8 JTD (126 hv). 2,8 D poistettiin sisarmerkkien valikoimasta, mutta Ducatoon se edelleen oli saatavana.

Kuljettajan turvatyyny oli vakiovarusteena alkuvuodesta 2001 lähtien.

Toisen sukupolven facelift-malli.

Huhtikuussa 2002 kaikki kolme sisarmallia kävivät läpi perusteellisen kasvojenkohotuksen. Aiempi umpinainen keula vaihdettiin hopeareunaiseen maskiin, johon tuli uusi Fiatin logo. Myös puskurit vaihtuivat uudenmallisiin, ja ajovalot olivat aikaisempaa suuremmat sekä myös kirkaslasiset. Sivuvilkuista tuli kolmionmuotoiset ja peräosassa takavaloja muutettiin hieman. Ulkopuolen tavoin myös ohjaamoa nykyaikaistettiin vaihtamalla kojelauta ja ohjauspyörä täysin uusiin.

ABS-jarrut olivat vakio- tai lisävaruste moottorista riippuen. Uusina lisävarusteina tarjottiin matkustajan turvatyynyä, ja suurempitehoisten moottorien yhteydessä luistonestojärjestelmää.

Fiat Ducato -matkailuauto.

Moottoriosastolla 2,0-litraisen bensiinimoottorin teho nousi 110 hevosvoimaan. Kaikki dieselmoottorit olivat nyt yhteispaineruiskutteisia. Valikoiman muodostivat 2,0 JTD (83 hv), 2,3 JTD (110 hv) ja 2,8 JTD (126 hv). Näistä 2,3-litrainen oli DOHC-tyyppinen ja 16-venttiilinen. 2,8-litraisesta tuli vuonna 2004 tarjolle myös 144-hevosvoimainen versio.


Fiat Ducato 3. sukupolvi (2006–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiat Ducato (3. sukupolvi)
Fiat Ducato 130 MultiJet Cargo 2013 (15567419710).jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Valmistaja Fiat Professional
Konserni Fiat Chrysler Automobiles
Valmistusvuodet 2006–
Korimalli pakettiauto
pikkubussi
lava-auto
Edeltäjä Fiat Ducato 2. sukupolvi
Teknisesti samankaltaisia Citroën Jumper
Peugeot Boxer
Ram ProMaster
Kuormatila 8,0–17,0 m³
Akseliväli 3 000–4 035 mm
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 2,0–3,0 l
Polttoaine diesel
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen robotti
Vetotapa etuveto

Kolmannen sukupolven mallistosta ensimmäisenä esiteltiin Jumper toukokuussa 2006, sitä seurasi kesäkuussa Boxer ja myöhemmin samana vuonna uusi Ducato. Autojen ulkopuoli uudistettiin täysin, ja ohjaamon viihtyisyyteen tehtiin lukuisia parannuksia.

Ducatoon on saatavana kolme eripituista akseliväliä, neljä kokonaispituutta ja kolme korikorkeutta. Kuormatilaa on korimallista riippuen 8–17 kuutiometriä.[3]

Avolavallinen Fiat Ducato.

Bensiinimoottoreista luovuttiin, ja kaikki dieselmoottorit ovat DOHC-tyyppisiä ja 16-venttiilisiä. Aluksi saatavana oli 2,2- (100 hv), 2,3- (120/130 hv) ja 3,0-litraiset (155 hv) Multijetit. 2,2-litrainen moottori on peräisin Fordilta, muut ovat Ivecon valmistamia.

Perinteistä automaattivaihteistoa ei ole enää saatavilla, mutta sen tilalle tuli kuusivaihteinen Comfort-Matic-robottivaihteisto. Kyseisessä vaihteistossa on sekä manuaali- että automaattitoiminto, mutta kytkinpoljinta ei tarvita.[4]

Vuonna 2011 kaikkia kolmea sisarmallia uudistettiin kevyesti. Ulkoasuun varsinaisia muutoksia ei tehty, mutta sisätiloissa kojelaudan keskikonsoli vaihtui uuteen, ja materiaalien laatutaso parani.

Fiat Ducato -matkailuauto.

Ducaton moottorivalikoimassa Fordin moottori korvattiin Fiatin omalla 2,0-litraisella (113 hv). 2,3 Multijetin tehovaihtoehdot muuttuivat 130- ja 146-hevosvoimaisiksi, ja uuden 3,0-litraisen teho on 175 hevosvoimaa.

Vuoden 2013 alussa esiteltiin Pohjois-Amerikan markkinoille suunnattu Ram ProMaster, jota valmistaa Fiat Chrysler Automobilesin tytäryhtiö Ram Trucks. Auto on muuten käytännössä sama kuin Euroopassa myytävät mallit, lukuun ottamatta erilaista moottorivalikoimaa.

Kolmannen sukupolven facelift-malli.

Varsinainen kasvojenkohotus suoritettiin vuonna 2014. Keulan ilmettä nykyaikaistettiin uusilla valoilla, etusäleiköllä ja -puskurilla, sekä takavaloihin tehtiin pieniä muutoksia. Uusien ajovalojen yhteyteen saa myös LED-päivävalot. Ohjaamossa istuimia paranneltiin, ja lisävarusteena saa kosketuksella toimivan viisituumaisen monitoiminäytön, josta ohjataan radiota ja peruutuskameraa. Vakionopeudensäädin tuli myös vakiovarusteeksi. Teknisinä parannuksina jarrut ovat valmistajan mukaan aikaisempaa tehokkaammat, ja koriin on lisätty terästä vääntöjäykkyyden parantamiseksi.[5]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Know your base vehicles Practical Motorhome. 28.9.2010. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
  2. Winners – 1994 Van of the Year. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
  3. Ducato – Valikoima ja kantavuus Fiatprofessional.fi. Fiat Professional. Viitattu 1.10.2015.
  4. Ducato Comfort-Matic (PDF) Karavaanarit.fi. Delta Motor Oy. Viitattu 1.10.2015.
  5. IS koeajoi: Uusi Peugeot Boxer – koriin lisätty terästä Ilta-Sanomat. 6.3.2015. Viitattu 1.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]