Siirry sisältöön

Carl Erik Mannerheim

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Carl Erik Mannerheim
kreivi C. E. Mannerheim, Józef Oleszkiewicz öljyväriteos, vuodelta 1825
kreivi C. E. Mannerheim, Józef Oleszkiewicz öljyväriteos, vuodelta 1825 [1]
Suomen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja
15.2.1820–1.3.1826 vpj.
Seuraaja Samuel Fredrik von Born
Turun ja Porin läänin maaherra
18.2.1816–1826
Edeltäjä Otto Herman Lode
Seuraaja Lars Gabriel von Haartman
Suomen hallituskonseljin kansliatoimikunnan päällikkö
2.10.1809–18.2.1816, sekä
1820–1.10.1822 pääll.
Seuraaja Erik Wallensköld
19.2.1816–1820
Porvoon vältiopäivien raha-asiain valiokunnan puheenjohtaja
30.3.–19.7.1809
Porvoon valtiopäivämies Suomi
Aateliston edustaja 22.3.–19.7.1809
Suomen lähetyskunnan puheenjohtaja
Aateliston edustaja 26.10.1808.–7.1.1809
Henkilötiedot
Syntynyt14. joulukuuta 1759
Nisshyttans bruk, Säter Taalainmaan lääni, Ruotsi
Kuollut15. tammikuuta 1837 (77 vuotta)
Louhisaaren kartano, Masku, Askainen Turku, Suomen suuriruhtinaskunta
Kansalaisuus Ruotsi 1759– , Suomi 1809–
Ammatti sotilas ja valtiomies
Arvonimisotaneuvos 1809, valtioneuvos 1810, todellinen valtioneuvos 1812, salaneuvos 1819 ja kreivi 1824
Vanhemmat Johan Augustin Mannerheim (paroni), Helene Maria Söderhjelm
Puoliso Vendla Sofia Mannerheim
Lapset Carl Gustaf Mannerheim, Gustava Maria Sofia Mannerheim, August Erik Mannerheim, Eva Vilhelmina Charlotta Mannerheim ja Johan Fridolf Mannerheim
Tiedot
Dynastia Mannerheim
Valiokunnat Raha-asiainvaliokunta
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Puolustushaara ratsuväki, jalkaväki
Palvelusvuodet 1775–1787
Sotilasarvo majuri
Taistelut ja sodat Venäjän ja Ruotsin sota (1788–1790)
Kunniamerkit Pyhän Annan ritarikunta (2. luokka) timanteilla, Pyhän Vladimirin ritarikunta (3. luokka), Pyhän Annan ritarikunta (1. luokka) rintatähdellä

Carl Erik Mannerheim, (14. joulukuuta 1759 Säter, Ruotsi – 15. tammikuuta 1837 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta)[2][3] oli ruotsalais-suomalainen Mannerheim-suvun sotilas ja valtiomies. Hän oli yksi ”Suomen valtion perustajista” hän oli muun muassa Suomen lähetyskunnan puheenjohtaja, sekä Porvoon valtiopäivämies, konseljikomitean jäsen ja raha-asiainvaliokunnan jäsen,[4][5] sekä ensimmäinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston päällikkö vuosina 1809–1816 ja 1820–1822,[5] sekä varapuheenjohtaja 1822–1826,[5] hän oli periaatteessa Suomen ensimmäinen pääministeri.[3][6][7][8][9][10][11][4]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Erik Mannerheim syntyi tykistön everstin, Göteborgin komendantin Johan Augustin Mannerheimin (1706–1778)[12] ja tämän toisen puolison Helene Maria Söderhjälmin kolmanneksi ja nuorimmaksi pojaksi.[2] Hänen vanhin veljensä oli merkittävä ruotsalainen hallintomies Lars Augustin Mannerheim ja keskimmäinen veli Gustaf Johan Mannerheim Mannerheim-suvun ruotsalaisen haaran merkittävin esi-isä.[13]

Mannerheim opiskeli sotilaskoulutuksen ohessa Uppsalan yliopistossa, josta valmistui ylioppilaaksi 30. lokakuuta 1775 ja jossa suoritti kansliatutkinnon 1776.[2]

Sotilasura Ruotsin armeijassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerheim liittyi 1. joulukuuta 1775 korpraalina ratsastavaan henkikaartiin (ruots. Livregementet till häst), jossa hän yleni majoitusmestariksi 31. heinäkuuta 1776. Hän siirtyi 19. helmikuuta 1777 kornetiksi hallitsijan henki- ja varusjoukon kevyeen rakuunaosastoon, jossa hänet ylennettiin luutnantiksi ja tallimestariksi 11. maaliskuuta 1779. Hän sai viran Turun läänin jalkaväkirykmentin ensimmäisenä luutnanttina 12. huhtikuuta 1780, toisena majurina 3. maaliskuuta 1783 ja ensimmäisenä majurina 26. huhtikuuta 1787.[14] Mannerheim oli rykmentin komentajana Kustaa III:n sodan aikana 1788–1789.[2] Hän liittyi kuningas Kustaa III:ta vastustaneeseen Anjalan liittoon ja Ruotsin hovioikeus tuomitsi hänet mestattavaksi vuonna 1790, mutta hänet armahdettiin vielä samana vuonna 16. syyskuuta.[2]

Suomalainen kartanonherra ja valtiomies

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1792–1793 Mannerheim omisti Ala-Lemun kartanon Kaarinan Lemunniemellä. Hän oli menettänyt etenemismahdollisuutensa Ruotsin armeijassa ja erosi omasta pyynnöstään sotapalveluksesta vuonna 1795. Samana vuonna Mannerheim osti suuren perintönsä turvin Louhisaaren kartanon, jota hän alkoi hoitaa. Heinäkuussa 1796 hän avioitui Vendla Sofia von Willebrandin (k. 1863) kanssa,[2] joka oli kuvernööri ja kenraalimajuri Ernst Gustaf von Willebrandin tytär. Sen jälkeen Carl Erik Mannerheim eli seuraavat kaksitoista vuotta rauhallista elämää ulkona poliittisista tapahtumista.[15] Vuonna 1805 hänet nimitettiin Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi.[6]

Carl Erik Mannerheimin korotettiin kreivilliseen arvoon 7. tammikuuta 1824 ja introdusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen 8. joulukuuta 1825 kreivillisenä sukuna, numerolla. 8.[16][17]

Suomen sodan aikana 5. syyskuuta 1808 hänet valittiin, ilmeisesti vastentahtoisesti, tsaari Aleksanteri I:n luokse kutsutun neljää säätyä edustaneen Suomen lähetyskunnan jäseneksi. Valinta tapahtui Turun ja Porin läänin aateliston kokouksessa äänestyksen jälkeen. Mannerheim voitti appensa Ernst von Willebrandin yhdellä äänellä 5–4, mihin vaikutti hänen ranskan kielen taitonsa. Myöhemmin kenraali Friedrich Wilhelm von Buxhoevden nimitti hänet lähetyskunnan puheenjohtajaksi.[18][19] Tässä roolissa hän joutui pitämään puheita tsaarille ja muillekin venäläisille toimijoille. Lähetyskunta esitteli keisarille luettelon asioista, joihin se toivoi parannuksia Suomen aseman järjestelyjen osalta.[20]

Mannerheimista tuli helmikuussa 1809 Porvoon valtiopäivien jäsen ja toimi Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljissa talousosaston jäsenenä ja kansliatoimituskunnan päällikkönä aina vuoteen 1816.[2] Hän toimi Turun ja Porin läänin maaherrana 1816–1826.[21] Samaan aikaan Mannerheim kutsuttiin senaatin talousosaston jäseneksi uudelleen 1820[2] ja Robert Wilhelm De Geerin kuoltua myöhemmin samana vuonna hänestä tuli sen vanhin jäsen. Hänet nimitettiin sen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksilähde?, missä tehtävässä hän toimi 1822–1826.[6] Virka vastasi periaatteessa nykyistä Suomen pääministerin virkaa.[6][7]

Vapaaherra Mannerheim korotettiin kreivilliseen säätyyn vuonna 1824 siten, että kreivin arvo periytyi sukupolvesta toiseen ainoastaan vanhimmalle pojalle.[22]

Mannerheim tunnettiin vahvoista mielipiteistään, eikä hän loppuaikoinaan nauttinut kovinkaan suurta Venäjän hallitsijan suosiota[23]. Hän kuoli matkalla Turussa 1837.[2] Carl Erik Mannerheim oli Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomeen muuttanut jäsen ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän Carl Gustaf Mannerheimin isä.[6]

Suvun hautapaikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Erik Mannerheim sekä Mannerheimin sukua on haudattu Askaisiin, Maskussa sijaitsevaan Askaisten kirkon hautausmaalle Mannerheim-suvun hautakappeliin.[24][25][26]

Huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimikkokatu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postimerkki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ fyysinen kuvaus: Iäkkään miehen vyötärökuva en face. Valkoinen napitettu liivi. Valkoiset hiukset, siniset silmät. Tummansininen takki. Kunniamerkit: Pyhän Annan ritarikunnan 1. luokka: näkyvissä rinnan yli kulkeva leveä punainen keltareunainen nauha sekä rintatähti (ilman kruunua), Pyhän Vladimirin ritarikunta, 3. luokka: ritariristi kaulassa. Tausta tummanvihreä. finna.fi. Viitattu 7.4.2025.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Henkilötiedot Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto. Viitattu 6.12.2007.
  3. 1 2 Mannerheim nr 277 adelsvapen.com. Viitattu 8.1.2023.
  4. 1 2 18.5.1937 Itsenäinen Suomi no 5, s. 50 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 28.5.2025.
  5. 1 2 3 18.5.1937 Itsenäinen Suomi no 5, s. 51 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 28.5.2025.
  6. 1 2 3 4 5 Suku ja perhe mannerheim.fi. Viitattu 6.12.2007.
  7. 1 2 Tyynilä, Markku: Mannerheim, Carl Erik (1759–1837) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.Vapaaherra, sittemmin kreivi C. E. Mannerheim kuului niihin Suomen suuriruhtinaskunnan alkuvuosien valtiomiehiin, joita voi hyvällä syyllä luonnehtia "Suomen valtion" perustajiksi.
  8. ↑ MANNERHEIM, Carl Erik
(1759–1837)
 BLF. ”C. E. Mannerheim osallistui Suomen suuriruhtinaskunnan ja sen hallinnon perustamiseen ja oli siten yksi Suomen uuden valtion perustajista.” Viitattu 17.2.2024.
  9. ↑ Valtion synty, resurssit ja kehitys. (Suomen lähetyskunta ja valtiomiehet, s.4) Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto (JYX). ”suomalaisen lähetyskunnan edustajat, ”valtiomiehet”, olivat tärkeitä toimijoita Suomen itsemääräämisoikeuden rakentamisessa.” Viitattu 17.2.2024.
  10. ↑ Mannerheim, Carl Erik Johan (runeberg.org) Svenska män och kvinnor: biografisk uppslagsbok / 5. Lindorm-O s. 231. Viitattu 24.2.2024. (ruotsiksi)
  11. ↑ Volanen, Risto: Louhisaaren Mannerheimien isänmaallinen realismi Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä 4.6. 2022 sgseura.fi.
  12. ↑ Johan Augustin Mannerheim tjelvar.se. Arkistoitu 29.6.2020. Viitattu 11.8.2025. (ruotsiksi)
  13. ↑ MANNERHEIM - Family Background mannerheim.fi. 20.12.2005. Arkistoitu 20.12.2005. Viitattu 8.1.2023.
  14. ↑ Elgenstierna, Gustaf osa V s. 172
  15. ↑ Volanen, Risto: Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, s. 72. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31053-2
  16. ↑ Mannerheim suvun kreivillinen vaakuna Suomen ritarihuone aateliskalenteri. Viitattu 8.1.2023.
  17. ↑ Mannerheim :Riddarhuset riddarhuset.se. Viitattu 8.1.2023.
  18. ↑ 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.1.2023.
  19. ↑ Volanen s. 73.
  20. ↑ Suomen lähetyskunta 1808–09 narc.fi. Arkistolaitos. Arkistoitu 19.9.2016. Viitattu 6.12.2007.
  21. ↑ Läänin maaherrat vuodesta 1634 2007. Länsi-Suomen lääninhallitus. Arkistoitu 7.2.2008. Viitattu 6.12.2007.
  22. ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender 1992, s. 387. Esbo 1991. ISBN 951-9417-26-5
  23. ↑ Descendants of Carl Gustaf Emil Mannerheim The Generations Network. Viitattu 6.12.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  24. ↑ Mannerheim-suvun hautakappeli pohjoisesta.Oven yläpuolella segmenttikaarisessa kentässä sukuvaakuna. europeana.eu. Viitattu 25.2.2024. (englanniksi)
  25. ↑ Mannerheim-suvun hautakappeli finna.fi. Viitattu 25.2.2024.
  26. ↑ Mannerheim-suvun hautakappeli heraldica.narc.fi.
  27. ↑ Manninen, Antti: Carl Erik Mannerheim oli Suomen ensimmäinen pääministeri. Helsingin Sanomat, 27.1.2008, s. A13.
  28. ↑ kenen kadulla asut? | Carl Erik Mannerheim oli Suomen ensimmäinen pääministeri Helsingin Sanomat. 27.1.2008. Viitattu 24.2.2024.
  29. ↑ HELSINGIN KADUNNIMIEN HISTORIA www.hel.fi. Viitattu 23.8.2025.
  30. ↑ Uusissa postimerkeissä esitellään Suomen historiaa, luontoa ja lapsia Yle Uutiset. 22.1.2009. Viitattu 14.4.2024.
  31. ↑ Markkula, Hannes: Porvoon valtiopäivistä julkaistaan näyttävä postimerkkiarkki Ilta-Sanomat. 22.12.2008. Viitattu 14.4.2024.
  32. ↑ Wayback Machine web.archive.org. 9.1.2022. Arkistoitu 9.1.2022. narc.fi. Arkistoitu 9.1.2022. Viitattu 3.13.2024.
  33. ↑ Punainen Turku: REVOLUTION: Valtion perustajia REVOLUTION. sunnuntai 14. tammikuuta 2024. ”Vuonna 1796 hän avioitui Vendla Sofia von Willebrandin (k. 1863) kanssa, joka oli kuvernööri ja kenraalimajuri Ernst von Willebrandin tytär.” Viitattu 14.9.2025.
  34. ↑ Mannerheim-suvun hautakappeli pohjoisesta.Oven yläpuolella segmenttikaarisessa kentässä sukuvaakuna. europeana.eu.


Edeltäjä:
Otto Herman Lode		 Turun ja Porin läänin maaherra
1816–1826		 Seuraaja:
Lars Gabriel von Haartman
Edeltäjä:
Carl Erik Mannerheim		 Senaatin kansliatoimikunnan talousosaston varapuheenjohtaja
1822–1826		 Seuraaja:
Samuel Fredrik von Born
Edeltäjä:
Erik Wallensköld		 Senaatin kansliatoimikunnan talousosaston päällikkö
1820–1822		 Seuraaja:
Carl Erik Mannerheim

varapuheenjohtaja alk. 1822–

Edeltäjä:
Perustettu Suomen hallituskonseljin (senaatti) kansliatoimikunnan talousosasto

18. elokuuta 1809

 Hallituskonselin (senaatin) kansliatoimikunnan talousosaston päällikkö
1809–1816		 Seuraaja:
Erik Wallensköld

koseljinimi senaatiksi alk. 1816–

Suomen lähetyskunnan jäsenet 1808–1809

AatelistoCarl Erik Mannerheim (puheenjohtaja) • Karl Fredrik Rotkirch (sihteeri) • Ernst Gustaf von Willebrand (kenraalimajuri) • Petter Silfverskiöld (sotaneuvos) • Carl Arvid Krabbe (asessori)
PapistoFredrik Lebell • Ivar Wallenius • Nils Johansson Aejmelaeus • Matthias Castrén
PorvaritJean Gabriel Tjaeder • Eric Borgström • Jonas Carlstedt • Johan Linderth • Carl Hultman • Herman Höckert • Carl Magnus Engman
TalonpoikaistoBengt (Pentti) Laurikainen • Kustaa Cavén • Jahvetti Kaitala • Pehr Klockars • Matti Pikkarainen
ylimääräiset jäsenet:
Turun hovioikeusRobert Henrik Rehbinder (hovioikeuden asessori)
Turun akatemiaGabriel Erik Haartman (akatemian lääketieteen professori ja entinen rehtori)
Kenraali ja poliitikkoGeorg Magnus Sprengtporten (hallituskomitean jäsen ja ensimmäinen Suomen kenraalikuvernööri)

Suomen lähetyskunnan vaalit • Suomen lähetyskunnan edustajat • Suomen lähetyskunta • Suomen lähetyskunnan muistiot • Suomen lähetyskunnan audienssi • Keisarin neuvottelukunta • Porvoon valtiopäivät

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carl_Erik_Mannerheim&oldid=23971684”