Fiat Ducato
Fiat Ducato on Fiatin vuodesta 1981 lähtien valmistama pakettiautomalli, joka korvasi mallistossa Fiat 242:n. Tavarankuljetusmallien lisäksi Fiat Ducato on alusta lähtien ollut erittäin suosittu matkailuautojen alustana. Euroopassa noin kaksi kolmasosaa kaikista matkailuautoista on rakennettu Ducaton alustalle.[1] Ducato-nimi tulee vanhasta eurooppalaisesta rahayksiköstä, dukaatista (ital. ducato). Vuodesta 2007 alkaen Ducatoa on valmistanut Fiatin hyötyajoneuvo-osasto Fiat Professional.
Fiat Ducato I (1981–1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Fiat Ducato I | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Italia |
| Valmistaja | Fiat |
| Valmistusvuodet | 1981–1994 |
| Muut nimet | Fiat Talento |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
| Edeltäjä | Fiat 242 |
| Seuraaja | Fiat Ducato II |
| Teknisesti samankaltaisia |
Alfa Romeo AR6 Citroën C25 Peugeot J5 Talbot Express |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,8–2,5 l |
| Teho | 69–95 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto | 5-vaihteinen manuaali |
Ensimmäisen sukupolven Fiat Ducato esiteltiin vuonna 1981 seuraajana Fiat 242:lle. Fiatin ja PSA-konsernin yhteistyön seurauksena sisarmalleiksi tulivat tekniikaltaan ja ulkonäöltään lähes identtiset Citroën C25 ja Peugeot J5. Ainoastaan Italian markkinoilla oli myös tarjolla Alfa Romeo AR6 keväästä 1985 vuoden 1989 loppuun. Lisäksi PSA-konserni myi Yhdistyneessä kuningaskunnassa autoa nimellä Talbot Express vuosina 1982–1992. Ducaton lyhytakselivälinen malli tuli markkinoille alkuvuodesta 1989 Fiat Talento -nimisenä.
PSA:n valmistamat bensiinimoottorit olivat kahdeksanventtillisiä kaasutinmoottoreita ja perustuivat työntötankotekniikkaan. Tarjolla oli 1,8- (69 hv) ja 2,0-litraiset (78/84/86 hv) versiot. 84-hevosvoimainen oli varustettu katalysaattorilla. Dieselmoottorit olivat kahdeksanventtiilisiä SOHC-moottoreita. Pienin oli 1,9-litrainen vapaasti hengittävänä (69 hv) tai turboahdettuna (82 hv) versiona, seuraava 2,4-litrainen turbo (92 hv) ja suurin 2,5-litrainen turbolla (95 hv) tai ilman (72/75 hv). Dieselmoottoreista ainoastaan 2,4 ja 2,5 litran turbomoottorit olivat suorasuihkutteisia, muissa oli epäsuora suihkutus. Voimansiirtona kaikkien moottorien yhteydessä oli viisivaihteinen manuaalivaihteisto[2].
Ducato sisarmalleineen koki vuonna 1990 pienen kasvojenkohotuksen, jossa ajovalot ja etusäleikkö vaihdettiin uusiin.
Fiat Ducato II (1994–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Fiat Ducato II | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Brasilia Italia Venäjä |
| Valmistaja | Fiat |
| Valmistusvuodet | 1994–2006 |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
| Edeltäjä | Fiat Ducato I |
| Seuraaja | Fiat Ducato III |
| Teknisesti samankaltaisia |
Citroën Jumper I Peugeot Boxer I |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,9–2,8 l |
| Teho | 68–144 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti |
Toisen sukupolven Ducato esiteltiin keväällä 1994 täysin uudistuneena. Citroën vaihtoi mallinsa nimeksi Citroën Jumper (Isossa-Britanniassa Relay) ja Peugeot’n versiosta puolestaan tuli Peugeot Boxer. Kolmikko valittiin Vuoden pakettiautoksi 1994[3].
Valikoiman ainoa bensiinimoottori oli PSA:n 2,0-litrainen (108 hv) kahdeksanventtilinen SOHC, jossa oli monipisteruiskutus. Kaikki dieselmoottorit olivat nyt SOHC-tyyppisiä. Ducaton valikoiman muodostivat Fiatin 1,9 D (68 hv) ja TD (79/81 hv) sekä Ivecon valmistamat 2,5 D (83 hv) ja TDI (108/114 hv). 79- ja 108-hevosvoimaisissa oli katalysaattori ja 2,5-litraiset olivat suorasuihkutteisia. Ensimmäistä kertaa saatavana oli viisivaihteisen manuaalivaihteiston lisäksi myös nelivaihteinen automaatti.
Lisävarusteina Ducatoon oli saatavilla muun muassa kuljettajan turvatyyny, ABS-jarrut ja ilmastointi.
2,5-litraiset dieselmoottorit korvattiin vuonna 1998 uusilla Ivecon 2,8 D- (86 hv) ja 2,8 TD (120 hv) -moottoreilla, joista suurempitehoisessa oli suorasuihkutus.
Suurempia moottoriuudistuksia tehtiin vuonna 2000. Silloin kaikkiin moottoreihin tuli katalysaattorit ja 1,9 TD:n teho nousi 89 hevosvoimaan. Ivecon 2,5-litraiset korvattiin PSA:n 12-venttiilisillä, jolloin uudessa 2,5 D:ssä oli tehoa 85 ja TD:ssä 106 hevosvoimaa. Täysin uusia moottoreita olivat yhteispaineruiskutteiset 2,0 JTD (83 hv) ja 2,8 JTD (126 hv). 2,8 D poistettiin sisarmerkkien valikoimasta, mutta Ducatoon se edelleen oli saatavana.
Kuljettajan turvatyyny oli vakiovarusteena alkuvuodesta 2001 lähtien.
Keväällä 2002 kaikki kolme sisarmallia kävivät läpi perusteellisen kasvojenkohotuksen. Ducaton alkuperäisen umpinaisen keulan paikalle tuli etusäleikkö, jossa oli uusi pyöreä Fiatin logo. Myös puskurit vaihtuivat uudenmallisiin ja ajovalot olivat aikaisempaa suuremmat ja kirkaslasiset. Sivuvilkuista tuli kolmionmuotoiset ja peräosassa takavaloja muutettiin hieman. Ulkopuolen tavoin myös ohjaamoa nykyaikaistettiin vaihtamalla kojelauta ja ohjauspyörä täysin uusiin.
ABS-jarrut olivat moottorista riippuen vakio- tai lisävarusteena. Uusia lisävarusteita olivat matkustajan turvatyyny ja suurempitehoisten moottorien yhteydessä luistonestojärjestelmä. 2,0-litraisen bensiinimoottorin teho nousi 110 hevosvoimaan. Kaikki dieselmoottorit olivat nyt yhteispaineruiskutteisia. Valikoiman muodostivat 2,0 JTD (83 hv), 2,3 JTD (110 hv) ja 2,8 JTD (126 hv). Näistä 2,3-litrainen oli DOHC-tyyppinen ja 16-venttiilinen. 2,8-litraisesta tuli vuonna 2004 tarjolle myös 144-hevosvoimainen versio.
Fiat Ducato III (2006–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Fiat Ducato III | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Italia |
| Valmistaja | Fiat Professional |
| Konserni | Fiat Chrysler Automobiles |
| Valmistusvuodet | 2006– |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
| Edeltäjä | Fiat Ducato II |
| Teknisesti samankaltaisia |
Citroën Jumper II Opel Movano C Peugeot Boxer II Ram ProMaster |
| Tekniset tiedot | |
| Kuormatila | 8–17 m³ |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 2,0–3,0 l |
| Polttoaine | diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen robotti 9-vaihteinen automaatti |
| Mitat | |
| Pituus |
L1: 4 963 mm L2: 5 413 mm L3: 5 998 mm L4: 6 363 mm |
| Akseliväli |
L1: 3 000 mm L2: 3 450 mm L3: 4 035 mm L4: 4 035 mm |
| Leveys | 2 025 mm |
| Korkeus |
H1: 2 254 mm H2: 2 524 mm H3: 2 764 mm |
Kolmannen sukupolven mallistosta ensimmäisenä esiteltiin Jumper toukokuussa 2006, sitä seurasi kesäkuussa Boxer ja myöhemmin samana vuonna uusi Ducato. Vuoden 2013 alussa esiteltiin Pohjois-Amerikan markkinoille suunnattu Ram ProMaster, jota valmistaa Fiat Chrysler Automobilesin tytäryhtiö Ram Trucks. Auto on erilaista moottorivalikoimaa lukuun ottamatta muuten käytännössä sama kuin Euroopassa myytävät mallit. Vuonna 2021 esiteltiin uusi Opel Movano, joka on Ducaton, Jumperin ja Boxerin sisarmalli. Aiemmin Movano oli pohjautunut Renault Masteriin, mutta Opelin yhteistyöhanke pakettiautojen kehityksestä Renault’n kanssa päättyi valmistajan siirryttyä General Motorsilta ranskalaisen PSA-konsernin omistukseen.
Ducatoon on saatavana kolme eripituista akseliväliä, neljä kokonaispituutta ja kolme korikorkeutta. Kuormatilaa on korimallista riippuen 8–17 kuutiometriä.[4]
Bensiinimoottoreista luovuttiin ja kaikki dieselmoottorit ovat DOHC-tyyppisiä ja 16-venttiilisiä. Aluksi saatavana oli 2,2- (100 hv), 2,3- (120/130 hv) ja 3,0-litraiset (155 hv) Multijetit. 2,2-litrainen moottori oli peräisin Fordilta, muut ovat Ivecon valmistamia.
Perinteistä automaattivaihteistoa ei ollut aluksi saatavilla, mutta sen tilalle tuli kuusivaihteinen Comfort-Matic-robottivaihteisto. Kyseisessä vaihteistossa on sekä manuaali- että automaattitoiminto, mutta kytkinpoljinta ei tarvita.[5] Jumperiin ja Boxeriin robottivaihteistoa ei tullut tarjolle.
Vuonna 2011 kaikkia kolmea sisarmallia uudistettiin kevyesti. Ulkoasuun varsinaisia muutoksia ei tehty, mutta sisätiloissa kojelaudan keskikonsoli vaihtui uuteen ja materiaalien laatutasoa parannettiin. Ducaton moottorivalikoimassa Fordin moottori korvattiin Fiatin omalla 2,0-litraisella (113 hv). 2,3 Multijetin tehovaihtoehdot muuttuivat 130- ja 146-hevosvoimaisiksi ja uuden 3,0-litraisen teho oli 175 hevosvoimaa.
_%E2%80%93_Frontansicht,_13._Juli_2014,_D%C3%BCsseldorf.jpg)
Vuonna 2014 Ducato sisarmalleineen koki kasvojenkohotuksen. Keulan ilmettä nykyaikaistettiin uusilla ajovaloilla, etusäleiköllä ja -puskurilla, lisäksi myös takavaloihin tehtiin pieniä muutoksia. Uusien ajovalojen yhteyteen tuli saataville myös LED-päiväajovalot. Ohjaamon istuimia paranneltiin ja lisävarusteeksi tuli saataville viisituumainen kosketusnäyttö, jonka kautta ohjataan radiota ja peruutuskameraa. Vakionopeudensäädin tuli myös vakiovarusteeksi. Teknisinä parannuksina jarrut ovat valmistajan mukaan aikaisempaa tehokkaammat ja koriin lisättiin terästä vääntöjäykkyyden parantamiseksi.[6]
Vuonna 2021 robottivaihteiston tilalle tuli uusi yhdeksänportainen automaattivaihteisto. Lisäksi moottorivalikoima päivitettiin Euro 6D -päästönormien mukaiseksi.[7] Muut sisarmallit eivät saaneet uutta automaattivaihteistoa, vaan niihin oli edelleen tarjolla ainoastaan manuaalivaihteisto.
Myöhemmin samana vuonna Ducato koki toisen kasvojenkohotuksensa, jossa keulan alueella uudistuksia tehtiin ajovaloihin ja etusäleikköön, johon tuli uusi Fiat-logo. Myös kojelautaa uudistettiin ja ohjauspyörä on uusi. Saataville tulivat myös digitaalinen mittaristo ja 10-tuumainen tietoviihdejärjestelmän näyttö. Edullisemmissa malliversioissa näytön koko on viisi tai seitsemän tuumaa. Uusia aktiivisia turvavarusteita ovat kaista-avustin ja mukautuva vakionopeudensäädin sekä lisävarusteena saatava aktiivinen pysäköintiavustin. Uudet moottorit ovat 2,2-litraisia, valittavana on neljä eri tehoista versiota (120/140/160/180 hv).[8] Voimansiirtona on kuusivaihteinen manuaalivaihteisto tai yhdeksänportainen automaattivaihteisto, joka on valittavana kaikkien paitsi pienitehoisimman moottorin yhteyteen.[9] Jumper, Boxer ja Movano eivät kokeneet kyseistä vuoden 2021 malliuudistusta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Know your base vehicles Practical Motorhome. 28.9.2010. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Common problems on the Mk1 Fiat Ducato / Talbot Express Practical Motorhome. 27.2.2013. Viitattu 7.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Winners – 1994 Van of the Year. Viitattu 13.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Ducato – Valikoima ja kantavuus Fiatprofessional.fi. Fiat Professional. Arkistoitu 2.10.2015. Viitattu 1.10.2015.
- ↑ Ducato Comfort-Matic (PDF) Karavaanarit.fi. Delta Motor Oy. Arkistoitu 2.10.2015. Viitattu 1.10.2015.
- ↑ IS koeajoi: Uusi Peugeot Boxer – koriin lisätty terästä Ilta-Sanomat. 6.3.2015. Viitattu 15.11.2020.
- ↑ Koeajo: vanha tuttu Fiat Ducato sai vihdoin oikean automaattivaihteiston Moottori. 15.4.2021. Viitattu 17.7.2022.
- ↑ Koeajo: uudistunut Fiat Ducato etenee väännöllä kohti automaatiota Moottori. 15.12.2021. Viitattu 17.7.2022.
- ↑ Fiat Ducato uudistui, ja sen hinnat lähtevät Suomessa 31 990 eurosta Tekniikan Maailma. 4.11.2021. Viitattu 17.7.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fiat Ducato Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta